Peter Struycken, valoinstallaatio Hollannissa, 2006.
Installaatio
tai
installaatiotaide
(verbi
installoida
= asentaa) on erityisesti johonkin tilaan tai paikkaan tehtya
taidetta
, joka kayttaa tilan ominaisuuksia hyvakseen. Installaatiot rakennetaan useimmiten sisatiloihin. Ne ovat tavallisesti valiaikaisia taideteoksia, mutta myos pysyviksi tarkoitettuja installaatioteoksia on olemassa. Riippuen installaation kiinnitysalustasta tai sijaintipaikasta puhutaan lattia-, seina-, avaruus- tai kattoinstallaatioista.
Installaatio voi koostua esimerkiksi arkisista esineista, nayttelyrakenteista, valosta, aanesta ja videoprojisoinneista. Esitysinstallaatiossa voi olla myos ihmisia. Installaation osat voivat olla toisistaan irrallisia ja edustaa erilaisia taiteen muotoja, mutta niita yhdistaa aina jokin teema, ajatus tai tavoite.
[1]
Installoiminen voi tarkoittaa esineiden tai laitteiden asentamista tai asettamista paikoilleen, esimerkiksi teoksen installoimista kattoon tai sahkolaitteiden installoimista johonkin.
Installaatiot vetoavat usein moneen
aistiin
, sisaltaen
esineita
,
kuvia
,
aanta
, materiaaleja, tuoksuja ja liikkuvia esineita, kuten
robotteja
. Installaatio voi koostua myos esimerkiksi
televisiomonitoreista
, yhdesta tai useammasta
projisoinnista
, jolloin puhutaan videoinstallaatiosta.
Asetelmamaalausta
, jossa esineiden asettelu, niiden valiset tilasuhteet ja se, mita esineet itsessaan kertovat, voi pitaa eraanlaisena installaation esimuotona.
Yleison kaikkien aistien huomioimista kehitti
Richard Wagner
vuonna 1849, kun han keksi
Gesamtkunstwerk
in eli
kokonaistaideteoksen
idean nayttamolle suunnitellussa
oopperateoksessaan
, joka oli
Antiikin kreikkalaisen
teatterin
innoittama. Se sisalsi kaikki paaasialliset taiteen muodot:
maalaustaiteen
,
kirjallisuuden
ja
musiikin
. Muodostamalla oopperateoksia, jotka ottivat haltuun yleison aisteja Wagner huomioi myos
arkkitehtuurin
ja ilmapiirin.
Installaatiotaiteen synty 1970- ja 1980-luvuilla liittyy
kuvanveiston
"tilaspesifiin" vaiheeseen ja
valmisesineiden
(eli
readymade
n) kayton yleistymiseen.
Fenomenologisen
kuvanveiston piirissa tyoskentelevat taiteilijat alkoivat kiinnostua yha enemman siita tilasta, johon taideteos suunniteltiin ja teoksia alettiin suunnitella - ei vain taiteilijan omaksi
signeeraukseksi
- vaan jotain paikkaa ja tilaa varten ja sen ehdoilla tehdyiksi kokonaisuuksiksi. Valmiita esineita alettiin kayttaa 1960 -luvulta alkaen yha useammin taideteosten osina, mutta Suomessa vasta
Ars 83
-nayttely vuonna 1983 toi installaatiot laajan yleison tietoisuuteen. Viela silloinkin uuden taiteen vastustajat arvostelivat installaatioita, siirtymista "kestavan kayttotaiteen leivasta hetkellisen nayttelytaiteen sirkushuveihin, naihin kertakayttoteoksiin, joita ei nayttelyn jalkeen enaa ole".
[2]
Neuvostoliiton
johtava
toisinajattelijataiteilija
Ilya Kabakov
hahmotteli "totaalisen installaation" ideaa, jossa henkilo on samanaikaisesti seka "uhri" etta katsoja, joka toisaalta kay lapi ja arvioi installaation ja toisaalta seuraa niita
assosiaatioita
ja muistoja, joita se hanessa herattaa. Hanet saa valtaansa totaalisen
illuusion
intensiivinen ilmapiiri.
Lahes kaikille installaatioteoksille on yhteista se, etta taide ottaa huomioon seka kokemuksen kokonaisuutena etta sen esittamat ongelmat, valinpitamattoman
kritiikin
ja
sympaattisen
lasnaolon. Kabakovin mukaan ainoa, mista katsoja voi olla varma hanen kokiessaan taideteosta, ovat hanen omat ajatuksensa ja ennakkokasityksena, seka ajan ja tilan perussaannot. Kaiken muun voi taiteilija muokata kasillaan.
Installaatio on enemmankin taiteen tekemisen keino kuin
taidesuuntaus
tai
genre
. Se on valine enemman kuin paamaara. Se on niin vakiintunut osa lansimaista
nykytaidetta
, etta on vaikeaa, joskus mahdotonta ja ehka tarpeetontakin, erottaa installaatiota
maalauksesta
,
kollaasista
,
assemblaasista
,
arkkitehtuurista
,
veistoksesta
,
tilateoksesta
,
ymparistotaiteesta
,
performanssista
,
teatterista
tai
mediataiteesta
.
-
Casagrande & Rintala
,
1000 valkoista lippua
, 2000, Kolin Kansallispuisto.
-
Ilya Kabakovin
veistosinstallaatio Munsterissa, Saksassa.
-
Kabakovin teoksen teksti on
Goethen
.
-
Nam-June Paikin
installaatio Frankfurtin viestintamuseossa, Saksassa.
-
Maurice Benayoun,
Cosmopolis
, 2005.
-
Cesar Manrique, Kaktuspuutarha Lanzarotessa, Espanjassa.
-
Rachel Whiteread, installaatio Tate Modernissa, Lontoossa.
-
Magdalena Abakanowiczin teos Pozna?issa, Puolassa.
-
Bruce Nauman,
Trucated Pyramid Room
, 2006.
-
HA Schult,
Trash People
, 2006, Kolnissa, Saksassa.
[3]
- ↑
Installaatio
Nykytaiteen sanasto
. Nykytaiteen museo Kiasma. Viitattu 25.7.2023.
- ↑
Kastemaa, Heikki: ”Uusia tuulia”,
Nykyaikojen kampanjat
, s. 64. A.I.Roution kritiikista Uusi Suomi 22.10.1983. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo, 2009.
- ↑
Kaarina Kaikkonen
Kaarina Kaikkonen
. Viitattu 27.1.2019.
(englanniksi)
Commons
Taiteen ja ympariston peruskasitteet