Indoeurooppalaiset kielet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Indoeurooppalaisen kielikunnan eri haarojen likimaarainen nykyinen levinneisyys niiden alkuperaisilla puhuma-alueilla Euroopassa ja Aasiassa:
    Helleeniset kielet ( kreikka )
    Itaaliset kielet ( romaaniset kielet )
    Indoiranilaiset kielet
    Kelttilaiset kielet
    Germaaniset kielet
    Armenian kieli
    Baltoslaavilaiset kielet ( Balttilaiset kielet )
    Baltoslaavilaiset kielet ( Slaavilaiset kielet )
    Albanian kieli
   Ei-indoeurooppalaisia kielia
Raidoitetuilla alueilla monikielisyys on yleista.
Indoeurooppalaisten kielten nykyinen levinneisyys. Tummanvihrealla merkityissa maissa indoeurooppalaiset kielet ovat enemmiston kielina. Vaaleanvihrealla merkityissa maissa ne ovat virallisina vahemmistokielina.
Indoeurooppalaiset kielet (vaaleanvihrea) maailman muiden kielikuntien joukossa.

Indoeurooppalaiset kielet muodostavat kielikunnan , johon kuuluvia kielia puhuttiin alun perin Euroopasta Intiaan ulottuvalla alueella, mutta nykyaikana kautta maailman. Indoeurooppalaiset kielet ovat kehittyneet indoeurooppalaisesta kantakielesta , jota puhuttiin noin 6 000 vuotta sitten luultavasti Mustanmeren pohjoispuolella.

Maara ja levinneisyys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maailmassa puhutaan nykyisin noin 437:aa indoeurooppalaista kielta, ja niilla on yhteensa noin kolme miljardia aidinkielista puhujaa. Indoeurooppalaiset kielet ovatkin maailman suurin kielikunta puhujien maarassa, vaikka muutamassa muussa kielikunnassa kielia onkin suurempi maara. [1]

Viela kaksituhatta vuotta sitten indoeurooppalaisten kielten levinneisyysalue ulottui vain Euroopasta Intiaan . Nykyaikana indoeurooppalaisia kielia puhutaan ympari maailmaa, koska ne levisivat Euroopasta siirtomaakaudella kaikkialle: englanti Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Afrikkaan, espanja ja portugali latinalaiseen Amerikkaan, ja ranska Afrikkaan. Indoeurooppalaisten kielten merkitysta maailmassa korostaa se, etta lansimailla on ollut huomattavan paljon taloudellista ja kulttuurista vaikutusvaltaa. [1]

Alkupera [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkelit: Indoeurooppalainen kantakieli ja Indoeurooppalaisten alkupera

Indoeurooppalaisilla kielilla on yhteinen kantamuoto, indoeurooppalainen kantakieli, jolla uskotaan olleen myos omia murteitaan. Siita on kyetty rekonstruoimaan noin 1500 leksikaalista osaa, mika on kuitenkin vain murto-osa kielen koko sanastosta. [2]

Indoeurooppalaista kantakielta puhuttiin noin 6 000 vuotta sitten. [3] Nykyisin arvellaan, etta nykyisista indoeurooppalaisten kielten paaryhmista ensimmaisena kantakielesta erkaantuivat anatolialaiset kielet ja seuraavaksi tokaarilaiset kielet . [2]

Indoeurooppalaisen kantakielen puhujien kotiseudusta on erilaisia teorioita. Yleisimmin hyvaksytty teoria on niin sanottu kurgaaniteoria , joka sijoittaa indoeurooppalaiset nykyisen Ukrainan ja Etela-Venajan aroille Mustanmeren pohjoispuolelle. [2]

Indoeurooppalaisten kielten sukulaisuussuhteista muihin kielikuntiin ei olla paasty yksimielisyyteen. Useimmin lahisukulaiseksi ehdotetaan uralilaisia kielia niiden kieliopillisten samankaltaisuuksien vuoksi. Niiden on ehdotettu muodostavan yhdessa kieliperheen, jota kutsutaan indouralilaiset kieliksi . [2]

Tutkimus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Indoeurooppalaisia kielia tutkiva kielitieteen ala on indoeuropeistiikka . Jo antiikin ajalla huomattiin, etta latinassa ja kreikan kielessa on joitain samankaltaisia sanoja [4] . Naita yhtalaisyyksia ei kuitenkaan viela silloin osattu selittaa [4] . Keskiajalla jotkut uskoivat, etta kielten yhteiset piirteet johtuivat siita, etta ne polveutuivat kaikki hepreasta , pyhasta kielesta [4] .

Leidenin yliopiston professori Marcus van Boxhorn esitti vuonna 1647 teorian, jonka mukaan kreikka, latina, persia, vanha saksi, hollanti, saksa, gootti, venaja, tanska, ruotsi, liettua, t?ekki, kroaatti ja kymri polveutuivat kaikki skyytin kielesta . Vahan myohemmin Claudius Salmasius lisasi sanskritin edella mainittujen kielten luetteloon. 1800-luvulla indoeurooppalaisten kielten juuria alkoivat tutkia tieteellisesti ensimmaisina Jacob Grimm , Rasmus Rask ja Franz Bopp . Kasitteen ”indoeurooppalainen” otti kayttoon Thomas Young vuonna 1813. [4]

Jaottelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Luettelo indoeurooppalaisista kielista

Indoeurooppalaiset kielet jaetaan kymmeneen paaryhmaan, jotka ovat aakkosjarjestyksessa (ristilla merkitty kuolleet kieliryhmat, suluissa esimerkkeja kielista): [5]

  1. Albanian kieli
  2. † Anatolialaiset kielet ( heetin kieli )
  3. Armenian kieli
  4. Baltoslaavilaiset kielet ( slaavilaiset kielet , kuten venaja , seka balttilaiset kielet kuten liettua ja latvia )
  5. Germaaniset kielet ( englanti , saksa , hollanti ja skandinaaviset kielet )
  6. Indoiranilaiset kielet ( indoarjalaiset kielet , kuten hindi , urdu ja sanskrit , seka iranilaiset kielet , kuten persia , kurdi ja pa?tu )
  7. Itaaliset kielet ( latina ja siita kehittyneet romaaniset kielet , kuten italia , espanja , ranska , romania ja portugali )
  8. Kelttilaiset kielet
  9. Kreikan kieli tai helleeniset kielet
  10. † Tokaarilaiset kielet

Albania, armenia ja kreikka ovat yhden tunnetun kielen muodostamia ryhmia. Paaryhmista kokonaan kuolleita ovat anatolialaiset kielet ja tokaarilaiset kielet. [5]

Kymmenen paaryhman lisaksi on joitain epataydellisesti osoitettuja kuolleita kielia, kuten lusitanian kieli , veneetin kieli , messaapin kieli , traakian kieli , fryygian kieli , liguuri , illyyrin kieli , daakian kieli ja muinainen makedonia . [6]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b Kapovi? 2017, s. 1.
  2. ↑ a b c d Kapovi? 2017, s. 5?7.
  3. ↑ Kapovi? 2017, s. 1?2.
  4. ↑ a b c d Kapovi? 2017, s. 2.
  5. ↑ a b Kapovi? 2017, s. 3?5.
  6. ↑ Kapovi? 2017, s. 5.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansalliset
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Indoeurooppalaiset_kielet&oldid=22408395 ”