Ilomantsin kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilomantsin kirkko
Ilomantsin kirkko
Ilomantsin kirkko
Sijainti Henrikintie 1, Ilomantsi
Koordinaatit 62°40′32″N , 030°54′53″E
Seurakunta Ilomantsin seurakunta
Rakentamisvuosi 1796
Suunnittelija Henrik Johan Mechelin
Materiaali puu
Istumapaikkoja 800
Lisaa rakennusartikkeleita Arkkitehtuurin teemasivulla

Ilomantsin luterilainen kirkko on Ilomantsin luterilaisen seurakunnan paakirkko ja sijaitsee Ilomantsin kirkonkylassa. Se on jarjestyksessa Ilomantsin viides luterilainen kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1796 Henrik Johan Mechelinin johdolla. Kirkossa on noin 800 istumapaikkaa.

Ilomantsin kirkko on toinen Ilomantsin kirkonkylan kirkoista. Kirkonkylassa sijaitsee myos Ilomantsin ortodoksinen kirkko .

Vanhan kirkon tuho

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ilomantsin jarjestyksessa neljas luterilainen kirkko tuhoutui salamaniskun sytyttamassa tulipalossa 27.7.1794. Samassa tulipalossa tuhoutui myos luterilaisen kirkon vieressa ollut ortodoksinen kirkko. [1] Uutta kirkkoa ryhdyttiin suunnittelemaan valittomasti. Uuden kirkon piirustukset tilattiin Tukholman yli-intendentinvirastosta . Yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantzin 13.5.1795 paivaamat piirustukset esittivat tasavartista ristikirkkoa . Piirustuksen kirkossa oli matala satulakatto ja se oli torniton. Piirustusten pohjalta toteutettuun ristikirkkoon jai alkuperaisesta suunnitelmasta lopulta vain sen ristimuoto, sekin kapenevasakaraisena toteutettuna. [2]

Kirkon rakentaminen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ilomantsin seurakunnalla oli vaikeuksia loytaa rakentaja uudelle kirkolle. Lopulta rakentajaksi valittiin tammikuussa 1796 korkeasta palkkavaatimuksesta huolimatta Kiteen Matkaselan sahan kirjuri Adam Mechelin. Tyot olivat kuitenkin vasta aluillaan, kun han kuoli tapaturmaisesti samana vuonna. Tyon jatkajaksi valittiin Adam Mechelinin poika, ylioppilas Johan Henrik Mechelin (s. 1774 Juva , k. 1840 Jaakkima ), jonka johdolla kirkkoa rakennettiin kesan 1796 ajan. Paapiirteissaan kirkko oli valmiina saman vuoden syksylla, joskin viimeistely jatkui viela parin vuoden ajan. [3] Kirkkoa korjattiin jo 1810-luvun alussa. Tyosta vastasi talloin kirkonrakentaja Juhana Karppinen . Karppinen vastasi myohemmin myos kellotapulin korjaustoista. [4]

Kirkon koristelu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ilomantsin kirkko tunnetaan kuvakirkkona selvenna sen varikkaasta sisatilojen koristelusta johtuen. Ajatus kirkon luterilaisittain poikkeuksellisen runsaaseen koristeluun on todennakoisesti saatu laheisesta ortodoksisen kirkon runsaasta maalauskoristelusta ja ikoneista. [5]

Ilomantsin kirkon koristeet maalasi 1830?1832 Samuel Elmgren . [6] Han maalasi kirkkoon puolensataa enkelihahmoa ja lukuisia Raamatun kertomuksia ja pilvien paalle kuvattuja henkiloita. [7] Kuvakoristelun Elmgren teki paaosin liimavareilla, mutta han paranteli yksityiskohtia oljyvareilla. Elmegrenin maalausten tyyli edustaa kansanomaista uusklassismia. [8] Kirkon koristelutyyli on ainutlaatuinen Suomessa. Lahimmat vastineet koristelulle voi loytaa Ruotsista. [9]

Myos oljyvarein maalattu alttaritaulu on Elmrgenin kasialaa. Suurikokoinen taulu kuvaa ristiinnaulittua Kristusta ymparillaan Neitsyt Maria, apostoli Johannes ja Magdalan Maria. [10]

Kirkon myohemmat korjaukset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirkkoon tehtiin suurempia korjauksia 1840-luvun lopulla, jolloin paranneltiin paanukattoa ja perustuksia. Kirkon ulkoseinat myos laudoitettiin ja maalattiin keltaisiksi. Vuonna 1871 paanukatto korvattiin pareilla ja sisalla uudistettiin ja korjattiin eteisia, lehtereita, kuoria ja sakastia. Viimeistaan talloin osa alkuperaisesta Elmgrenin koristelusta jai uuden maalipinnan alle. [11]

Korjaukset jatkuivat 1900-luvun alussa, jolloin kirkko sai peltikaton ja lammityskamiinat. Suuri korjaus tehtiin vuonna 1933, jolloin viipurilaisen arkkitehdin Juhani Viisteen suunnitelmien pohjalta korotettiin kirkon keskiosaa ja pienta torniosaa suurennettiin. Lisaksi muun muassa kirkon eteiset suurennettiin ja ulkoseinien vaakalaudoitus korvattiin punaiseksi maalatulla pystylaudoituksella. Seka kirkon etta kellotapulin peltikatot maalattiin kahdella varilla jaljittelemaan paanukaton koristeellista vaikutelmaa. [12] Viiste pyrki sailyttamaan Elmgrenin maalaukset sisatilojen kunnostuksen yhteydessa. Vanhojen maalausten kunnostajaksi ja uusien enkelihahmojen ja koristemalausten tekijaksi valittiin viipurilainen taiteilija Lauri Valke . Valkkeen apuna toimi enolainen taidemaalari Eino Harkonen . Samassa yhteydessa kuorin ikkunoihin hankittiin Salomo Wuorion lasimaalamon valmistamat lyijylasimaalaukset, jotka suunnitteli Paul Semonov (myoh. Pauli Semeri). [13]

Seuraava suuri korjaus tehtiin vuosina 1993?1994. Talloin vanhoja maalauksia puhdistettiin ja entisoitiin alkuperaista ilmetta kunnioittaen. [14]

Kirkon ymparisto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Uusi kirkko oli valmistumisensa jalkeen useamman vuoden ilman kelloja, silla vanhan kirkon kello oli sulanut tulipalossa. Vanhan kellon metalli oli kuitenkin otettu talteen ja siita voitiin vuonna 1801 valaa uusi kello. Se sijoitettiin vuonna 1803 valmistuneeseen kellotapuliin, jonka oli rakentanut kirkonrakentaja Iisakki Sorsa . Malliltaan kellotapuli oli kolminivelinen pohjalaistyyppinen renessanssitapuli. [15]

Kirkon pihassa on heratysliikkeen johtajan Henrik Renqvistin ja lahetyssaarnaaja Pietari Kurvisen muistomerkit. Molemmat ovat syntyneet Ilomantsissa. [16]

  • Hanka, Heikki: Sadan enkelin kirkko. Ilomantsin kuvakirkon kaksi vuosisataa . Minerva Kustannus Oy, Jyvaskyla 2003.
  1. Hanka 2003, s. 5.
  2. Hanka 2003, s. 9.
  3. Hanka 2003, s. 11?12.
  4. Hanka 2003, s. 15.
  5. Hanka 2003, s. 15?16.
  6. Hanka 2003, s. 17.
  7. Hanka 2003, s. 22, 24?27.
  8. Hanka 2003, s. 18.
  9. Hanka 2003, s. 32.
  10. Hanka 2003, s. 28.
  11. Hanka 2003, s. 33.
  12. Hanka 2003, s. 33?34.
  13. Hanka 2003, s. 35?36.
  14. Hanka 2003, s. 38.
  15. Hanka 2003, s. 12.
  16. Hanka 2003, s. 42.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Ilomantsin kirkko  (rakennusperintorekisteri) Kulttuuriympariston palveluikkuna kyppi.fi . Museovirasto.