Iho on elimiston uloin ja suurin elin, jonka kerroksia ovat orvaskesi , verinahka ja ihonalaiskerros . Sen kokonaispinta-ala on aikuisella 1,5–2,0 m², paksuus ilman ihonalaiskudosta 1–4 mm ja massa noin 5 % koko kehon massasta. Jos ihonalaiskerros lasketaan mukaan, kokonaismassaksi saadaan 15–25 % kehon massasta. ^[1] Iho toimii aistin-, eritys- ja saatelyelimena seka varasto- ja suojarakenteena. Lisaksi iho muodostaa melaniinia ja osallistuu D-vitamiinin valmistusprosessiin. ^[2]

Ihon ensisijaisena tehtavana on suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijoilta, joita ovat muun muassa haitallinen sateily , mikrobit ja kemikaalit . Iho toimii myos vesieristeena, joka estaa liiallisen nesteenmenetyksen seka veden osmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa. Talirauhasten erittama tali voitelee ihon notkeaksi ja vetta hylkivaksi. ^[1]

Iholla on muitakin tehtavia, joista tarkein lienee lammonsaately . Kun ilma on kuuma, pintaverisuonet laajenevat, jolloin ihon lahelle virtaa mahdollisimman paljon verta , josta lampoa paasee haihtumaan. Kylmalla saalla pintaverisuonet puolestaan supistuvat, jotta veressa oleva lampo ei paase haihtumaan. Ihonalainen rasvakerros toimii eristeena ja heikentaa lampotilan vaihteluja vakauttaen nain kehon lampotilaa. ^[1]

Iho suojaa ihmista myos tuntoaistin avulla. Ihossa olevat hermosyyt auttavat ihmista tulkitsemaan kehon ulkopuolisia oloja tuntemalla lamminta, kylmaa, painetta ja kipua. Iholla syntyy myos ihmiselle elintarkeaa D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta.

Paaartikkeli: Orvaskesi

Orvaskesi on ihon uloin kerros. Sen paksuus vaihtelee 0,05?0,2 millimetrin valilla. Paksuimmillaan se on jalkapohjissa ja kammenissa. ^[3]

Orvaskesi koostuu useista kerroksista. Paallimmainen kerros on sarveiskerros eli keratiinikerros, jonka litteat solut muodostavat ihoa suojaavan kerroksen. Sen alla on jyvaissolukerros, jonka alla ovat okasolukerros ja tyvasolukerros. ^[3]

Orvaskeden melanosyytit eli tummasolut tuottavat melaniinia , tyrosiinista muokattavaa variainetta. Melaniini muuttaa ihon varia tummemmaksi. UV-sateilya absorboimalla se myos suojaa orvaskeden soluja vaurioitumiselta ja ehkaisee nain ihosyovan syntymista. Melaniini kulkeutuu tyvikerroksessa olevien melanosyyttien muodostamien solun haaraumien, dendriittien , kautta ympariston keratinosyyteille. ^[4]

Tyvikerroksen osana ovat myos Merkelin solut, jotka toimivat yhdessa niihin kiinnittyvien hermosolujen kanssa eraana tuntoaistin reseptorien ryhmana.

Okasolukerroksessa on Langerhansin soluja, elimiston monosyytti-makrofagijarjestelmaan kuuluvia immuunipuolustuksen soluja, joiden paatehtavana on kuljettaa antigeeneja imusolujen tunnistettaviksi.

Orvaskesi uusiutuu kokonaan 6?10 viikon aikana. Tyvisolukerroksen tyvisolun jakauduttua kahtia toinen jakautuneista soluista nousee kerroksittain ylemmas aina sarveissolukerrokseen asti. ^[3]

Paaartikkeli: Verinahka

Verinahka on orvaskeden alla sijaitseva 0,5?1 millimetrin paksuinen kerros. Se koostuu paaasiassa kollageenista , elastaanista ja erilaisista glykosaminoglykaaneista . ^[3] Verinahassa on sidekudosta , verisuonia , imusuonia , hermopaatteita , karvoja seka tali- ja hikirauhasia . ^[5]

Paaartikkeli: Ihonalaiskerros

Ihonalaiskerros sijaitsee verinahan alla, ja se muodostuu paaasiassa rasvakudoksesta ja sidekudoksesta . Sen tehtava on suojata elimistoa iskuilta seka toimia siteena ihon ja muiden kudosten valilla. ^[3]

Ihossa on kahdentyyppisia hikirauhasia : pienia hikirauhasia ja suuria hikirauhasia . Pienet hikirauhaset osallistuvat lammonsaatelyyn erittamalla hikea ja suuret hikirauhaset, joita on kasvoissa , kainaloissa seka sukupuolielinten ja peraaukon ymparilla, erittavat voimakkaan hajuista eritetta, josta syntyy suurimmaksi osaksi yksilon ominaishaju.

Talirauhaset erittavat kuolleiden rauhassolujen muodostamaa talia, joka voitelee ihon vetta hylkivaksi ja notkeaksi. ^[1]

Maitorauhaset ovat kehittyneet suurista hikirauhasista ja ne erittavat maitoa naaraan imettaessa jalkelaista. Maitorauhasia on seka uroksilla etta naarailla, mutta ne ovat useimmiten pidemmalle kehittyneet naarailla. ^[1]

Korvavaharauhaset sijaitsevat korvakaytavassa. Ne ovat sukua suurille hikirauhasille ja niiden erite vaikku eli korvavaha suojaa korvaa pienelioilta. Normaalisti korvavaha tulee ulos korvakaytavasta pintaepiteelin uusiutuessa. ^[6]

Ihon normaalikasvustoksi eli normaaliflooraksi kutsutaan ihossa elavia mikrobeja eli bakteereita, sienia ja viruksia. Kasvusto vaihtelee ihon eri alueiden mukaan, silla ihon kosteus, lampotila, happamuus , karvatuppien maara seka tali- ja hikirauhasten maara ovat erilaisia eri puolilla kehoa. Ihmisyksilon ihon normaaliflooran koostumukseen vaikuttavat lisaksi perima , ravinto, elintavat, mikrobilaakitys ja ymparoivan luonnon monimuotoisuus. ^[7]

Bakteerien paasuvuista ihon normaaliflooraan kuuluvat ainakin Propionibacterium , Staphylococcus , Corynebacterium ja Moraxella . Sienet ovat paaosin Malassezioihin kuuluvia hiivoja. Viruksiin kuuluu esimerkiksi papilloomaviruksen alatyyppeja seka niin sanottuja bakteriofageja eli normaalikasvuston bakteereja infektoivia viruksia. Normaaliflooraan kuuluu myos karvatuppipunkkeja . ^[7]

Nuorena iho uusiutuu kuukauden valein, viisikymppisena uusiutumisen vali voi olla 45 paivaa. ^[8]

Ihmisen ikaantyessa hanen ihonsa ohenee ja sen toimintakyky heikkenee. Ihon vanheneminen nopeutuu 70. ikavuoden jalkeen. ^[5] Ikaantyvan ihon rasvojen maara vahenee. Iho kuivuu aiempaa herkemmin, jolloin se voi kutista ja tulehtua . Ihovaurioita syntyy herkemmin, ja haavat parantuvat hitaammin. Ihon kimmoisuus vahenee ja ihoon tulee ryppyja. Myos ihon puolustuskyky heikkenee, hikoilu vahenee ja kuuman sieto heikkenee. Ruskettuminen vaikeutuu, ja pigmenttia esiintyy epatasaisesti. Iho alkaa kellertaa 60. ikavuoden jalkeen, kun talirauhaset suurentuvat. Ihosyovat ja niiden esiasteet lisaantyvat. ^[5]

Ihon ikamuutoksia hidastaa muun muassa Auringon ultraviolettisateilyn ja tupakoinnin valttaminen. ^[5]

Paaartikkeli: Ihotauti

Ihosairauksia tunnetaan yli kolme tuhatta, ja niita on harmittomista vakaviin. Eraita yleisia ihosairauksia ovat atooppinen ihottuma , kasi-ihottumat , nokkosihottuma , psoriasis , akne , hidradenitis suppurativa , palvikalju , valkopalvi , kyhmykutina , seborrooinen ekseema ja valoihottuma . ^[9] Hiuspohjan sairauksia ovat hilse , hiustenlahto ja sieni-infektiot. Ihosyovan tyyppeja ovat tyvisolusyopa ja okasolusyopa . ^[10]

Ihon alle voidaan rokottaa laakeaineita, kun ei ole tarkoituksenmukaista tai sallittua ruiskuttaa niita suoraan suoneen tai lihakseen. Laakkeenantomenetelmaa kutsutaan subkutaaniseksi (lyhenne sc ). Ihon kautta imeytyvaa laakkeenantoa, missa laakeaine levitetaan ihon pinnalle, kutsutaan topikaaliseksi .

• Paanahka

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iho Wikimedia Commonsissa