Ihmisen koronavirus 229E eli HCoV-229E on maailmanlaajuisesti levinnyt ihmisia tartuttava koronavirus . Se leviaa lahinna yskimisen ja aivastamisen kautta. Yleensa se aiheuttaa 2?5 paivan jalkeen tartunnasta 2?18 paivaa kestavia lievia ylahengitystieoireita , kuten yskaa ja nuhaa . ^[1]

Muita yleisia lievaoireisia ihmisten koronaviruksia ovat HCoV-OC43 , - NL63 ja - HKU1 . Yhdessa HCoV-229E ja nama muut virukset aiheuttavat 15?30 % kaikista maailman flunssista . Naista HCoV-229E ja -NL63 ovat sukulaisuussuhteeltaan lahimpana toisiaan. ^[2]

HCoV-229E aiheuttaa lauhkean vyohykkeen maissa epidemioita lahinna talvisin noin 2?3 vuoden valein. Se tarttuu ihmissoluihin solujen pinnan alaniiniaminopeptidaasireseptorien kautta. ^[1]

HCoV-229E nimettiin ja eristettiin ensi kerran 1966 Yhdysvalloissa laaketieteen opiskelijalta otetusta hengitystienaytteesta. ^{[3] [1]} "229E" tulee naytteen tunnuksesta, josta virus eristettiin. "HCoV" on lyhenne englanninkielen sanoista human coronavirus . HCoV-229E:n arvellaan olevan peraisin jostakin afrikkalaisesta kaviokuonoyokkolajista ja levinneen niista kameleihin . Kamelit ovat tiettavasti toimineet vali-isantalajina ja levittaneet viruksen ihmisiin. ^[1]

HCoV-229E on positiivisjuosteinen RNA - eli ssRNA(+)-virus. Sen yhdesta RNA-saikeesta koostuva perima on epasymmetrisen (pleomorfisen) lipidikalvon sisalla, jonka halkaisija on noin 80?120 nanometria. Periman pituus on noin 27 500 nukleotidia . Sen 3'-paassa on poly-A-hanta ja 5'-paassa cap-rakenne . Periman geenit koodaavat viruksen rakenteeseen kuuluvaa S- proteiinia ( eng. spike ), E-proteiinia ( envelope ), M-proteiinia ( membrane ) ja nukleokapsidia eli N-proteiinia. Naita proteiineja on kussakin viruksessa monia. N-proteiinit paallystavat perimaa, mutta muut edeltavista proteiineista ovat kiinni viruksen kalvossa. Jokin viruksen ulkopinnalla olevista nuijamaisia ulokkeita muistuttavista S-proteiineista kiinnittyy viruksen tartuttaman solun pinnalla olevaan ihmisen alaniiniaminopeptidaasiin , joka toimii siten viruksen reseptorina . Kiinnittymisen avulla viruksen kalvo sulautuu osaksi solukalvoa , jolloin viruksen RNA-perima vapautuu solulimaan . ^[1]

Viruksen perima koodaa myos 16:ta rakenteeseen liittymatonta nsp-proteiinia (eng. non-structural protein ), joiden geenit ovat avoin lukukehys - eli ORF-alueella (eng. open reading frame ). ORF-alueet kattavat pituudeltaan noin 2/3-osaa perimasta ja niita on kaksi: ORF1a ja ORF1b. ORF-alueiden nukleotidisekvenssit menevat osin paallekkain. Viruksen tartuttaman solun ribosomit transloivat ORF1a:n pp1a-proteiiniketjuksi. ORF1b ja osa ORF1a:sta transloituu ribosomivalitteisesti hieman pp1a:ta pidemmaksi pp1ab-proteiiniketjuksi. Ketjut laskostuvat ja hajottavat itse itsensa proteolyysin kautta nsp-proteiineiksi, joiden toiminta riippuu nsp-proteiinista. Niista osa esimerkiksi toimii RNA-replikaasina tai sen kofaktoreina . ^[1]

Replikaasi tuottaa viruksen positiivista RNA:ta mallinaan kayttaen useita negatiivisia RNA:ita. Solun ribosomit kayttavat naita mRNA :n tapaan tuottaen (katso translaatio ) niiden koodin perusteella useita S-proteiineja ja muita viruksen rakenteeseen kuuluvia proteiineja. Replikaasi tuottaa negatiivisesta RNA:sta lisaa positiivisia RNA:ita. Ribosomien tuottamat rakenneproteiinit ja positiiviset RNA kokoontuvat lahelle solukalvoa. Ne kuroutuvat ulos solusta uusiksi viruksiksi ottaen samalla osan solukalvoa mukanaan lipidikuorekseen. ^[1]

Ihmisilla HCoV-229E-tartunta alkaa oireilemaan noin 2?5 paivan kuluttua tartunnasta. Sairauden oireet kestavat 2?18 paivaa. Oireina voivat olla muun muassa paansarky, nenavuoto, aivastelu, kurkkukipu, vasymys, yska tai kuume. ^[1]

Eritoten aikuisilla viruksen oireet ovat usein lievia, jonka takia sita vastaan ei ole kehitetty rokotteita . Vanhuksilla, vauvoilla, pikkulapsilla tai immuunivajetta potevilla tartunta voi kuitenkin aiheuttaa hengenvaarallisia oireita, kuten pienten keuhkoputkien tulehduksen ( bronkioliitti ) tai keuhkokuumeen . ^[1]