Ideologia
eli
aatejarjestelma
tai
aaterakennelma
on ohjeelliseksi muodostunut
aatteiden
kokoelma,
poliittinen
nakokulma
todellisuuteen
tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen kaytanto, joka heijastaa tietyn yksilon, ryhman,
yhteiskuntaluokan
tai
kulttuurin
tarpeita ja pyrkimyksia.
Ideologiakasitteet voidaan tiivistaa kolmeen paatyyppiin:
[1]
- Neutraalin ideologiakasityksen
mukaan ideologia tarkoittaa ajatusten ja uskomusten jarjestelmaa ja nakemysta maailmasta. Sanaa kaytetaan neutraalisti, eika ideologiaa itsessaan pideta sen enempaa kielteisena kuin myonteisenakaan.
- Negatiivisen ideologiakasityksen
mukaan ideologia on vaaristynytta tietoisuutta, ja se hairitsee ja estaa todellisuuden ymmartamista.
- Kriittinen ideologiakasitys
liittyy
kriittiseen teoriaan
ja yhdistaa ideologian valtasuhteisiin. Ideologia on tietty tapa, jonka avulla kuvataan, uusinnetaan ja myos muutetaan yhteiskunnan valtasuhteita.
Poliittisiksi paaideologioiksi on kutsuttu
liberalismia
,
sosialismia
ja
konservatismia
.
[2]
Poliittiselle ideologialle on perinteisesti katsottu tunnusomaiseksi pyrkimys osoittaa oma nakemys oikeaksi ja vastustajan nakemys vaaraksi enemman tai vahemman teoreettisin, ajattelun perustaa koskevin vaittein.
[3]
Ideologia on yhdistetty toisinaan (esim.
Neuvostoliitossa
)
taiteeseen
ja
tieteeseen
ja kasitteeseen on kytketty myos vahvoja
esteettisia
ihanteita ja
ihmiskuvan
kasityksia (esim.
fasismi
). Ideologia on laajentunut entista useamman elamanalan sisalloksi esimerkiksi yksilokasityksen ja tavoitteiden kautta (esim.
uusliberalismi
ja
kapitalismi
)
[4]
Ideologian kasite on verrattain nuori. Kasitetta kaytettiin ensimmaisen kerran
Destutt de Tracyn
vuonna 1801 julkaisemassa teoksessa
Les elements de l´ideologie
. Ideologian kasitetta kayttivat edelleen valistusfilosofi
Etienne Bonnot de Condillac
seka
John Locke
ja
Thomas Hobbes
.
Francis Baconin
filosofisen empirismin perinteeseen asti koulukunta edusti alymyston oppositiota keisari
Napoleon Bonapartea
vastaan. Taman koulukunnan oli tarkoitus puhdistaa kulttuuritieteet kaikesta
metafysiikasta
ja rakentaa kulttuuri yksinomaa
antropologian
ja
psykologian
varaan.
[3]
Henkisen asennoitumisen johdosta ideologia perusluonteeltaan vaheksyi metafyysisia ominaisuuksia, minka johdosta Napoleon pyrki mitatoimaan kyseiset ajattelijat. Napoleon kutsui valistusfilosofeja halventavasti
ideologisteiksi
(
ransk.
les ideologues
), mika sisalsi syytoksen "eparealistisesta haihattelusta" ja "metafysiikan kaupustelusta". Ideologian kasite sai taten negatiivisen sivumerkityksen, joka siihen on liitetty anglosaksisissa maissa.
[3]
Myohemmin ideologian kasite kytkeytyi voimakkaasti
marxilaiseen
aatejarjestelmaan. Marxilaisen nakemyksen mukaan ideologia tarkoittaa yleisesti ottaen yhteiskunnan taloudellista perustaa eli alusrakennetta vastaavaa ja vallassaolkevan luokan etuja seka vallan kayttoa oikeuttavaa ja puolustavaa henkista ylarakennetta. Nakemys esiintyy
Karl Marxin
ja
Friedrich Engelsin
yhteisessa nuoruuskauden teoksessa
Saksalainen ideologia
(1845-46). Marx ei itse kuitenkaan kirjoittanut ideologiasta juurikaan, vaan ongelman kasittely oli paaasiassa Engelsin tehtava. Marxin kirjoitusten mukaan ideologia tarkoitti "perintona saatuja aatteita", kuten
oikeudellisia
,
poliittisia
,
filosofisia
,
moraalisia
ja
uskonnollisia
aatteita. Nakemys esiintyy myos
kommunistisessa manifestissa
ja toistuu myohemmin, jolloin ideologiaan liittyi mukaan myos
taide
.
[3]
Neuvostoliitossa
marxismi-leninismi
sisallytettiin muun muassa
taiteeseen
ja erilaisiin
tieteen tutkimuskohteisiin
.
[4]
Marxilaisuuden piirissa on tarkasteltu muun muassa ideologian mahdollisesti arkipaivaistynytta luonnetta. Marxilaisessa ajatteluperinteessa kasitteen ala on varsin laaja ja poikkeaa hieman siita, miten termi yleiskielessa ymmarretaan.
[5]
Marxilaisittain ideologian kasite ei viittaa niinkaan tietoiseen oppijarjestelmaan kuin historiallisesti kehittyneisiin yhteiskunnallistaviin kaytantoihin ja instituutioihin, kulttuuriset muodostumat mukaan luettuna. Ideologialla, etenkin hallitsevalla ideologialla, on piiloista vaikutusvaltaa ihmisten tapaan elaa, toimia ja ajatella elamansa ja toimintansa ehtoja. Ideologinen johtoasema eli
hegemonia
toteutuu usein epasuorasti, silla se ei perustu vain julkilausuttuihin paatelmiin tai kohdattuihin pakkoihin vaan myos kutsuihin, suostumuksiin ja huomaamattomasti suuntaaviin paineisiin. Kasitteen sisaltoon ovat vaikuttaneet mm.
Antonio Gramsci
,
Raymond Williams
ja
Louis Althusser
.
[6]
Ei ole taytta yksimielisyytta siita, ovatko
feodalismi
ja
merkantilismi
vastaavalla tavalla poliittisia ideologioita vai lahinna tietyille talous- ja yhteiskuntajarjestyksille annettuja nimia. Myos osaa aiemmin mainituista ideologioista pyritaan usein kayttamaan puhtaasti teknisina kasitteina; toisaalta juuri ideologian epapoliittiseksi naamioiminen (normaalistaminen, luonnollistaminen) on yksi ideologisen vaikuttamisen keino.
[7]
Fasismilla
on kaytannossa esiintyessaan tavannut olla poliittisten nakemysten lisaksi vahva
esteettinen
ihanne seka
ihmiskuva
. Kriitikkojen mukaan myos kapitalismi on niin sanotusti
uusliberalistisessa
vaiheessaan asettanut entista useamman elamanalan sisalloksi taloudellisen tehokkuuden ja yksityisen eduntavoittelun - seka sita korostavan yksilokasityksen - ja tuonut taten julki ideologiset piirteensa.
[8]
- Borg, Olavi:
Suomen puolueideologiat
. Politiikan tutkimuksia 5. Porvoo: Werner Soderstrom Osakeyhtio, 1965.
- ↑
Pietikainen, Sari: Kriittinen diskurssintutkimus, s. 202.
Kari Sajavaara & Arja Piirainen-Marsh: Kieli, diskurssi ja yhteisto
, 2000, s. 191-218. Jyvaskyla: Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyvaskylan yliopisto.
ISBN 951-39-0664-7
.
- ↑
Michael Freeden 2003,
Ideology: A Very Short Introduction
. Oxford & New York: Oxford University Press.
- ↑
a
b
c
d
Borg 1965, s. 1-2
- ↑
a
b
Ks. esim. David Harvey 2005,
A Brief History of Neoliberalism
. Oxford & New York: Oxford UP; Pertti Karkama 1998,
Kulttuuri ja demokratia: Kirjoituksia kulttuurin nykytilasta
. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
- ↑
Marxilaisesta ideologiakritiikista ks. Terry Eagleton 1991,
Ideology: An Introduction
. London & New York: Verso
- ↑
Lahtinen, Mikko:
Marxin puolesta
Filosofinen aikakauslehti niin & nain
. 1/2002.
Arkistoitu
2.12.2021.
- ↑
Ks. Terry Eagleton 1991,
Ideology: An Introduction
. London & New York: Verso
- ↑
Ks. esim. David Harvey 2005,
A Brief History of Neoliberalism
. Oxford & New York: Oxford UP; Pertti Karkama 1998,
Kulttuuri ja demokratia: Kirjoituksia kulttuurin nykytilasta
. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
- Koivisto, Juha & Mehtonen, Lauri (toim.):
Otteita ideologiasta
. Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos. Sarja A, Julkaisuja 75. Tampere: Tampereen yliopisto, 1991.
ISBN 951-44-2958-3
.
- Koivunen, Anu & Liljestrom, Marianne (toim.) 1996.
Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen
. Tampere: Vastapaino.
- Marcello Sorce Keller: “Why is Music so Ideological, Why Do Totalitarian States Take It So Seriously: A Personal View from History, and the Social Sciences”, Journal of Musicological Research, XXVI(2007), no. 2-3, pp. 91-122;