Ideologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ideologia eli aatejarjestelma tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen nakokulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen kaytanto, joka heijastaa tietyn yksilon, ryhman, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksia.

Ideologiakasitteet voidaan tiivistaa kolmeen paatyyppiin: [1]

  • Neutraalin ideologiakasityksen mukaan ideologia tarkoittaa ajatusten ja uskomusten jarjestelmaa ja nakemysta maailmasta. Sanaa kaytetaan neutraalisti, eika ideologiaa itsessaan pideta sen enempaa kielteisena kuin myonteisenakaan.
  • Negatiivisen ideologiakasityksen mukaan ideologia on vaaristynytta tietoisuutta, ja se hairitsee ja estaa todellisuuden ymmartamista.
  • Kriittinen ideologiakasitys liittyy kriittiseen teoriaan ja yhdistaa ideologian valtasuhteisiin. Ideologia on tietty tapa, jonka avulla kuvataan, uusinnetaan ja myos muutetaan yhteiskunnan valtasuhteita.

Poliittinen ideologia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Poliittisiksi paaideologioiksi on kutsuttu liberalismia , sosialismia ja konservatismia . [2] Poliittiselle ideologialle on perinteisesti katsottu tunnusomaiseksi pyrkimys osoittaa oma nakemys oikeaksi ja vastustajan nakemys vaaraksi enemman tai vahemman teoreettisin, ajattelun perustaa koskevin vaittein. [3]

Poikkileikkaava ideologia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ideologia on yhdistetty toisinaan (esim. Neuvostoliitossa ) taiteeseen ja tieteeseen ja kasitteeseen on kytketty myos vahvoja esteettisia ihanteita ja ihmiskuvan kasityksia (esim. fasismi ). Ideologia on laajentunut entista useamman elamanalan sisalloksi esimerkiksi yksilokasityksen ja tavoitteiden kautta (esim. uusliberalismi ja kapitalismi ) [4]

Yhteiskuntafilosofi Hannah Arendt arvosteli totalitaristisia ideologioita.

Ideologian kasite on verrattain nuori. Kasitetta kaytettiin ensimmaisen kerran Destutt de Tracyn vuonna 1801 julkaisemassa teoksessa Les elements de l´ideologie . Ideologian kasitetta kayttivat edelleen valistusfilosofi Etienne Bonnot de Condillac seka John Locke ja Thomas Hobbes . Francis Baconin filosofisen empirismin perinteeseen asti koulukunta edusti alymyston oppositiota keisari Napoleon Bonapartea vastaan. Taman koulukunnan oli tarkoitus puhdistaa kulttuuritieteet kaikesta metafysiikasta ja rakentaa kulttuuri yksinomaa antropologian ja psykologian varaan. [3]

Henkisen asennoitumisen johdosta ideologia perusluonteeltaan vaheksyi metafyysisia ominaisuuksia, minka johdosta Napoleon pyrki mitatoimaan kyseiset ajattelijat. Napoleon kutsui valistusfilosofeja halventavasti ideologisteiksi ( ransk. les ideologues ), mika sisalsi syytoksen "eparealistisesta haihattelusta" ja "metafysiikan kaupustelusta". Ideologian kasite sai taten negatiivisen sivumerkityksen, joka siihen on liitetty anglosaksisissa maissa. [3]

Marxilainen ideologiakasitys (1845-48)

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Myohemmin ideologian kasite kytkeytyi voimakkaasti marxilaiseen aatejarjestelmaan. Marxilaisen nakemyksen mukaan ideologia tarkoittaa yleisesti ottaen yhteiskunnan taloudellista perustaa eli alusrakennetta vastaavaa ja vallassaolkevan luokan etuja seka vallan kayttoa oikeuttavaa ja puolustavaa henkista ylarakennetta. Nakemys esiintyy Karl Marxin ja Friedrich Engelsin yhteisessa nuoruuskauden teoksessa Saksalainen ideologia (1845-46). Marx ei itse kuitenkaan kirjoittanut ideologiasta juurikaan, vaan ongelman kasittely oli paaasiassa Engelsin tehtava. Marxin kirjoitusten mukaan ideologia tarkoitti "perintona saatuja aatteita", kuten oikeudellisia , poliittisia , filosofisia , moraalisia ja uskonnollisia aatteita. Nakemys esiintyy myos kommunistisessa manifestissa ja toistuu myohemmin, jolloin ideologiaan liittyi mukaan myos taide . [3]

Neuvostoliitossa marxismi-leninismi sisallytettiin muun muassa taiteeseen ja erilaisiin tieteen tutkimuskohteisiin . [4]

Ideologian kasite marxilaisessa teoriassa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Marxilaisuuden piirissa on tarkasteltu muun muassa ideologian mahdollisesti arkipaivaistynytta luonnetta. Marxilaisessa ajatteluperinteessa kasitteen ala on varsin laaja ja poikkeaa hieman siita, miten termi yleiskielessa ymmarretaan. [5]

Marxilaisittain ideologian kasite ei viittaa niinkaan tietoiseen oppijarjestelmaan kuin historiallisesti kehittyneisiin yhteiskunnallistaviin kaytantoihin ja instituutioihin, kulttuuriset muodostumat mukaan luettuna. Ideologialla, etenkin hallitsevalla ideologialla, on piiloista vaikutusvaltaa ihmisten tapaan elaa, toimia ja ajatella elamansa ja toimintansa ehtoja. Ideologinen johtoasema eli hegemonia toteutuu usein epasuorasti, silla se ei perustu vain julkilausuttuihin paatelmiin tai kohdattuihin pakkoihin vaan myos kutsuihin, suostumuksiin ja huomaamattomasti suuntaaviin paineisiin. Kasitteen sisaltoon ovat vaikuttaneet mm. Antonio Gramsci , Raymond Williams ja Louis Althusser . [6]

Muut kayttotarkoitukset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ei ole taytta yksimielisyytta siita, ovatko feodalismi ja merkantilismi vastaavalla tavalla poliittisia ideologioita vai lahinna tietyille talous- ja yhteiskuntajarjestyksille annettuja nimia. Myos osaa aiemmin mainituista ideologioista pyritaan usein kayttamaan puhtaasti teknisina kasitteina; toisaalta juuri ideologian epapoliittiseksi naamioiminen (normaalistaminen, luonnollistaminen) on yksi ideologisen vaikuttamisen keino. [7]

Fasismilla on kaytannossa esiintyessaan tavannut olla poliittisten nakemysten lisaksi vahva esteettinen ihanne seka ihmiskuva . Kriitikkojen mukaan myos kapitalismi on niin sanotusti uusliberalistisessa vaiheessaan asettanut entista useamman elamanalan sisalloksi taloudellisen tehokkuuden ja yksityisen eduntavoittelun - seka sita korostavan yksilokasityksen - ja tuonut taten julki ideologiset piirteensa. [8]

  • Borg, Olavi:  Suomen puolueideologiat . Politiikan tutkimuksia 5. Porvoo: Werner Soderstrom Osakeyhtio, 1965.
  1. Pietikainen, Sari: Kriittinen diskurssintutkimus, s. 202. Kari Sajavaara & Arja Piirainen-Marsh: Kieli, diskurssi ja yhteisto , 2000, s. 191-218. Jyvaskyla: Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyvaskylan yliopisto. ISBN 951-39-0664-7 .
  2. Michael Freeden 2003, Ideology: A Very Short Introduction . Oxford & New York: Oxford University Press.
  3. a b c d Borg 1965, s. 1-2
  4. a b Ks. esim. David Harvey 2005, A Brief History of Neoliberalism . Oxford & New York: Oxford UP; Pertti Karkama 1998, Kulttuuri ja demokratia: Kirjoituksia kulttuurin nykytilasta . Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  5. Marxilaisesta ideologiakritiikista ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction . London & New York: Verso
  6. Lahtinen, Mikko: Marxin puolesta Filosofinen aikakauslehti niin & nain . 1/2002. Arkistoitu 2.12.2021.
  7. Ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction . London & New York: Verso
  8. Ks. esim. David Harvey 2005, A Brief History of Neoliberalism . Oxford & New York: Oxford UP; Pertti Karkama 1998, Kulttuuri ja demokratia: Kirjoituksia kulttuurin nykytilasta . Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Koivisto, Juha & Mehtonen, Lauri (toim.):  Otteita ideologiasta . Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos. Sarja A, Julkaisuja 75. Tampere: Tampereen yliopisto, 1991. ISBN 951-44-2958-3 .
  • Koivunen, Anu & Liljestrom, Marianne (toim.) 1996. Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen . Tampere: Vastapaino.
  • Marcello Sorce Keller: “Why is Music so Ideological, Why Do Totalitarian States Take It So Seriously: A Personal View from History, and the Social Sciences”, Journal of Musicological Research, XXVI(2007), no. 2-3, pp. 91-122;

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]