Hyperkalemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hyperkalemia tarkoittaa epanormaalin korkeaa kaliumpitoisuutta veressa. Aikuisilla ihmisilla hyperkalemiana voidaan pitaa tilaa, jossa kaliumia on yli 5,5 millimoolia per litra veriseerumia (mmol/l) eli yli 21,5 milligrammaa per desilitra (mg/dl). Aikuisilla normaali seerumin kaliumpitoisuus on noin 3,5?5,5 mmol/l (11,7?21,5 mg/dl). [1]

Lieva hyperkalemia on usein oireeton, mutta voi aiheuttaa esimerkiksi pahoinvointia tai sydamentykytysta . Eritoten vakava hyperkalemia (seerumin kalium yli 7,5 mmol/l eli 29,3 mg/dl) voi aiheuttaa rytmihairion tai sydanpysahdyksen . [1]

Hyperkalemia ilmenee noin 10 %:lla sairaalahoidossa olevista, jolloin se liittyy useimmin munuaisten vajaatoimintaan tai kaliumin poiseritysta estavia laakkeiden kayttoon. Muita yleisia syita ovat diabetes mellitus ja sydamen vajaatoiminta . Merkittava hyperkalemia on yleinen syy valittoman dialyysin aloittamiselle. [1]

Pseudohyperkalemia merkitsee verikokeessa todettua hyperkalemiaa, vaikkei potilaalla ole hyperkalemiaa. Nain voi kayda verinaytteen kasittelyn aikana esimerkiksi hemolyysissa . Tassa veren soluista vapautuu kaliumia vereen ja tulos on liian iso. [1]

Oireet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aikuisilla ihmisilla hyperkalemiaa voidaan pitaa [1]

  • lievana, jos kaliumia on veriseerumissa yli 5,5 mmol/l (> 21,5 mg/dl)
  • keskivakavana, jos pitoisuus on yli 6,5 mmol/l (> 25,4 mg/dl)
  • vakavana, jos pitoisuus on yli 7,5 mmol/l (> 29,3 mg/dl)

Lieva hyperkalemia on usein oireeton. Siina voi silti ilmeta muun muassa sydamentykytysta , pahoinvointia, lihaskipuja tai epatavallisia ihotuntemuksia eli parestesiaa . Keskivakava tai vakava hyperkalemia voi johtaa sydamen toimintahairioihin. [1] Hyvin vakava hyperkalemia voi aiheuttaa vaarallisen rytmihairion tai sydanpysahdyksen , mutta tama voi vaatia suurempia pitoisuuksia kuin 7,5 mmol/l. [2]

Hyperkalemiassa sydankayrassa ei aina ilmene suuria poikkeamia, vaikka seerumin kaliumpitoisuus olisi jopa 8 mmol/l. Jos poikkeamia havaitaan, eivat ne aina ole yhdenmukaisia. Hyperkalemia pienentaa sydamen solukalvojen valista kaliumpitoisuuseroa lyhentaen siksi sydamen aktiopotentiaalia ja repolarisaatioaikaa . Mahdollisia sydankayrassa varhain havaittuja ilmioita ovat ST-valin madaltuminen, T-aaltojen vahventuminen, QT-valin kasvu. Suuremmissa kaliumpitoisuuksissa PR-vali, QRS-kompleksi voivat pidentya ja P-aallot heiketa. [2]

Syyt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaliumin liikasaanti voi johtaa hyperkalemiaan. Joillain terveilla aikuisilla jo 5?7 gramman kerralla niellyt kaliumannokset ovat aiheuttaneet sydamen toimintahairioita. Munuaisten vajaatoimintaa potevat ovat liikasaannille erityisalttiita. Heilla hyperkalemia voi ilmeta jo yhden gramman kaliumannoksin, mutta tama riippuu vajaatoiminnan vakavuudesta. [3] Hyperkalemiaa on ilmennyt kaiken ikaisilla munuaisten vajaatoimintaa potevilla ja sita potemattomilla heidan syodessaan liikaa esimerkiksi kaliumia sisaltavia natriumkloridin korvikkeita, tiettyja kasviksia tai hedelmia, kaliumravintolisia, savea tai maa-ainesta. [4]

Hyperkalemia voi myos ilmeta, jos kehosta poistuu liian vahan kaliumia. Esimerkki tasta on akuutti tai krooninen munuaisten vajaatoiminta, silla kaliumin poistoon vaadittua natriumia paatyy talloin distaalisiin kiemuratiehyisiin liian vahan. Muita syita ovat primaarinen (esim. Addisonin tauti ) tai sekundaarinen hypoaldosteronismi (esim. munuaisten vajaatoiminta), pseudohypoaldosteronismin eri muodot, adrenogenitaalinen oireyhtyma , sydamen vajaatoiminta tai vakava ummetus . [1]

Aineita, jotka altistavat hyperkalemialle vahentamalla kaliumin poistumista kehosta, ovat muun muassa ACE-estajat , ATR-estajat , beetasalpaajat , kalsiumkanavan salpaajat , NSAID :t, amiloridi , spironolaktoni , siklosporiini , takrolimuusi , trimetopriimi , pentamidiini , digoksiini , hepariini , suksametoni ja mannitoli ( infuusiona ). Edeltavista monet estavat aldosteronin tuottoa, eritysta tai toimintaa, mutteivat kaikki. [1]

Kaliumia on soluissa jopa 100?150 mmol/l. Se voi siirtya solujen sisalta ulkopuolelle, kuten vereen. Tama voi johtaa hyperkalemiaan. Esimerkkeja tasta ovat asidoosi , diabetes mellitus ( insuliinin puutoksen takia), veren osmolaliteetin akuutti kasvu hyperglykemiassa , hyperkaleeminen kohtauksellinen halvaus (HYPP) tai kudosten akuutti tuhoutuminen (rikkoutuvat solut vapauttavat sisaltaan kaliumia). Tuhoutumisen syyna voi olla syopasolujen kuolema, hemolyysi , rabdomyolyysi tai suuri verensiirto . [1]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d e f g h i A Lehnhardt, MJ Kemper: Pathogenesis, diagnosis and management of hyperkalemia. Pediatric Nephrology , 2011, 26. vsk, nro 3, s. 377?384. PubMed: 21181208 . doi : 10.1007/s00467-010-1699-3 . ISSN 0931-041X . Artikkelin verkkoversio .
  2. ↑ a b Z Rafique et al: Current treatment and unmet needs of hyperkalaemia in the emergency department. European Heart Journal Supplements , 2019, 21. vsk, nro Suppl A, s. A12?A19. PubMed: 30837800 . doi : 10.1093/eurheartj/suy029 . ISSN 1520-765X . Artikkelin verkkoversio .
  3. ↑ Opinion of the Scientific Panel on Dietetic products, nutrition and allergies [NDA] on a request from the Commission related to the tolerable upper intake level of potassium. EFSA Journal , 2005, 3. vsk, nro 3, s. 193. doi : 10.2903/j.efsa.2005.193 . ISSN 1831-4732 . Artikkelin verkkoversio . ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  4. ↑ R Dorsthorst et al: Review of case reports on hyperkalemia induced by dietary intake: not restricted to chronic kidney disease patients. European Journal of Clinical Nutrition , 2019, 73. vsk, nro 1, s. 38?45. PubMed: 29588531 . doi : 10.1038/s41430-018-0154-6 . ISSN 1476-5640 . Artikkelin verkkoversio .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hyperkalemia&oldid=21127976 ”