Howlin’ Wolf
Howlin’ Wolf vuonna 1970.
Henkilotiedot
Koko nimi	Chester Arthur Burnett
Syntynyt	10. kesakuuta 1910 White Station , Mississippi , Yhdysvallat
Kuollut	10. tammikuuta 1976  (65 vuotta) Hines , Illinois , Yhdysvallat
Ammatti	muusikko , saveltaja
Puoliso	Lillie Handley ( vih.  1964)
Muusikko
Taiteilijanimi	Howlin’ Wolf
Aktiivisena	1935?1976
Tyylilajit	blues
Soittimet	laulu , kitara , huuliharppu
Levy-yhtiot	Chess Records ja RPM Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Howlin’ Wolf (oik. Chester Arthur Burnett ; 10. kesakuuta 1910 White Station , Mississippi ? 10. tammikuuta 1976 Hines , Illinois ) oli yhdysvaltalainen blues laulaja ja - lauluntekija . Howlin’ Wolf on yksi bluesin keskeisista hahmoista, ja hanella oli yksi koko 1900-luvun populaarimusiikin tunnistettavimmista lauluaanista. Howlin’ Wolf tunnetaan nimenomaan laulajana, mutta levyillaan han soittaa usein myos huuliharppua ja toisinaan kitaraa .

Yhdysvaltain 21. presidentin mukaan nimetty Chester Burnett syntyi Mississippin West Pointissa ja sai jo varhain lempinimet ”Big Foot” (isojalka) seka ”Bull Cow” (sonni) suuren kokonsa vuoksi (taysikasvuisena Wolf oli 193 cm pitka ja painoi 135 kiloa ^[1] ). ^[2] Myohemmin taiteilijanimeksi vakiintui hanen susiaiheisia tarinoita kertoneen isoisansa, John Jonesin, antama nimi. Isoisa oli varoittanut poikaa, etta tama joutuisi susien saaliiksi, jos kayttaytyisi huonosti.

Howlin’ Wolfin vanhemmat erosivat hanen ollessaan nuori. Uskonnollinen aiti, Gertrude, ajoi viela lapsuuttaan elaneen pojan ulos kodistaan, koska tama ei suostunut tyoskentelemaan maatilalla. Poika joutui enonsa, Will Youngin, luo. Eno kohteli poikaa huonosti. 13-vuotiaana Wolf karkasi enonsa luota ja kaveli 85 mailia paljain jaloin mennakseen isansa luo, jonka suuresta perheesta han vihdoin loysi hyvan kodin. Vuosia myohemmin, ollessaan uransa huipulla, Wolf palasi aitinsa luo. Aiti kuitenkin suhtautui poikaansa yha toykeasti ja kieltaytyi ottamaan vastaan rahaa, jonka tama oli ansainnut ”paholaisen musiikkia” esittamalla.

Isansa luona Howlin’ Wolf tyoskenteli maataloustoissa viela aikuistuttuaankin. Ollessaan 18-vuotias Wolf tapasi Charlie Pattonin ja innostui taman musiikista tavattomasti. Han oppi Pattonilta kitaransoiton alkeet ja sai hanelta myos vaikutteita karheaan laulutyyliinsa. Muita Wolfin nuorena kuuntelemia artisteja olivat Mississippi Sheiks , Tommy Johnson seka Jimmie Rodgers , jolta han omaksui tavan lisata korkeita ”ulvovia” aania lauluunsa. Wolf myos soitti itsensa Robert Johnsonin ja taman ystavan, Willie Brownin , kanssa. Huuliharpun soittoa Wolf oppi Rice Millerilta (tunnetaan nykyaan nimella Sonny Boy Williamson II), joka asui Wolfin siskon kanssa.

1930-luvulla Wolf jatkoi maataloustoita toita. Toisen maailmansodan aikaan han palveli Seattlessa nelja vuotta radiomiehena. Hanella oli jo tuolloin sahkokitara, joka oli silloin viela harvinainen soitin. Wolf soitti tyonsa ohella paikallisissa kapakoissa viihdyttaen yleisoa Charley Pattonin inspiroimaan tyyliin. Viikonloppuisin han esiintyi Arkansas’n West Memphisissa .

Vuonna 1948 Howlin’ Wolf muodosti kuusihenkisen yhtyeen, jonka kanssa han esiintyi paikallisessa radiossa . Wolf sai huomiota yhtyeensa kitaristin, Willie Johnsonin , myota, koska tama kaytti sahkokitaraa . Joillakin Howlin’ Wolfin varhaisimmilla levytyksilla, kuten ”Everybody’s in the Mood”, voi myos kuulla Willie Johnsonin soittavan kitaraansa sarjetylla soundilla, vaikka sarosoundi tuli laajemmin muotiin vasta 1960-luvun puolivalissa. Alun perin yhtyeeseen kuuluivat myos toinen kitaristi, M. T. Murphy, huuliharpisti Junior Parker seka taiteilijanimea Destruction kayttanyt pianisti ja rumpali Willie Steele. Myohemmin Murphyn korvasi kitaristi Pat Hare.

Howlin’ Wolfin levytysura alkoi Memphisissa vuonna 1951 hanen ollessaan jo 41 vuoden ikainen. Howlin’ Wolfista tuli nopeasti paikallinen kuuluisuus. Hanella oli samaan aikaan sopimus kolmelle eri levy-yhtiolle, mutta han lopulta paatyi Chess Recordsin riveihin. Modern-levy-yhtiolle levyttaessaan vuosina 1951 ja 1952 hanen pianistinaan toimi R&B-musiikin johtohahmoihin kuulunut Ike Turner . Vuoden 1951 elokuussa Chess julkaisi Wolfilta sittemmin bluesstandardiksi nousseen kappaleen ”How Many More Years”. Wolfilla oli samaan aikaan sopimus seka Chessin etta Modernin kanssa. Kun Chess oli vuonna 1953 lopulta voittanut levy-yhtioiden taistelun Wolfista, han asettui asumaan Chicagoon . Howlin’ Wolfin soolokitaristiksi vakiintui Chicagossa pian Hubert Sumlin , jonka persoonallisesta soitosta tuli keskeinen osa Wolfin yhtyeen soundia. Wolfin myohempia 1950-luvun suuria R&B-hitteja olivat esimerkiksi ”Smokestack Lightnin’” ja ”Evil”.

Howlin’ Wolf erosi useimmista muista aikansa bluesartisteista siina, etta han teki useimmat lauluistaan itse. Kuitenkin han levytti Chessille vuodesta 1960 alkaen myos saman yhtion leivissa olleen kuuluisan rhythm and blues -saveltajan Willie Dixonin materiaalia. Howlin’ Wolf teki kuuluisaksi monia Dixonin kappaleita, kuten ”Spoonful”, ”Back Door Man” ja ”I Ain’t Superstitious”, joita brittilaiset 1960-luvun rockyhtyeet myohemmin esittivat. Dixon myos soitti bassoa Wolfin monilla Chess-levytyksilla. Vuonna 1965 Wolf esiintyi The Rolling Stonesin kanssa Shindig -nimisessa televisio-ohjelmassa. The Rolling Stones oli jo aiemmin tehnyt coverin Wolfin esittamasta kappaleesta ”Little Red Rooster”. Myohemmin 1960-luvulla Howlin’ Wolf teki kiertueita Euroopassa ja levytti rocktahtien, kuten Eric Claptonin , kanssa.

Vuonna 1971 Howlin’ Wolf ja kitaristi Hubert Sumlin menivat levyttamaan Lontooseen . Mukana levytyksissa olivat Clapton, Steve Winwood , Ian Stewart , Bill Wyman ja Charlie Watts . Wolf ei itse ollut tyytyvainen Lontoossa levytettyyn materiaaliinsa. Viimeinen levy Chessille, The Back Door Wolf , tehtiin vuonna 1973.

Wolf ei lapsuutensa jalkeen koskaan joutunut elamaan koyhyydessa, vaan oli aina rahallisesti menestyksekas. Suosion lisaksi tama johtui siita, etta Wolf onnistui valttamaan monelle muulle bluesmuusikolle kohtalokkaaksi osoittautuneet uhkapelin ja alkoholin ansat. Wolf tapasi vaimonsa, Lillien, esiintyessaan Chicagon eraalla bluesklubilla. Lillie kuului suhteellisen hyvin koulutettuun kaupunkilaisperheeseen, jolla ei ollut yhteyksia bluesmuusikoiden epamaaraiseen maailmaan.

Wolfin ja Lillien kuolemaan asti kestanytta suhdetta kuvattiin onnistuneeksi, ja he saivat kaksi tytarta, Bettyen ja Barbaran. Lillie toimi miehensa raha-asioiden hoitajana, ja tama pystyi nyt tarjoamaan yhtyeensa jasenille hyvan palkan lisaksi etuisuuksia kuten terveysvakuutuksen. Wolf saikin yhtyeeseensa haluamansa muusikot, mika takasi yhtyeen korkean osaamisen tason. Tyttariensa mukaan Wolf ei ollut koskaan raha-asioissa tuhlaileva, vaan valitsi esimerkiksi autokseen kohtuuhintaisen Pontiacin kalliin urheiluauton sijaan.

1970-luvun edetessa Wolfin terveys heikkeni. Hanella oli ollut useita sydankohtauksia, ja lisaksi han karsi munuaisiin tulleesta vammasta, jonka han oli saanut auto-onnettomuudessa lentaessaan tuulilasin lapi. Vuonna 1976 Wolf menehtyi leikkauksen yhteydessa.

Chester Burnett on haudattu Oak Ridge Cemetery -nimiselle hautausmaalle Illinois’n Cook Countyssa . Hautakivessa on kitaran ja huuliharpun kuva.

Vuonna 2008 Rolling Stone -lehti valitsi Howlin’ Wolfin kaikkien aikojen 31. parhaaksi laulajaksi. ^[3] Han sijoittui listan bluesmuusikoista korkeimmalle sijalle. Vuonna 2008 Blues-Finland.com -verkkolehden lukijaaanestyksessa Howlin’ Wolf valittiin kaikkien aikojen toiseksi suurimmaksi blues-artistiksi Muddy Watersin jalkeen. ^[4]

• ”Moanin’ at Midnight”, ”How Many More Years”, ”Howlin’ Wolf Boogie”, ”Everybody’s in the Mood”, ”My Baby Walked Off”, ”The Wolf Is at Your Door”

• ”My Life”, ”Going Back Home”, ”My Country Sugar Mama”, ”Killing Floor”, ”Tell Me”, ”I Got a Little Girl”, ”Natchez Burning”, ”Smokestack Lightning”

• ”I Ain’t Superstitious”, ”Evil”, ”The Red Rooster”, ”You’ll Be Mine”, ”Wang Dang Doodle”, ”Back Door Man”, ”Spoonful”

• Smokestack Lightnin’ Volume 1 (Roots, 1990)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Howlin’ Wolf Wikimedia Commonsissa

• Howlin’ Wolfin kotisivut (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja 2 Ranska BnF data Saksa Israel Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Korea Alankomaat Puola Taiteenala Grammy Awards MusicBrainz Henkilot Trove Muut Europeana SNAC IdRef