Homonymia
(
m.kreik.
?μωνυμ?α
'samannimisyys; monitulkintainen sana') tarkoittaa
kielitieteessa
sanojen rakenteellista monitulkintaisuutta. Sanat ovat keskenaan homonyymeja, jos ne kirjoitetaan tai aannetaan samalla tavalla mutta niilla ei ole muuten mitaan tekemista toistensa kanssa. Jos kyse on nimenomaan kirjoitusmuotojen yhtenevaisyydesta, puhutaan
homografiasta
. Samoin aannettyja sanoja taas kutsutaan
homofoneiksi
riippumatta kirjoitusasusta.
Koska suomen kirjoitus on suhteellisen
foneemista
, suomen kielen homonyymit ovat yleensa seka homografeja etta homofoneja. Joissain yhteyksissa tama ei kuitenkaan pida paikkaansa. Puhekielessa sanat
kuin
ja
kun
saatetaan molemmat lausua [ku(n)], mutta, jos ne silti kirjoitetaan eri tavalla, ne ovat homofoneja olematta samalla homografeja. Esimerkiksi englannin kirjoitusjarjestelman
idiosynkrasia
tarjoaa enemman mahdollisuuksia. Sanat
two
ja
too
ovat homofoneja, mutteivat homografeja.
Lead
merkityksessa 'johtaa' ja
lead
'lyijy' taas ovat homografeja, mutteivat homofoneja ([li:d] vs. [l?d]). Mahdollista on myos, etta sanat ovat osassa muodoistaan toisilleen homonyymit mutteivat kaikissa, esim. suomen substantiivi kuusi ja lukusana kuusi, joista ensin mainittu taipuu esim. kuusen, kuusessa, kuusta, kuuseen, mutta viimeksi mainittu kuuden, kuudessa, kuutta, kuuteen.
Homonymian ja
polysemian
valinen raja on usein hankala maarittaa. Kaanteisessa tapauksessa, kun usea sana tarkoittaa yhta ja samaa asiaa, puhutaan
synonyymeista
.
Suomen kielen
tyypillisia
homonyymeja
ovat esimerkiksi sanat
- viini
(nuolikoteloa tarkoittava sana
viini
taipuu
viini - viinen - viinta
kun taas juoman taivutus on
viini - viinin - viinia
),
- kuusi
(taivutukset
kuutta
ja
kuusta
erottavat jalleen eri sanat) ja
- juuri
, jolla on konkreettisen puun juuren lisaksi myos aikamerkitys 'asken, hetki sitten'.
Kahdesta kasitteesta kaytetaan siis samaa ilmiasua. Naita sanoja on pidettava eri
lekseemeina
, vaikka ne seka aanne- etta kirjoitusasunsa puolesta ovat samanlaisia.
Homonyymeilla leikittely on suosittu harrastus.
[1]
Tuttuja homonyymisia lauseita ovat "Osta kiikari, silla naet nimittain"
[2]
seka "Ensin saunotaan ja sitten syodaan vasta."
[2]
Moni tunnettu mainos- ja iskulause rakentuu homonymian huomioarvolle: "Voita ei mikaan voita." "Ravista rahaa."
[2]
"Ala aja sataa kun sataa."
[2]
"Stadissa saa pyoria."
[2]
"Jano tulee ennen pitkaa" (olutmainos).
[2]
"Haetaan lakkaa satamasta, kun lakkaa satamasta."
[2]
"Piilevat piilevat piilevat piilevissa piilevissa." "Tukki tukki tukkitien." "Etsivat etsivat aitoja aitoja kepeilla kepeilla."
Suomen kielta taitamattoman havainnoijan voi olla vaikea uskoa seuraavassa keskustelussa olevan mitaan jarkea, jossa
isanta sanoo Kokko-rengille juhannusaattona:
-Kokko! Kokoo kokoon koko kokko. -Koko kokkoko? -Koko kokko, Kokko.
[3]
Taydellisesta homonymiasta
puhutaan, kun molempien homonymiasuhteen jasenten kaikki taivutusmuodot ovat samanlaisia. Tallaisten parien osuus kielessa jaa yllattavan pieneksi, silla yleensa ymmartamisen kannalta on tarkeaa, etta edes jokin muoto sanasta voidaan osoittaa erottamaan sanat eri lekseemeiksi. Kaytannossa homonymia aiheuttaa synnynnaisille kielenpuhujille kuitenkin erittain harvoin ongelmia.
Luokkien sisaisesta homonymiasta
puhutaan silloin, kun jokin tietty muoto, esimerkiksi jokin sijamuoto, saa kaksi eri sanaa muistuttamaan sattumalta toisiaan. Esimerkiksi
paloissa
voi olla monikon inessiivi sanoista
palo
,
pala
tai
palko
. Talloin on oleellista, etta homonyymit kohtaavat juuri saman taivutusluokan sisalla. Mikali sanojen taivutusasut muistuttavat toisiaan, mutta ne eivat ole saman taivutusluokan sisalla, puhutaan
luokkien valisesta homonymiasta
. Esimerkiksi
kuusta
voi olla sanan
kuusi
yksikon partitiivi tai sanan
kuu
yksikon elatiivi.