Hodgkinin tauti tai yleisemmin Hodgkinin lymfooma on imusolmukkeiden syopatauti , joka on peraisin itukeskusten B-lymfosyyteista . Thomas Hodgkin kuvasi kasvaintaudin vuoden 1832 asiakirjassaan.

Hodgkinin lymfoomaan sairastuu Suomessa noin 130 henkiloa vuosittain. Kasvain koostuu pienesta osuudesta pahanlaatuisia ns. RS-soluja ja suuresta osuudesta reaktiivista tulehdussolukkoa . Suurin osa kasvaimista on klassista sidekudoskyhmyista kudostyyppia. Hodgkinin lymfooman syyt ovat suhteellisen tuntemattomat. Tautia ilmenee eniten 15-34-vuotiaana ja yli 60-vuotiaana. Ensioireena havaitaan usein kivuttomia, suuria (yli 2 cm) imusolmukkeita, massaa tai turvotusta kaulalla tai muulla pinnallisella imusolmukealueella. Eloonjaamisosuus on keskimaarin noin 75 % viiden vuoden aikana diagnoosista. Hodgkinin lymfooman diagnoosin vahvistaminen perustuu ennen kaikkea kuvantamiseen , koepalan ottoon ja patologisiin tutkimuksiin. Hodgkinin lymfooman hoito on paaasiassa onkologinen ja siihen kuuluvat monisolunsalpaajat ABVD ( doksorubisiini , bleomysiini , vinblastiini , dakarbatsiini ) ja BEACOPP (bleomysiini, etoposidi , doksorubisiini, syklofosfamidi , vinkristiini , prokarbatsiini , prednisoloni ) seka sadehoito .

Hodgkinin lymfooman ilmaantuvuus on Suomessa noin 130 uutta tapausta (noin 2.5/100 000) vuosittain ja siis noin 12 % kaikista lymfoomista. Ilmaantuvuus on pysynyt varsin samana kymmenia vuosia. ^[1]

Hodgkinin lymfooman kasvaimet koostuvat pahanlaatuisista ns. RS-soluista (Reed-Sternberg), hyvanlaatuisista tulehdussoluista, kuten pienista lymfosyyteista , epiteloidisista histiosyyteista , granulosyyteista kuten eosinofiileista , plasmasoluista ja follikulaarisista dendriittisoluista , seka sidekudoksesta . Solujen jakautuminen on yleensa diffuusia eli tasaista, joskus kuitenkin nodulaarista eli solmukemaista tai kerasmaista. ^[2] Suurin osa kasvaimesta koostuu hyvanlaatuisista lymfosyyteista ja vain muutama prosentti on syopasoluja ^[3] . Nodulaariset runsaslymfosyyttiset kasvaimet ovat usein jopa muutaman sentin kokoisia ^[4] .

RS-solujen rakenne, kuten niiden koko, lohkotumaisuus, tumajyvasten koko ja sijainti, kromatiinin varjaytyvyys, tumakalvon rakenne, sytoplasman maara ja varjaytyvyys seka solukalvon pintaproteiinit vaihtelevat ^[3] .

Naiden ominaisuuksien suhteen kasvaimia on havaittu viitta erilaista paatyyppia (Taulukko 1) ^[2] .

Nodulaarinen runsaslymfosyyttinen Hodgkinin lymfooma ilmaantuu yleisimmin kainalon imusolmukkeissa ja sidekudoskyhmyinen mediastinumissa ( kateenkorvassa tai imusolmukkeissa). Sekasoluiset ja vahalymfosyyttiset muodot ovat havaittaessa useammin jo levinneet laajalle, kun taas runsaslymfosyyttinen sijaitsee yleensa paikallisesti aareisimusolmukkeissa. ^{[4] [5] [6] [7] [8]}

Nodulaariset runsaslymfosyyttiset kasvaimet jakautuvat ja liikkuvat muita muotoja hitaammin. Kasvain voi nain uusiutua 10-20 vuodenkin kuluttua. Hodgkinin lymfoomien leviamistie kulkee imuteita pitkin pernan ja lopulta veritien kautta luuytimeen , maksaan ja muihin lymfaattisen jarjestelman ulkoisiin elimiin ^[2] .

Hodgkinin lymfooman syyt ovat varsin tuntemattomat. Joistakin syista tautia ilmenee eniten 15-34-vuotiaana ja yli 60-vuotiaana. ^[2] Ikajakauma vaihtelee hieman kudostyyppien mukaan. Korkea elintaso ja pieni perhekoko lisaavat riskia. Pieni osa (noin 5 %) taudeista ilmaantuu selvasti perheittain. ^[1] EBV -infektio, HIV -infektio ja AIDS seka immuunivajaus yleisesti lisaavat myos riskia ^[2] .

Syopasolut (RS-solut, Reed-Sternbergin solut) ovat peraisin imusolmukkeen itukeskuksen B-lymfosyyteista ^[2] . Nodulaarisissa lymfosyyttivaltaisissa ja sidekudoskyhmyisissa kasvaimissa nahdaan klonaalista immunoglobuliinigeenin uudelleenjarjestymaa. Nodulaariseen lymfosyyttivaltaiseen muotoon liittyy myos kasvainta muistuttavia hyvanlaatuisia reaktiivisia imusolmukesuurentumia seka ennen, jalkeen etta varsinaisen taudin aikana ^[1] .

Monet Hodgkinin lymfoomaan sairastuneista ovat pitkaan oireettomia. Ensioireena havaitaan usein suuria (yli 2 cm) imusolmukkeita, massaa tai turvotusta kaulalla tai muulla pinnallisella imusolmukealueella . Kasvaimet ovat tunnusteltaessakin kivuttomia. ^[2]

Kasvainten painevaikutus ymparoiviin rakenteisiin voi aiheuttaa ainakin valikarsinassa eli mediastinumissa rintalastan takaista paineentunnetta, kuivaa yskaa ja hengenahdistusta . Alkoholi voi lisata kipua kasvaimen alueella. Yleisoireena esiintyy ihon kutinaa , epaselvaa kuumetta (yli 38 astetta), selittamatonta painonlaskua (yli 10 % 6 kuukauden aikana) ja yohikoilua ^{[2] [1]} .

Monisolunsalpaajahoidoilla (ks. Hoito ) kuolleisuus on keskimaarin noin 25 % viiden vuoden aikana diagnoosista, mutta ennuste vaihtelee huomattavasti potilaan, taudin ja toimenpiteiden mukaan. Esimerkiksi paikallista tautia sairastavilla, erityisesti hoitoja paremmin kestavilla nuorilla, saman aikavalin kuolleisuus on alle 10 %. Jos kudostyyppi on sidekudoskyhmyinen, 10-vuoden kuolleisuus on keskimaarin noin 20 % ^[5] . Klassisen vahalymfosyyttisen (eli syopasoluvaltaisen) Hodgkinin lymfooman elinajan ennuste on muita kudostyyppeja heikompi. Primaaritaudin 10-vuoden uusiutumisriski on noin 10-40 % luokkaa ja uusiutuneen Hodgkinin lymfooman 5-vuoden kuolleisuus on keskimaarin noin 50 %. ^[2]

Lymfoomaepaily heraa usein perusterveydenhuollossa , josta potilas lahetetaan epailyttavien kaulanalueen kyhmyjen jatkotutkimuksiin korva-, nena- ja kurkkutautien erikoislaakarille. Syopaepailyt lapsilla lahetetaan paivystyksellisesti lastentautien poliklinikalle ^[9] . Diagnoosin varmistuttua potilas ohjataan onkologian tai lastenonkologian erikoisalalle hoitojen kaynnistamista varten.

Erityisesti lapsilla epaily heraa, kun imusolmukealueen kyhmy on suuri (yli 2 cm), soliskuopassa tai muussa epatavallisessa paikassa, on toispuolinen, kivuton, ilmaantunut vahitellen tai kestanyt yli kuukauden ^[9] . Yli 40-vuotiailla kaikkia kaulan kyhmyja epaillaan ensin pahanlaatuiseksi ^[10] .

Hodgkinin lymfooma voi muistuttaa hyvanlaatuisia imusolmukesuurentumia ja kystia , infektioita , muita lymfoomia ja muita syopatauteja , joten erotusdiagnostiikassa tarvitaan myos naiden tilojen tuntemista, pois sulkemista tai vahvistamista. Hodgkinin lymfooman diagnoosin vahvistaminen perustuu ennen kaikkea kuvantamiseen , koepalan ottoon ja patologisiin tutkimuksiin. ^[2]

Taudin levinneisyys kuvataan tiiviisti ns. Ann Arbor -luokituksella (Taulukko 2; vrt. TNM - ja stage -luokat). Taman jalkeen lasketaan, onko rajoittuneella taudilla riskitekijoita ja millainen ennuste edenneella taudilla on (IPS-luokka) ^[2] .

Asteita I-II kutsutaan rajoittuneeksi ja asteita III-IV edenneeksi taudiksi. Rajoittuneen taudin riskitekijoihin kuuluvat vahalymfosyyttinen kudostyyppi, B-oireet, yli kaksi imusolmukealuetta, bulk-tuumori, suurentunut perna ja hypersedimentaatio. Edenneen taudin IPS-luokka taas saadaan laskemalla, kuinka moni seuraavista ehdoista tayttyy: Ann Arbor -aste IV, sukupuoli mies, ika yli 45 vuotta, leukosyytit yli 15 E9/l, lymfosyytit alle 0.6E9/l tai alle 8 %, albumiini alle 40 g/l ja hemoglobiini alle 105 g/l. ^[2]

Esimerkiksi Ann Arbor III ₃ B Bulky-tyyppinen IPS 2-luokan tauti tarkoittaa, etta lymfoomaa on eri puolilla palleaa kolmella imusolmukealueella, potilaalla on yleisoireita, suuri tuumorimassa ja kaksi seitsemasta IPS-ennustetekijasta.

Lymfooman levinneisyydesta kertovat jonkin verran verenkuva , lasko , ALAT , AFOS ja albumiini . Edenneen taudin ennusteesta kertovat myos lymfosyytit ja albumiini (IPS-luokitus). ^[2] Muutoin kemiallisen laboratoriodiagnostiikan rooli on Hodgkinin lymfoomassa pieni.

Hodgkinin lymfooman levinneisyyden selvittamiseksi keuhkojen rontgenkuvaus ja kokovartalon tietokonetomografia (TT) ovat yleensa ensisijaisia menetelmia. TT:n ollessa negatiivinen rinta- ja vatsaonteloa voi kuvantaa tarvittaessa lisaksi magneettitutkimuksella (MRI) ja vatsaontelosta ainakin pernaa ja maksaa kaikukuvauksella. Kaikukuvauksella voi saada lisatietoa pinnallisilta imusolmukealueilta. Erityisesti hoitovasteen arvioinnissa kaytetaan PET-TT -kuvausta, joka on metabolisen informaation ansiosta pelkkaa TT-kuvaa herkempi. ^[2]

Kasvaimen kudosnaytteen patologisessa tutkimuksessa Hodgkinin lymfooma voidaan varmimmin erottaa non-Hodgkin-lymfoomista ja muista usein hyvanlaatuisista reaktiivisista imusolmukemuutoksista. Samalla maaritetaan Hodgkinin lymfooman kudosalatyyppi WHO :n lymfoomaluokituksen mukaan.

Non-Hodgkin-lymfoomista kasvain erotetaan hyvanlaatuisten lymfaattisten solujen osuuden perusteella. Hodgkinin lymfoomassa vain muutama prosentti soluista on isoja pahanlaatuisia syopasoluja. Nodulaarinen runsaslymfosyyttinen Hodgkinin lymfooma (NLPHL) taas eroaa klassisista muodoista eniten siten, etta NLPHL:ssa neoplastiset soluilla on kalvollaan CD20-molekyylia, mutta ei CD30-molekyylia. Tama voidaan mitata vasta-aineiden avulla ( immunohistokemia ). ^[3] NLPHL voidaan erottaa T-solu - ja histiosyyttivaltaisesta B-solulymfoomasta nodulaarisuuden perusteella, vaikka taudit ovatkin hyvin samankaltaisia ^[4] .

Luuydinnayte tutkitaan vahintaan levinneisyyden ollessa luokkaa Ann Arbor IIB-IV ^[2] .

Hodgkinin lymfooman hoito suunnitellaan systemaattisesti kudosrakenteen (klassinen vahalymfosyyttinen, klassinen muu vai nodulaarinen runsaslymfosyyttinen), Ann Arbor -asteen (I-IV), rajoittuneen taudin riskitekijoiden (+/-) seka edenneen taudin IPS-luokan (0-7, engl. International Prognostic Score) mukaan. Hoidon valinnan paaperiaatteet ovat seuraavat ^[2] :

1. Vain seka nodulaariset runsaslymfosyyttiset, rajoittuneet, riskitekijattomat etta B-oireettomat taudit voidaan hoitaa pelkalla sadehoidolla, muuten kaytetaan aina ABVD-laakeyhdistelmaa ennusteen mukaan suurenevin kuurimaarin.
2. Edenneissa tai klassisissa vahalymfosyyttisissa taudeissa ei kayteta sadehoitoa, muuten kemoterapiaan yhdistetaan sadehoito.
3. Edenneissa IPS yli 2 tilanteissa lisataan mukaan BEACOPP-laakeyhdistelma tavanomaisella tai intensiivisella annostuksella.
4. Kemoterapian jaannostuumorit hoidetaan taydentavalla sadehoidolla.
5. Uusiutuneet Hodgkinin lymfoomat hoidetaan kantasolu- tai luuydinsiirrolla.
6. Toistuva uusiutuminen hoidetaan brentuksimabi-vedotiinilla (CD-30-vasta-aine) ^[1]
7. Oirelievitysta tavoittelevassa hoidossa kaytetaan sadehoitoa, vanhoja sytostaattiyhdistelmia, steroideja ja vasta-aineita.

Laakehoidon jalkeen hoitovaste arvioidaan PET-TT-kuvauksella. Jos tassa nahdaan jaannoskasvainta, otetaan kasvaimesta uusi koepala sen pahanlaatuisuuden vahvistamiseksi. Jos missaan ei nahda metabolista aktiivisuutta, sanotaan taudin olevan metabolisessa remissiossa ? taudin uusiutuminen on talloin harvinaista. Huomattavaa on, etta hoidon jalkeen esiintyy hyvanlaatuista makrofagivaltaista leukosyyttireaktiota ja kasvaimen sidekudos voi havita hitaasti. Nama vaikeuttavat hoitovasteen ja jaannostaudin arviointia seurannassa. ^[1] Hoidon jalkeisiin seurantatutkimuksiin syovan uusiutumisen ja hoidon myohaishaittojen havaitsemiseksi voivat kuulua tilanteesta riippuen verenkuva, lasko, TSH , keuhkojen rontgenkuvaus, mammografia , spirometria , EKG ja sydamen kaikukuvaus . ^[2]

Hodgkinin lymfooman laakevaihtoehtoihin kuuluvat moni solunsalpaajat ABVD (doksorubisiini, bleomysiini, vinblastiini, dakarbatsiini) ja BEACOPP (bleomysiini, etoposidi, doksorubisiini, syklofosfamidi, vinkristiini, prokarbatsiini, prednisoloni). Lisaksi tutkimuksen alla on ollut ns. Stanford V-hoito: vinblastiini, doksorubisiini, vinkristiini, bleomysiini, klorambusiili, etoposidi, prednisoloni ^[1] . Toistaiseksi ABVD-yhdistelma nayttaytyy vertailuissa teholtaan ja siedettavyydeltaan parhaimpana. ABVD-monisolunsalpaajaa annetaan 2-8 kuuria sadehoidon , taudin ennusteen ja hoitovasteen mukaan. ^[2]

Solunsalpaajahoito aiheuttaa lyhyella viiveella luuydinlamaa ja sytopenioita , mutta Hodgkinin lymfoomassa suhteellisen vahan naiden aiheuttamia vaikeita infektioita, kuten neutropeenista infektiota . Bleomysiini voi aiheuttaa vaikeankin keuhkovaurion. Solunsalpaajien myohaishaittavaikutuksiin kuuluu kiinteat syovat, keuhkosyopa , non-Hodgkin-lymfooma , verisyovat , hedelmattomyys , kardiomyopatia , impotenssi ja kateenkorvan hyperplasia kaytetyista solunsalpaajista ja annoksista riippuen ^[2] .

Hogdkinin lymfooman hoidossa kaytetaan kasvainalueille kohdennettua, ns. involved field -sadehoitoa. Sadehoito-ohjelma suunnitellaan jokaiselle potilaalle simulaattori-TT-kuvauksen avulla siten, etta hoidossa kaytettava vahvin rontgentaajuuksisen sahkomagneettisen kentan osa rajautuisi mahdollisimman tarkasti kasvaimen alueelle. ^[2]

Sadehoidon haittavaikutuksiin kuuluu rintasyopa , keuhkosyopa, keuhkofibroosi , sydantaudit , infektiot, suun kuivuminen ja kilpirauhasen vajaatoiminta kaytetyn kentan sijainneista, voimakkuuksista ja hoitokerroista riippuen ^[2] .

Uusiutuneet Hodgkinin lymfoomat hoidetaan yleensa suoraan kantasolusiirrolla tai luuydinsiirrolla . Immuunijarjestelma pyritaan ensin tuhoamaan taysin pieniannoksisilla BEAM-deksametasoni- tai ICE-kuureilla ja suuriannoksisilla BVC- tai BEAM-kuureilla. Taman jalkeen joko potilaan omaa (autologinen) tai luovuttajan (allogeeninen) tervetta kudosta siirretaan takaisin potilaaseen tuhoutuneen terveen kudoksen korvaamiseksi. ^[2]

• Kaikki syovasta ? Imukudossyopa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hodgkinin tauti Wikimedia Commonsissa