Taman artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Erityisesti vaikutuksista kerrottaessa kieliasu on erikoinen ja epamuodollinen.

Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset
Nagasakin pommin aiheuttama sienipilvi
Paivays 6.-9. elokuuta 1945 Paikka Hiroshima ja Nagasaki, Japani
Osapuolet
Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta Kanada	Japani
Komentajat
William S. Parsons Paul Tibbets Robert A. Lewis Charles Sweeney Frederick Ashworth	Shunroku Hata
Tappiot
1 brittilainen 7 alankomaalaista 12 amerikkalaista sotavankia	n. 135 000 kuollutta n. 64 000 loukkaantunutta

Hiroshima ja Nagasaki ovat kaksi Japanissa sijaitsevaa kaupunkia, joita kumpaakin vastaan Yhdysvallat hyokkasi atomipommilla elokuussa vuonna 1945 (Hiroshima 6. elokuuta ja Nagasaki 9. elokuuta ). Ne ovat ainoat kohteet ihmiskunnan historiassa, joita vastaan ydinpommia on kaytetty sodassa . Iskujen katsotaan olleen merkittava tekija toisen maailmansodan paattymisessa.

Pommit pudotettiin varta vasten muodostetun 509. pommitus- ja kuljetuslentorykmentin ( engl. 509th Composite Group ) B-29 Superfortress -pommikoneista. Rykmentti oli sijoitettu Tinianin saarelle Mariaaneille . Hyokkaykseen osallistui aina kolme konetta, itse pommikone , mittauskone ja valokuvauskone. Niiden edella kohteissa kavivat saatiedustelukoneet, silla pommit piti pudottaa selkealla saalla. ^[1]

Ensimmainen pudotettiin Hiroshimaan Enola Gay -nimisesta koneesta, jota ohjasi lentorykmentin komentaja, eversti Paul Tibbets . Pommi pudotettiin 9 450 metrin korkeudesta, ja se rajahti 6. elokuuta 1945 kello 8.15 ( JST ) pudottuaan vapaasti 550 metrin korkeuteen. Pommin teho oli noin 13 TNT - kilotonnia , mika on nykyisiin ydinaseisiin verrattuna varsin vahan, mutta se tappoi valittomasti noin 75 000 ihmista. Taman Little Boy -nimisen pommin paino oli 4 000 kiloa, ja siina kaytettiin uraani-235 -isotooppia. Vastaavaa pommia ei ollut koskaan ennen testattu.

Nagasakin ylla 9. elokuuta 1945 rajaytetty pommi ( Fat Man ) oli taysin toisenlainen, silla siina kaytettiin fissioituvana aineena plutoniumia. Tamantyyppinen pommi oli jo kerran rajaytetty 16. heinakuuta Trinity -kokeessa New Mexicossa . Pommi painoi 4 545 kiloa, ja se pudotettiin Bockscar -nimisesta B-29-koneesta, jota ohjasi majuri Charles Sweeney . Pommin teho oli noin 20 kilotonnia ja rajahdyskorkeus sama 550 metria. Pommi rajahti kello 11.02 (JST). Nagasakin makisen maaston ansiosta tuhovaikutus jai jonkin verran Hiroshimaa pienemmaksi, mutta siellakin pommi tappoi noin 73 900 ihmista. Pommituksissa kaytettiin juuri B-29 Superfortress - pommikoneita , koska ainoastaan ne kykenivat lentamaan Mariaaneilta Japaniin ja takaisin. Pudotuskorkeus oli aiempaa alempi (jopa noin 0,5 kilometria), silla se oli 8 800 metria.

Yhdysvaltain paatosta kayttaa atomipommia on arvosteltu jalkeenpain. Jopa myohempi presidentti Dwight D. Eisenhower ja kenraali Douglas MacArthur ovat jalkeenpain sanoneet Japanin olleen kaytannossa lyoty. Japani olisi neuvotellut sodan lopettamisesta ja sen ehdoista, mutta Potsdamin julistus maaritteli ehdot Japanin antautumisen hyvaksymiselle, mika sitoi myos Yhdysvaltoja.

Pommien kayton tukijat vaittavat ihmishenkia ennemminkin saastetyn, silla tavanomaisissa pommituksissa ja Yhdysvaltain maihinnousussa olisi todennakoisesti kuollut enemman ihmisia. Samoin on vaitetty, etta Japanin paaministeri kenraali Hideki T?j? olisi maarannyt liittoutuneiden 100 000 sotavankia teloitettavaksi jos maihinnousu Japanin paasaarille tapahtuu; vaite on todistamaton, koska japanilaiset tuhosivat elo?syyskuussa 1945 systemaattisesti sodanaikaiset arkistonsa ^[2] .

Hiroshiman ja Nagasakin pommit nayttivat, miten voimakas ase atomipommi on: yksi pommikone kykeni tuhoamaan kokonaisen kaupungin, kun siihen aiemmin tarvittiin satojen koneiden hyokkays ja jopa yli 20 prosentin kalusto- ja miehistotappiot sita suoritettaessa.

Hiroshiman pommin pudotti Tinianin saarelta lahtenyt, eversti Paul Tibbetsin aitinsa mukaan Enola Gayksi nimeama Boeing B-29 Superfortress -kone. Mittauskoneena oli Great Artiste (suom. Suuri Taituri ) ja valokuvauksen hoiti kone #91, Necessary Evil (suom. Tarpeellinen Paha ).

Kohteena ollut kaupunki Hiroshima oli tavallinen japanilainen satamakaupunki, joka oli ollut vanhastaan merkittava varuskuntakaupunki. Siella oli myos merkittavaa sotavarusteluun liittyvaa tehdastuotantoa. Amerikkalaiset valttivat kaupungin pommittamista ennen atomipommin kayttoa, silla he halusivat tutkia pommin aiheuttamia tuhoja. ^[3] Lisaksi kaupungin lahettyvilla ei ollut tiedustelutietojen mukaan liittoutuneiden sotavankileiria . ^[4]

Japanin ylla kavi ennen Tibbetsin konetta kolme tiedustelukonetta, joiden saamien tulosten perusteella suositeltiin Hiroshimaa.

Hiroshiman rajahdyksen aiheutti aiemmin testaamaton uraanipommi Little Boy ( ”Pikkupoika” ), jonka massa oli 4 000 kilogrammaa ja voima 15 kilotonnia. Pommi oli kolme metria pitka ja 71 senttimetria levea. Siina oli sisalla tykki, joka ampui uraanimohkaleen uraanirenkaiden sisassa olevaan koloon, niin etta uraanimassa tuli kriittiseksi ja pommi rajahti. Pommi oli pitkulainen, hieman tavanomaista lentopommia muodoltaan muistuttava. Rajaytysmekanismi oli kolmivaiheinen: ensin oli sekuntiajastin, sitten nelja barometria, joista kahden oli oltava samaa mielta ensin sytytyksen edetessa kohti finaalipistetta. Lopuksi oli lyhytaaltotutka, joka mittasi etaisyytta maanpinnasta. Koska ydinlataus laukaistiin sahkoisesti, eli sahkoisella sytytyksella, tarvitsi se virtalahteekseen 24 voltin pariston. ^[5] Nykymittapuiden mukaan Hiroshiman pommi ei ollut kovin turvallinen, silla teoreettisesti katsoen oli mahdollisuudet subkriittisten uraanipalojen ennenaikaiseen yhtymiseen, mika olisi aiheuttanut fission liian aikaisin ja tappanut koneen miehiston. ^[6]

Turvallisuutta lisattiin silla, etta pommi viritettiin rajahdyskuntoon vasta lennon aikana. Sahkosytytin asennettiin paikoilleen noin neljaa tuntia ennen pommitusta. Taman jalkeen oli olemassa mahdollisuus, etta laheisen ukkosen sahkokentta rajayttaisi pommin. Viimeisena pommiin kierrettiin vihreiden tulppien tilalle punaiset tulpat, jotka tekivat siita kayttokuntoisen aseen. Koneen miehistosta suurin osa ei tiennyt lastina olevan atomipommi, ^[7] he tiesivat ainoastaan, etta pommin teho vastasi noin 20 000 tonnia trotyylia.

Juuri ennen Japanin rannikolle saapumista miehet pukivat ylleen tulenkestavasta kankaasta ja terassuomuista tehdyt erikoispuvut, joiden piti suojata heita mahdolliselta ilmatorjuntatulelta. Lisaksi joka miehelle oli luovutettu erityiset polaroidut hitsaajanlasit, jotka suojaisivat heidan nakonsa pommin kirkkaalta valonvalahdykselta. Koneen navigaattorin Theodore J. Van Kirkin ranteessa oli erityinen koneen nimella varustettu erikoisrannekello, joka oli asetettu nayttamaan Hiroshiman aikaa. ^[8]

Miehisto veti suojalasit silmilleen hieman ennen pommin rajahdysta. Pommi irtosi kiinnikkeistaan kello 08.15, ja huomattavasti kevyempana kone hypahti noin kolme metria korkeammalle. Pommi naytti hetken aikaa vaappuvan ilmassa ennen kuin alkoi pudota. Pommi lensi ilmassa yhdeksan kilometria. 43 sekunnin kuluttua pommin ujeltaessa kohti maata sen ilmanpainevipu toimi.

Kun pommi oli pudotettu, koneen ohjaaja Tibbets kaansi koneen takaisinpain ja syoksyyn, etta paastaisiin mahdollisimman kauas pommin rajahdyksen tielta. Seuraavaksi nakyva valahdys sokaisi, vaikka miehistolla oli suojalasit paalla. Pommi rajaytettiin tarkoituksella ilmassa noin 560 metrin korkeudessa kello 8.16, jolloin ihmiset olivat kodeissaan. Toinen kone kierteli jonkin aikaa Hiroshiman ylla kuvaamassa, jolloin sen miehisto naki tuhon valtavuuden ja oli kauhuissaan siita. Tulipaloja syttyi joka puolella. ^[9]

Pommi osui noin 300 metrin paahan kohteestaan Aioin sillasta , mutta nain pienella etaisyyden erolla ei ollut tassa merkitysta. Pommin rajahdyskohdalla oli Shiman sairaala .

Kun pommi rajahti, valahti kirkas, sinivalkoinen valo ja kuultiin ukkosen jyrahdysta muistuttava aani.

Pommi tappoi heti noin 75 000 ihmista ja tuhosi 90 prosenttia kaupungista. Noin kolmasosa kuolleista oli sotilaita. Pommin aiheuttama tuho kaupungissa oli valtava. Ensin tuli sokaiseva valahdys ja valtava kuumuus. Jonkin ajan kuluttua paineaalto kaatoi ihmisia ja tuhosi rakennuksia. Lopuksi radioaktiivinen sateily tappoi monia niista, jotka selvisivat hengissa rajahdyksesta.

Yleisesti ottaen pommi teki tulella ja paineaallolla pahaa tuhoa noin 2?2,5 kilometrin sateella. ^[10] Monet selvisivat talla alueella hengissa.

Pommin rajahdyksessa syntyneen tulipallon lampotila oli yli miljoona astetta. Pommin kehittama kuumuus oli niin suuri, etta kattotiilet sulivat 600 metrin paassa, mika vaatii 2 000 astetta. 510 metrin paassa sulivat savitiilet yli 1 300 asteessa. Hautakivien kiille suli 380 metrin paassa 900 asteen lampotilassa. ^[11] Kiillotettu graniitti muuttui karkeaksi suorasta lamposateilysta.

Pommin rajahdyspaikan kohdalla maanpinnassa lampotila oli noin 3 000?4 000 tai 5 000?6 000 celsiusastetta, mika sulatti raudan. Lahella rajahdyksen maanpintakeskustaa ihmisista jai vain varjokuvia asfalttiin noin 500 metriin asti, kun ruumis hoyrystyi. ^[12] Noin yhden kilometrin sateella suojaamattomat ihmiset saivat kolmannen asteen palovammoja, jotka tappoivat heidat viikossa. Palovammat tappoivat kaytannossa kaikki suojattomat noin kahden kilometrin sateella. ^[13] 1,2 kilometrin sateella ihmisten sisaelimet paloivat suorasta lampoaallosta.

Varjovaikutukset olivat tavallisia, tummat kuviot paloivat puhki ja kasvojen toinen puoli saattoi palaa. Laajalla alueella tapahtui hiiltymista tyypillisesti tulipalloon pain olleilla paljailla pinnoilla, silla rajahdysenergia vapautui lyhyessa ajassa. Viela neljan kilometrin paassa puhelinpylvaat hiiltyivat 240 asteessa, ^[14] mutta tavallisempaa tama oli 1,65?2,4 kilometrin paassa. Puiden lehdet muuttuivat ruskeiksi viela 2,4 kilometrin paassa. Iho paloi viela 3,5?4 kilometrin paassa. Tyypillinen paloetaisyys oli 2,3 kilometria. Tulipallon lapimitta oli lopulta yksi kilometri.

Laajeneva tulipallo kaynnisti paineaallon. Shiman sairaalan kivipylvaat upposivat paineen voimasta maahan. Paine rajahdyksen alla oli 4,5?6,7 tonnia neliometria kohden. Betonirakennukset tuhoutuivat noin 500 metrin paassa ja tiilirakennukset viela 1,5 kilometrin paassa ^[15] . Tuho oli taydellinen 750 metrin sateella ja kaikki rakennukset tuhoutuivat kokonaan. Pahoja tuhoja oli 1,5 kilometriin asti, ja siita kahteen kilometriin saakka kohtalaista. 1,8?2 kilometrin paassa rakennusvauriot olivat vakavia. Kolmen kilometrin paassa tuho oli osittaista. Mutta puurakennuksia ei pystytty taalla jalkikateen korjaamaan. Paineaalto eteni kolmen kilometrin paahan alle kuudessa sekunnissa ^[16] . Paineaallon jalkeen tuli ulospain puhaltava tuuli, jonka nopeus 1,5 kilometrin paassa oli 90 metria sekunnissa. Tuuli kuljetti avomaalla ihmisia ja ihmisiin pirstaleita, jotka vammauttivat ja tappoivat ^[16] . Paineaalto ja tuuli sortivat rakennuksia. Niinpa paine tappoi lahes kaikki noin 1,5 kilometrin sateella ^[17] .

Paineaalto ja tuuli kaatoivat rakennuksia viela 3,5 kilometrin paassa. Talla etaisyydella puurakennukset olivat myohemmin korjattavissa. Ilmassa lenteli tuulen mukana tappavan tehokkaasti esineita. Ikkunoita sarkyi ja seinia halkeili 12 kilometriin asti. Sienipilvi, joka nousi 13 kilometrin korkeuteen, nakyi jopa 600 kilometrin paahan.

Lentokoneesta katsoen kaupunki naytti pyorteiselta ja polyn seasta valahti liekkeja. Polykerroksen halkaisija oli yli viisi kilometria. Pommin synnyttamasta pilvesta satoi maahan mustaa, radioaktiivista, tappavaa sadetta. Pommin ylospain nouseva tulipallo synnytti pian rajahdyksen keskipisteeseen pain puhaltavan tuulen, joka kiskoi puita juurineen.

Pommin tuhoa lisasi tulimyrsky . Se syntyi, kun suuri maara paineaallon rikkomia puutaloja syttyi tuleen noin 20 minuutin kuluttua pommin rajahdyksesta. Osin tulipalot syttyivat pommin lammosta, osittain paineaallon rikkomista liesista ja niin edelleen.

Nain kavi monissa palopommituksissakin: kohoava kuuma ilma sai aikaan sen, etta paloalueelle syntyi tulimyrsky, joka levitti tulta laajemmalle kuin alun perin oli ollutkaan. Nain tapahtui muun muassa Hampurissa sotatoimi Gomorran yhteydessa. Hiroshiman tulimyrsky kesti noin kaksi vuorokautta.

Noin 11 neliokilometria kaupungista paloi. ^[18]

Pommin alkusateily tappoi alle 1,3?1,4 kilometrin paassa kuukauden kuluessa, mutta 1,8 kilometrin paassa alkusateily oli merkitykseton ^[19] . Alkusateily aiheutti tajuttomuuden noin 800 metrin paassa maanpintakeskipisteesta, mutta talla alueella tappoivat enemman paineaalto ja kuumuus.

Valitonta tuhoa seurasi hitaammin puhkeava sateilysairaus , ”atomirutto”, joka kauempana rajahdyskeskipisteesta puhkesi myohemmin. Kymmeniatuhansia kuoli sateilyyn muutaman viikon kuluessa rajahdyksesta. Sateily aiheutti ripulia, hiusten irtoamista ja ihoon violetteja laiskia.

Noin 0,8 kilometrin paassa suurin osa sateilyn uhreista kuoli kuukauden kuluessa. 90 prosenttia ihmisista noin kilometrin paassa rajahdyksen maanpintakeskipisteesta kuoli. 1,3 kilometrin paassa ihmisista kuoli kaksi kolmasosaa. 1,5 kilometrin paassa kuoli noin kolmasosa?puolet yleisesti ottaen. Ulkona oli hyvin vaarallista olla viela kahden kilometrin paassa. Avomaalla kuoli puolet viela 2,25 kilometrin paassa, ja rakennuksissa puolet kuoli 800 metrin paassa. Betonirakennuksissa olleista puolet kuoli viela 100?200 metrin paassa, vaikka ulkona selvisi hengissa silla etaisyydella vain muutama prosentti. 2,0 kilometrin paassa kuoli noin neljas?viidesosa. 2,5?5 kilometrin paassa oli shokkiaallon paine noin 0,75?2 PSI. Talla alueella kolme neljasosaa selvisi vammoitta, ja vain pari prosenttia kuoli ^[20] . Ihmiset selvisivat yleensa hengissa, jos etaisyys rajahdyspaikasta oli yli kolme kilometria ^[21] . 3,5 kilometrin paassa kuolleisuus oli enaa ulkona 1/200, eika sisalla kuollut kukaan.

Hiroshiman 90 000 rakennuksesta noin 60 000 tuhoutui kokonaan ja noin 18 000 osittain. 180 Hiroshiman 200 laakarista kuoli tai haavoittui. Sairaanhoitajia oli 1 780, joista kuoli tai haavoittui 1 654. 55 sairaalasta tai ensiapuasemasta jai toimintakuntoon vain kolme. Palovammoja sai 25 prosenttia uhreista. Rajahdyksen keskipisteen lahella olleessa Hiroshiman linnassa olleista ihmisista jai henkiin 10 prosenttia.

Heti sodan jalkeen Yhdysvallat pyrki muun muassa salaamaan radioaktiivisuuden aiheuttamaa sateilysairautta, muttei onnistunut tassa taysin. ^[22]

Ihmisia kuoli eniten sateilyyn Hiroshimassa ja Nagasakissa noin viikossa, monia 3?4 viikon kuluessa rajahdyksesta. Kahden kuukauden kuluttua suorat sateilykuolemat loppuivat. Kilpirauhassyopa, harmaakaihi ja leukemia yleistyivat ^[23] .

Hiroshimassa oli rajahdyshetkella noin 255 200 asukasta, koska paljon ihmisia oli evakuoitu pois ^[24] .

Hiroshimassa oli 90 000 rakennusta 26 neliokilometrin alalla. Rajahdys ja tulipalot tuhosivat naista 13,75 neliokilometria eli noin 60 000 taloa ^[24] .

Pommi tuhosi vain 26 prosenttia Hiroshiman teollisuudesta. ^[24] Se tappoi noin 20 000 sotilashenkiloa.

Uhreista 20 prosenttia kuoli sateilyyn, 25 prosenttia palovammoihin ja noin puolet muihin vaikutuksiin. ^[25]

Vuoden loppuun mennessa oli kuollut 140 000. Viiden vuoden kuluessa sateilysairauksiin ja muihin jalkivaikutuksiin oli kuollut yhteensa 200 000?250 000. Kaupungissa oli kaikkiaan noin 350 000 asukasta rajahdyshetkella. ^selvenna

Hiroshimassa kuoli heti 70 000 ja 80 000 haavoittui. Yhden kilometrin sateella kuoli vaestosta 95 prosenttia. Joulukuuhun mennessa pommi oli tappanut jalkivaikutuksillaan 130 000?150 000, ja vuoteen 1950 mennessa 200 000. Yhteensa pommi vaikutti 310 000?320 000 ihmiseen ^[26] .

Nagasakissa kuoli heti 40 000 ja haavoittui 20 000. Joulukuuhun 1945 mennessa Nagasakin pommi tappoi yhteensa 60 000–80 000 ja vuoteen 1950 mennessa 100 000. Taalla pommi vaikutti 270 000–280 000 ihmiseen ^[16] .

9. elokuuta 1945 Nagasakiin pudotettiin Trinity -kokeessa testatun ”The Gadgetin” tyyppinen, noin 20 kilotonnin imploosiopommi, jonka paino oli noin 4 600 kilogrammaa ^[27] ja joka sai lempinimekseen Fat Man (”Lihava mies”). Pommi oli hieman Little Boyta pidempi ? 3,25 metria ^[27] ? mutta sen paksuus oli 1,52 metria ^[27] ja muodoltaan se oli kuin muna, jonka perassa oli laatikkomainen siivekerakennelma.

Pommin pudotti Charles Sweeneyn ohjaama B-29 nimeltaan Bockscar . Pommituslennolla oli vaikeuksia. Aluksi toinen konetta saattavista, mittalaitteita mukanaan kuljettavista koneista eksyi pilveen. Sita odotettiin turhaan 40 minuuttia, mika kulutti polttoainetta. Operaation ensisijainen kohde oli Kokuran kaupunki, mutta pilvipeite esti kohteen pommittamisen. Bockscarin polttoainesailion pumppu meni rikki, ja yli 2 000 kilogrammaa polttoainetta menetettiin, mika lyhensi lentoaikaa. Bockscar joutuikin palatessaan turvautumaan varalaskupaikkaan Okinawalla muiden koneiden palatessa Tinianille. ^[28]

Lennettyaan kolme kertaa Kokuran kaupungin yli kone suuntasi vaihtoehtoiseen kohteeseen Nagasakiin. Aluksi myos Nagasakin ylla oli pilvia, mutta ne rakoilivat viime hetkella. Tama mahdollisti visuaalisesti kohteen pommittamisen. Pommi pudotettiin noin kolme kilometria kaupungin keskustasta ? aiotusta kohteesta ? luoteeseen olevalle teollisuusalueelle. Se rajahti 43 sekuntia myohemmin 469 metrin korkeudessa. Nagasakin pommi (22 kilotonnia) aiheutti tuhoa vahemman kuin Hiroshiman pommi, vaikka se oli voimakkaampi, silla maasto oli makisempaa. Kumpuileva maasto toisaalta suojasi, toisaalta keskitti ja voimisti rajahdyksen voimaa suppealla alueella, jonka koko oli noin 11 neliokilometria. Taman pommituksen valokuvauskoneessa oli mukana Kuninkaallisten ilmavoimien edustajat Leonard Cheshire ja William Penney . Bockscarin tutkaupseerina oli luutnantti Jacob Beser , ^[29] joka oli ollut Enola Gaynkin lennolla. Han on siis maailman ainoa kahteen ydinasehyokkaykseen osaa ottanut. ^[30] Pommi tuhosi eniten rakennuksia noin 3,8 kilometrin alalla Urakamin laaksossa. Pommi tappoi heti noin 35 000?70 000 ihmista ja vammautti 41 000. Nagasakin pommin suurempi voima nakyi sen tuhoalueessa. Paineaalto tuhosi rakennuksia ainakin viela 2,4 kilometrin paassa. Graniitti muuttui karkeaksi 1,5 kertaa kauempana kuin Hiroshimassa ja hiiltymista tapahtui 3,35 kilometrin paassa. Tulipaloja oli 3,2 kilometrin paassa keskipisteesta ^[18] . Ihmisia paloi Nagasakissa 4,2 kilometrin paassa, Hiroshimassa 2,4 kilometrin paassa. Tiilia siirtyili paikoiltaan keskimaarin kolmen kilometrin paassa, mutta joissain tapauksissa jopa 4,9 kilometrin paassa. ^lahde?

Nagasakin pommi tuhosi paikan teollisuusalasta 68,3 prosenttia, eli paljon enemman kuin Hiroshiman pommi. ^[31]

Kaupungin keskusta syttyi pommin kuumuuden takia tuleen. Pommin tuhoalueella henkiin jaaneet muistuttivat palovammojen takia kauhukertomusten hahmoja: iho paloi valtaville rakoille, nahkaa roikkui ja uhreilla oli valtava jano. Paineaalto saattoi kuoria vaatteet pois ^[32] . Ihmiset huusivat ”vetta!” viimeisiksi sanoikseen. Elavilla oli valtavia tuskia palohaavojen ja paineaallon aiheuttamien vammojen takia ^[32] . Monilta paineaalto kuori vaatteet pois. Joiltakin paloi paalaki mustaksi. Monien sukupuolta oli vammojen takia vaikea tunnistaa. Vammautuneilta saattoi puuttua leuka ja jotkut raahasivat paineaallon kuorimaa ihoa perassaan. Paineaalto repi uhreilta ihon ja kuumuus puhkaisi silmat. Vaatteet paloivat kiinni ihoon. Kimonojen kuviot syopyivat ruumiiseen. ^[33] Tuli levisi puutaloissa rajahdysmaisen nopeasti. Romahtaneissa taloissa loukkuun jaaneet ihmiset huusivat apua, kunnes tuli poltti heidat ^[34] . Monet lantisilla alueilla juoksivat veteen helpotusta saadakseen, mutta hukkuivat. Kuolemaisillaan olevia ihmisia makasi maassa. Kuolevissa kuhisi toukkia. ^[32] Elavat lapset huusivat kuolleiden aitiensa sylissa. Ruumiita oli joka puolella. Ruumiit alkoivat pian madata ja loyhkata, joten ruumiita polttohaudattiin roykkioittain useita paivia. ^[35] Kuolleita kasattiin ja ruumiskasat sytytettiin tuleen oljylla ^[32] .

Hengissa sailyneilla harvoilla alueen laakareilla ja sairaanhoitajilla oli jattiurakka. Sairaaloista ja tilapaisista kouluihin perustetuista ensiapupisteista loppuivat laakkeet nopeasti. ^[36]

Valittomasti kuolleiden lisaksi sateilysairaus alkoi tappaa. Tuohon aikaan sita sanottiin ”atomirutoksi”. Sen oireita olivat ripuli, hiusten lahto ja iholla olevat violetit laiskat. ^[32]

Japanilainen Tsutomu Yamaguchi on ainoa ihminen, joka selvisi hengissa molemmista iskuista. Han kuoli vuonna 2010 ollessaan 93-vuotias. ^{[37] [38]}

Hiroshiman ja Nagasakin pommit tappoivat ja vammauttivat myos amerikkalaisia sotavankeja. Japanilaiset siviilit tappoivat pommien jalkeen monia lentajia, jotka pelastautuivat Hiroshiman jalkeen. ^[39]

Hiroshima jalleenrakennettiin toisen maailmansodan jalkeen. Kaupunki sai lahjoituksena suuren maaran raitiovaunuja . Kaupungissa onkin nykyaan Japanin laajamittaisin raitiovaunuverkosto. Vuonna 1949 Japanin parlamentti julisti Hiroshiman rauhankaupungiksi kaupungin pormestarin Shinz? Hamain aloitteesta. Kaupungista tuli suosittu rauhaa ja yhteiskunnallisia kysymyksia kasittelevien konferenssien pitopaikka. ^[40] Hiroshiman rauhantutkimuslaitos perustettiin vuonna 1998 Hiroshiman yliopiston yhteyteen.

Nagasakissa ^[41] on nykyisin huomattavaa lentokone -, silkki - ja puuvillateollisuutta , useita terastehtaita seka yliopisto ^[42] . Asukkaita Nagasakissa oli vuonna 2006 noin 455 000 (2006).

Hiroshiman ja Nagasakin pommit herattivat loputtoman keskustelun siita, oliko aiheellista kayttaa atomipommia japanilaisia kaupunkeja vastaan.

Kevaalla kaydyn Iwo Jiman taistelun jalkeen alkoivat Japanin tavanomaiset lentopommitukset, jotka olivat hyvin tuhoisia. Niissa kaytettiin palopommeja. Tokion pommitukset olivat luultavasti historian pahin pommitus. Ne olivat tietoista totaalista sotaa ^[43] . Palavien puutalojen tulimyrsky tappoi yli 100 000 siviilia. Jo vuodenvaihteessa oli selvaa, ettei Japani kestaisi sotaa kovin kauan ^[44] . Japanin hallinnossa kilpailivat sotaa kannattavat ”haukat” ja sita vastustavat ”kyyhkyt”.

Jatkuvat tappiot veivat siihen, etta rauhanpuolueen kannatus kasvoi kevaasta lahtien. ^[45] Entinen paaministeri Konoe ehdotti keisarille rauhaa helmikuussa 1945. Tama hylkasi ajatuksen ehka siksi, etta uskoi Japanin voittoon. Paaministeri Suzuki Kantar? jatkoi sotaa, mutta koetti samalla etsia tieta rauhalle. Maltilliset pelkasivat haukkojen sotilaskaappausta. Japani tunnusteli jo kesalla rauhaa, muttei halunnut antautua ehdoitta. Suzukin hallitus piti rauhaa yhtena vaihtoehtona, muttei halunnut keisaria pois maan johdosta. Toisaalta Japanin sotaministeri ja monet isanmaalliset kannattivat yha viivytystaistelua. Se tulisi lopulta paattymaan Japanin tappioon, mutta silloin Japani ei antautuisi kunniattomalla tavalla. Liittoutuneet uhkasivat Potsdamissa Japania ja sen armeijaa tuholla, mutteivat maininneet atomipommia. Lansimaiden lehdisto vaati Hirohitoa vastuuseen. Toisaalta liittoutuneiden hallitukset eivat suoraan vaatineet keisarikunnan lakkauttamista. Japanin taytyi antautua ehdoitta, koska Potsdamissa ei sanottu keisarin asemasta mitaan, mutta vaadittiin ehdotonta antautumista. ^[46]

Kun Potsdamin julistus 27.?28. heinakuuta esitettiin, Japani ei suostunut antautumaan. ^[47] Kun Hiroshima tuhottiin atomipommilla, useat Japanin oman ydinaseohjelman tieteilijat kieltaytyivat uskomasta tuhon aiheutuneen atomipommista, mika viivytti antautumispaatosta edelleen. Ydinaseohjelman johtaja Yoshio Nishina kirjoitti paiva pommituksen jalkeen, etta jos Hiroshiman tuhon varmistettaisiin aiheutuneen atomipommista, han suosittelisi ohjelman tiedemiehia harkitsemaan seppukun suorittamista, koska yhdysvaltalaiset olisivat tuossa tapauksessa saavuttaneet merkittavan voiton heidan kustannuksellaan. ^[48]

Saarrettua Japania uhkasi ruokapula. Paaministeri Suzuki ehdotti aamulla 9. elokuuta rauhaa, kun Neuvostoliitto hyokkasi Mant?ukuohon . Jo aamupaivalla saapui uutinen Nagasakin pommituksesta. Kabinetti jakautui melko tasan sodan jatkajien ja antautumisen kannattajiin. ^[49] Sodan jatkajat olisivat halunneet muun muassa valttaa Japanin miehityksen. Keisari paatti antautua paivalla, jos keisarin asemaan ei kajottaisi. Itkeva keisari ilmoitti kabinetille, etta huolimatta sotilaiden paattavaisyydesta sodan jatkaminen aiheuttaisi satojen tuhansien ihmisten kuoleman. Ainoa mika merkitsi keisarille, oli kansan elama. Sotaministeri Korechika Anami siirtyi rauhan puolelle. Tahan oli syyna vain se, etta hanen oli toteltava keisaria.

Muutamat nuoret upseerit aloittivat majuri Kenji Hatanakan johdolla sotilasvallankaappauksen. He miehittivat suurimman osan palatsia, mutta eivat saaneet keisaria kasiinsa. He tappoivat yhteistyosta kieltaytyneen henkivartiokaartin johtajan Takeshi Morin . Kapinalliset etsivat tuloksetta keisarin antautumispuheen sisaltavaa aanilevya. Sita ei loytynyt. Kapinallisten vastustajat onnistuivat sabotoimaan antautumisen kumoavan radiolahetyksen. Kapinan johtajat tappoivat itsensa heitettyaan ensin sotaa kannattavia lentolehtisia ^[50] . Toisaalla kapinaupseerit yrittivat murhata rauhaan 14. elokuuta suostuneen paaministeri Suzukin. Muutkin kapinayritykset epaonnistuivat. ^[51] Japani antautui 15. elokuuta, sallien miehityksen. Keisarin asemaan ei kuitenkaan kajottu. Sotaministeri Anami ja monet sotilasjohtajat tekivat itsemurhan kunniattoman antautumisen vuoksi.

Yhden nakemyksen mukaan pommit olivat kosto japanilaisille, jotka aloittivat sodan Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvaltain sotilaita kuoli jatkuvasti taisteluissa. Japanilaiset kiduttivat ja tappoivat sotavankejaan. Kuitenkin vain 10?20 prosenttia amerikkalaisista kannatti jokaisen japanilaisen tappamista. Trumanin eraan lausuman mukaan ”japanilaiset ovat kuin petoja ja heita taytyy kohdella kuin petoja”.

Trumanin perustelu atomipommin kaytolle oli se, etta Japani saataisiin antautumaan nopeasti. Nain pelastettaisiin monen amerikkalaissotilaan henki.

Arvion mukaan miljoona amerikkalaissotilasta ja 250 000 brittisotilasta kuolisi maihinnousussa. Japanilaiset olivat taistelleet sitkeasti Iwo Jiwassa ja Okinawassa, ja harvoin antautuivat. Upseerit mieluummin tappoivat itsensa kivuliaasti kuin antautuivat. Tama johtui sotilasperinteesta, jonka mukaan antautuminen oli suuri hapea ja sotilaan tuli taistella kuolemaansa asti. Pommiprojektissa mukana olleen Comptonin mukaan pommien kaytto nopeutti sodan paattymista saastaen ihmishenkia. Esimerkiksi sodan pitkittyminen ja Japanin merisaarto olisi saattanut tappaa 10 miljoonaa nalkaan. Jotkut amerikkalaiset tukivat siviilien pommittamista, koska monet heista auttoivat Japanin armeijaa muun muassa tekemalla tyota sotatarviketehtaissa ja -pajoissa.

Yksi nakemys pommien puolesta on, etta Japania pommitettiin jo ennen atomipommeja tavanomaisin pommituksin, jotka aiheuttivat joissain tapauksissa jopa enemman tuhoa kuin kumpikaan atomipommi, kuten esimerkiksi Tokion pommitukset ja taman vuoksi atomipommien kaytto on korkeintaankin vain yhta tuomittavaa kuin tavanomaisen pommituksen.

Eraan nakemyksen mukaan pommit pudotettiin, koska haluttiin tutkia niiden vaikutusta. Armeija saasti Hiroshiman, Nagasakin, Kokuran ja Niigatan tavanomaisilta pommituksilta, kun atomipommi oli valmistumassa. Toisten mukaan pommeilla haluttiin antaa viesti Neuvostoliitolle, jotta se ei aloittaisi sotaa lantta vastaan. ^lahde?

Monet taas ovat olleet sita mielta, etta Japani olisi antautunut pian ilman pommeja ^lahde? . Useat korkeat Yhdysvaltain sotilasjohtajat pitivat atomipommeja jalkikateen sotilaallisesti turhina. Yhdysvaltain kenraali Dwight D. Eisenhower kertoi muistelmissaan vastustaneensa atomipommien pudottamista Japaniin. Samoin sotilasarvoltaan korkein Tyynenmeren puolella toiminut henkilo, kenraali Douglas MacArthur , jolta ei ennen pommituksia kysytty mitaan, sanoi jalkeenpain, etta pommitukset eivat olleet oikeutettuja sotilaallisin perustein ^lahde? . MacArthur toisaalta kannatti maihinnousua Japaniin niin kuin Nimitzkin ^[52] . Nain totesivat myos laivaston amiraali William D. Leahy , Tyynellamerella Yhdysvaltain strategisia ilmavoimia komentanut kenraali Carl Spaatz , prikaatinkomentaja kenraali Carter Clarke seka muutamat muut korkea-arvoiset Yhdysvaltain sotilaskomentajat ^lahde? .

Neuvostoliitto hyokkasi Mant?uriaan samana paivana kun Nagasakiin pudotettiin atomipommi ja joidenkin mielesta talla oli suurempi vaikutus Japanin antautumiseen kuin atomipommeilla, joidenkin mukaan jopa niin suuri, etta Japani olisi Neuvostoliiton hyokkayksen jalkeen antautunut ilman atomipommejakin.

Jalkikateen useat ovat tuominneet pommien kayton Japania vastaan, oli niilla sotilaallista merkitysta tai ei, moraalittomana siviilien murhaamisena. Joidenkin mielesta vaikka Hiroshiman pommitus saattoikin olla oikeutettua, oli tarpeetonta pudottaa toista atomipommia Nagasakiin.

Japanissa pommituksia pidetaan suurena vaaryytena. Pommitusten selviytyjat ja heidan tukijansa ovat ehdottomasti sita mielta, ettei ydinaseiden kaytto ole koskaan oikeutettua. Japanilainen poliitikko Fumio Ky?ma joutui vuonna 2007 eroamaan puolustusministerin paikalta lausuntonsa vuoksi, jossa han sanoi Hiroshiman ja kotikaupunkinsa Nagasakin pommituksia ”vaistamattomiksi” toisen maailmansodan lopettamiseksi. ^[53]

Sodan jalkeen uudesta aseesta ja sen synnyttamista vaikutuksista johtuvat, eli kaikki tiedot seka uhrien haastattelut oudosta ”atomirutosta” eli sateilysairaudesta vaiennettiin niin tiukasti, etta jopa termit Genbaku ja Genshi Bakudan , jotka kuvaavat atomipommia japaniksi, olivat sensuroidut ^lahde? . Ennen vuotta 1952 tuhoalueilta otettuja valokuvia ei saatu julkaista. ^[54]

Sodan jalkeen Yhdysvallat alkoi kehitella atomipommia edelleen, atomipommien rajahdysvoiman lisaamiseksi ja painon pienentamiseksi. Haluttiin myos valmistaa rajahdysvoimaltaan pienia taktisia ydinaseita esimerkiksi tykiston kayttoon. Vuonna 1946 suoritettiin kaksi ydinkoetta Bikinin atollilla . Ydinkokeissa tutkittiin pommin vaikutuksia ymparistoonkin. Vuonna 1962 psykologi Robert Jay Lifton teki tutkimuksia pommituksien vaikutuksista ihmisten, kuten hibakushien traumatisoitumiseen . ^[55]

Vaikka Little Boy ja Fat Man olivatkin aikanaan voimakkaimpia aseita mita ikina oli kaytetty, ne olivat myohempiin ydinaseisiin verrattuna melko vaatimattomia. Tsar-Bomba , historian voimakkain ydinase, joka rajaytettiin vain 16 vuotta myohemmin, oli tuhansia kertoja voimakkaampi.

Ydinaseiden yleistyminen johti lopulta kauhun tasapainoon eli siihen, etta kumpikaan osapuoli sodassa ei uskalla kayttaa ydinaseitaan, silla niiden kayttaminen johtaisi vastapuolen kostotoimenpiteisiin ja molempien osapuolien taydelliseen tuhoon. Talla on suuri vaikutus siihen, etta suurvaltojen valisilta konflikteilta on toisen maailmansodan jalkeen valtytty ja taman vuoksi Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset ovat jaaneet historian ensimmaiseksi ja viimeiseksi ydinaseen kaytoksi sodankaynnissa.

ABCC oli vuonna 1946 Harry S. Trumanin presidentin antaman direktiivin mukaisesti perustettu komissio. Jarjeston ainoana tarkoituksena oli tehda tutkimusta atomipommista selvinneista, koska heidan mielestaan "ei ehka taaskaan tarjota ennen kuin vasta toisessa maailmansodassa". ^{[56] [57]} Siksi tama jarjesto tutki hibakushojen terveytta, mutta ei hoitanut heita lainkaan. Taman seurauksena hibakushat ovat kritisoineet sita ihmiskehon kokeilemises. ^{[58] [59] [60]} ABCC keskittyi myos Nagasakin Nishiyaman alueeseen. Nagasakin Nishiyaman alue sijaitsi vuoristossa, ja vaikka atomipommin rajahdys ei vahingoittanut sita, se oli alue, jossa ihmiskeho altistui sateilylle. Siksi terveystutkimuksia tehtiin sodan jalkeen ilmoittamatta vaestolle niiden tarkoitusta. ^[61] Aluksi Nishiyaman aluetta kartoitti Yhdysvaltain armeija, mutta myohemmin se luovutettiin ABCC:lle.

Nishiyaman alueen asukkaiden valkosolujen maara kasvoi merkittavasti muutama kuukausi atomipommitusten jalkeen. Elaimilla leukemia voi kehittya koko kehon altistumisen jalkeen, joten on erityisen mielenkiintoista nahda, mita tapahtuu ihmisilla, ja ihmisilla on todettu myos osteosarkoomaa radioaktiivisten aineiden suun kautta nauttimisen jalkeen.
[61]
[62]

Nama olosuhteet huomioon ottaen Nishiyaman alueen asukkaat, joihin atomipommitukset eivat vaikuttaneet suoraan, ovat ihanteellinen vaesto jaannossateilyn vaikutusten tarkkailuun.
[61]

Yhdysvallat jatkoi jaannossateilya koskevia tutkimuksiaan Japanin itsenaistymisen jalkeen, mutta tuloksia ei koskaan valitetty Nishiyaman alueen asukkaille. ^[63] Taman seurauksena asukkaat jatkoivat maanviljelya toisen maailmansodan jalkeen, ja leukemiapotilaiden maara kasvoi ja kuolemantapauksia sattui. ^{[63] [62]}

Atomipommitusten jalkeen japanilaiset laakarit halusivat tietaa ja tutkia todellisia vahinkoja ja tehda tutkimusta hibakushojen parantamiseksi, mutta GHQ ei sallinut japanilaisten tehda tutkimusta A-pommien aiheuttamien vahinkojen nykytilasta. Erityisesti vuoteen 1946 asti voimassa olleet maaraykset olivat tiukkoja, mika johti useampiin sateilykuolemiin. ^[64]

Kun eras zainichi-korealainen hibakusha sai kaksoslapsia, mutta kuoli pian sen jalkeen, ABCC yritti joissakin tapauksissa jopa palauttaa kuolleiden vauvojen ruumiit. ^[65] Kun hibakushat kieltaytyivat rutiininomaisista laakarintarkastuksista, ABCC uhkasi vieda heidat sotaoikeuteen sotarikoksista. Lisaksi kun hibakushat kuolivat, ABCC kavi henkilokohtaisesti heidan kodeissaan ja vei heidan ruumiinsa ruumiinavausta varten. Uskotaan, etta ainakin 1 500 elinta lahetettiin Yhdysvaltain asevoimien patologian instituuttiin Washingtoniin. ^[66]

Paaartikkeli: Manhattan-projekti

• Cancel, Claus: Hiroshiman perikato. Tieteen kuvalehti Historia , 2015, nro 12, s. 32?41. Helsinki: Bonnier. ISSN 0806-5209 .
• Cramer, Ben:  Ydinaseiden hinta . Suomentanut Salomaa, Eila. Helsinki: Rauhankirjallisuuden Edistamisseura, 2011. ISBN 978-951-9457-43-7 .
• Hamai, Shinso:  Atomipommipormestari : kuinka rakensimme Hiroshiman uudelleen . Suomentanut Salomaa, Eila. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-452-7 .
• Hautamaki, Soili:  Ydintrauma : ihminen Hiroshiman jalkeen (Prometheus-sarja) . Oulu: Pohjoinen, 1988. ISBN 951-749-081-X .
• Herlin, Hans:  Hiroshiman lentajat . Suomentanut Tolsa, Heikki. Jyvaskyla: Gummerus, 1961.
• Kokonaistutkimus ydinaseista : kaannos YK:n paasihteerin raportista A/35/392/12.9.1980 . Strategian asiatietoa, julkaisusarja 3, numero 8. Suomentanut Martti Miekkavaara. Helsinki: Puolustushallinto, 1983. ISBN 951-25-0273-9 .
• Silvennoinen, Martti & Nieminen, Heikki-Tapio:  Sydamenlyonteja jalkeen Hiro?iman : maailmanmatkaajan paivakirja . Helsinki: Kirjapaja, 1973. ISBN 951-621-070-8 .
• Thomas, Gordon & Witts, Max Morgan:  Enola Gay ? pommikone Hiroshiman ylla . Suomentanut Nuuttila, Antti. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10695-X .

• Hersey, John:  Hiroshima . Suomentanut Matson, Alex. Helsinki: Tammi, 1947.
• Michihiko, Hachiya:  Hiroshiman paivakirja ? Hiroshimalaisen laakarin paivakirja 6. elokuuta ? 30. syyskuuta 1945 . Suomentanut Tiusanen, Antero. Porvoo: WSOY, 1967.
• Morris, Edita:  Hiroshiman kukat . Suomentanut Jaskari, Juhani. Porvoo: WSOY, 1961.
• Nakazawa, Keiji:  Hiroshiman poika . Suomentanut Ogihara, Kaija-Leena. Helsinki: Kustannus Jalava, 1986. ISBN 951-9201-03-3 .
• Zinn, Howard:  Hiroshima ? Hiljaisuuden muuri murtuu . Helsinki: Rauhankirjallisuuden edistamisseura, 1996. ISBN 951-9457-33-X .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Wikimedia Commonsissa

• Lindfors, Jukka & Yli-Ojanpera, Elina: Hiroshima ? yhden paivan historiaa Yle Elava arkisto . 8.9.2006. Viitattu 1.4.2020.
• Lehtonen, Kai R.: Pommitettu Nagasaki vuonna 1988 ? Kaksi Nagasakin paivaa Yle Elava arkisto . 6.8.2010. Viitattu 1.4.2020.

n k m Toinen maailmansota (1939?1945) Osapuolet: Liittoutuneet Akselivallat Tapahtumat Ennen sotaa Ensimmainen maailmansota Pariisin rauhankonferenssi Versailles’n rauha Kansainliitto Venajan sisallissota Kiinan sisallissota Suuri lama Italian?Etiopian sota Reininmaan jalleenmiehitys Kiinan?Japanin sota Espanjan sisallissota Antikomintern-sopimus Anschluss Myonnytyspolitiikka Munchenin sopimus Albanian valtaus Halhin-Golin taistelut Molotov?Ribbentrop-sopimus 1939 Puola Valesota Atlantti (1939?1945) Talvisota (1939?1940) La Plata -joki 1940 Tanska Norja Ranska Dunkerque Britannia Malta Ranskan Indokiina Lantinen aavikko (1940?1943) Operaatiot: Weserubung Menace Compass (1940?1941) 1941 Tobruk Kreikka Irak Kreeta Jatkosota (1941?1944) Kiova Sevastopol (1941?1942) Leningrad (1941?1944) Moskova Pearl Harbor Filippiinit (1941?1942) Hollannin Ita-Intia (1941?1942) Malaija (1941?1942) Thaimaa Burma Operaatiot: Sonnenblume Exporter Barbarossa Countenance Crusader 1942 Salomonsaaret (1942?1945) Singapore Korallimeri Madagaskar Gazala El Alamein I Midway Aleutit (1942?1943) Dieppe Guadalcanal (1942?1943) Stalingrad (1942?1943) El Alamein II Tunisia (1942?1943) Operaatiot: Sininen Soihtu Uranus 1943 Kursk Gilbert- ja Marshallinsaaret (1943?1944) Tarawa Varsovan geton kansannousu Operaatiot: Gomorrah Husky Avalanche 1944 Monte Cassino Anzio Korsun Normandian maihinnousu Saipan Guam Sinimae Varsovan kansannousu Lapin sota (1944?1945) Leytenlahti Ardennit (1944?1945) Budapest (1944?1945) Operaatiot: U-Go Ichi-Go Neptunus Dragoon Bagration Market Garden 1945 Ita-Preussi Dresdenin pommitukset Wien Berliini Praha Iwo Jima Okinawa Mant?uria Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Operaatiot: Bodenplatte Nordwind Veiksel?Oder Ten-G? Sodan jalkeen Yhdistyneet kansakunnat Itavallan miehitysvyohykkeet Saksan miehitysvyohykkeet Oder?Neisse-linja Nurnbergin oikeudenkaynnit Miehitetty Japani Tokion kansainvalinen sotarikostuomioistuin Pariisin rauhansopimus Kylma sota Rautaesirippu Marshall-apu Dekolonisaatio San Franciscon sopimus Saksojen yhdistymissopimus Operaatiot: Keelhaul Paperclip Yleista Politiikka Kolmen vallan sopimus Atlantin julistus Wannseen konferenssi Japanin ja Neuvostoliiton hyokkaamattomyyssopimus Kairon konferenssi Teheranin konferenssi Kairon toinen konferenssi Jaltan konferenssi Potsdamin konferenssi Potsdamin julistus Sodankaynti Enigma Kamikaze Kotirintama Manhattan-projekti Natsi-Saksan ydinohjelma Salamasota Terroripommitus Totaalinen sodankaynti Upotussota Sotarikokset Japani Neuvostoliitto Natsi-Saksa Holokausti Muita tapahtumia Lend-Lease Idan yleissuunnitelma Bengalin nalanhata Slovakian kansannousu Heinakuun 20. paivan salaliitto Sotatoimialueet: Lansirintama (1939?1945) Itarintama (1941?1945) Valimeri, Lahi-ita ja Afrikka (1940?1945) Balkan (1940?1941) Pohjois-Afrikka (1940?1943) Tyynimeri (1941?1945)