Tama artikkeli kertoo hiivasienista ryhmana. Leivontaan kaytetysta hiivasta, katso
Leivinhiiva
.
Hiivat
on yleisnimitys yksisoluisille
sienille
, jotka eivat muodosta
rihmastoja
tai
itioemia
. Nimitys viittaa nykyisin ulkomuotoon ja elintapaan, ei tiettyyn yksittaiseen
taksoniin
eli tieteellisesti luokiteltuun elioryhmaan. Elintavoiltaan hiivamaisia sienia esiintyy nimittain useissa itsenaisissa sienikunnan kehityslinjoissa.
[1]
Aitohiivoiksi kutsutaan nykyisin
Ascomycota
-
kaaren
Saccharomycetales
-
lahkon
lajeja. Muutamaa lajia kaytetaan
leivan
kohottamiseen ja
alkoholijuomien
kaymisprosessiin. Jotkin taman ryhman hiivat, kuten
Candida albicans
, voivat aiheuttaa ihmiselle
tulehduksen
. Aitohiivalajeja on kuvattu yli tuhat. Yleisimmin kaytetty hiiva on
leivinhiiva
(
Saccharomyces cerevisiae
), jota alettiin kayttaa
viinin
,
leivan
ja
oluen
valmistuksessa jo tuhansia vuosia sitten.
[2]
Tieteellisesti katsoen erityisen mielenkiintoinen laji on
halkihiiva
(
Schizosaccharomyces pombe
), jonka lisaantymista ja genetiikkaa on tutkittu runsaasti etenkin DNA-tutkimusten myota.
[3]
Myos
kantasieniin
kuluu taudinaiheuttajahiivoja. Esimerkiksi
savipuoli-ihottumaa
aiheuttaa
Malassezia furfur
-niminen hiiva.
[4]
[5]
Kombuchajuoma
valmistetaan laktobasillien ja hiivasienten muodostaman kompleksin viljelmalla.
- ↑
[Hibbett, D.S., et al. (March 2007). "A higher level phylogenetic classification of the Fungi". Mycological Research. 111 (5): 509?547.
http://dx.doi.org/10.1016/j.mycres.2007.03.004
http://www.clarku.edu/faculty/dhibbett/Reprints%20PDFs/Hibbett_et_al_AFTOL_class_2007.pdf
(
Arkistoitu
? Internet Archive)]
- ↑
Rikkinen, Jouko:
Levia, sienia ja levasienia
. Yliopistopaino, 1999.
ISBN 951-570-363-8
.
- ↑
Kristiina Hilden: ”3.5 Solunjakautuminen”,
Sienten biologia
, s. 129?130. Helsinki: Gaudeamus, 2013.
ISBN 978-952-495-297-2
.
- ↑
Leena Myllys, Soili Stenroos & Seppo Huhtinen: ”1.1 Sienten luokittelu ja evoluutio”,
Sienten biologia
, s. 41. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-92-495-297-2.
- ↑
Osmo Salo: ”Ihon infektiot”,
Laaketieteellinen mikrobiologia
, s. 592. Suomalainen Laakariseura Duodecim, 1975.
ISBN 951-99053-2-4
.