Hiilihappoa on useimmissa limonadeissa seka joissain kivennaisvesissa. Hiilihappopitoinen juoma kuplii.
Hiilihappo
on
veden
ja
hiilidioksidin
muodostama yhdiste. Se on
heikko happo
, jonka
kemiallinen kaava
on
H
2
C
O
3
. Hiilihappo ei ole sama asia kuin
hiilidioksidi
, vaikkakin hiilidioksidia on aiemmin kutsuttu myos hiilihapoksi.
[1]
Hiilihappoa muodostuu, kun hiilidioksidia liuotetaan veteen.
Kuplittamalla hiilidioksidia veteen tai
virvoitusjuomaan
syntyy tasapainotila, jossa veteen on liuennut hiilidioksidia ja hiilihappoa. Heikkona happona se
protolysoituu
osittain
vetykarbonaatiksi
ja vetyioneiksi ja edelleen osittain
karbonaatiksi
. Hiilihappo tunnettiin pitkaan vain vesiliuoksena, jossa se on melko pysymaton yhdiste ja hajoaa veden katalysoimalla
dekarboksylaatiolla
hiilidioksidiksi ja vedeksi. Lampo nopeuttaa hajoamista. Uudempien tutkimusten mukaan hiilihappo puhtaana on kuitenkin melko vakaa yhdiste ja on teoreettisesti laskettu, etta vedettomana se sailyy jopa 180 000 vuotta, mutta jo yksikin vesimolekyyli riittaa kaynnistamaan hajoamisen. Liuoksessa on tasapainotilassa hiilihappoa vain 0,003 prosenttia hiilidioksidin maarasta.
[2]
Vaikka hiilihappo on heikko happo, se on happamampi kuin esimerkiksi muurahaishappo tai etikkahappo. Koska yhdiste kuitenkin esiintyy vain tasapainokonsentraatiossa hiilidioksidin vesiliuoksessa, sita ei saa niin vakevaksi kuin muita karboksyylihappoja, joten kaytannossa hiilihappoliuokset eivat ole kovin happamia. Hiilihapolla on kahdenlaisia suoloja, vetykarbonaatteja ja karbonaatteja. Vetykarbonaatit ovat lievasti happamia, karbonaatit emaksisia.
Ilmakehan
lisaantyneista hiilidioksidipitoisuuksista seuraa, etta
meriveteen
imeytyy yha enemman hiilidioksidia. Hiilidioksidin ja veden reagoidessa syntyva hiilihappo muodostaa edelleen
bikarbonaatti
- (HCO
3
−
) ja
karbonaatti
-
ioneja
(CO
3
2−
) vapauttaen
happamoittavia
vetyioneja
, mista aiheutuu
merien happamoitumista
.
Virvoitusjuomien sisaltamista hapoista hiilihappo ei aiheuta haittavaikutuksia hampaistolle.
[3]
