Hibari Misora
(
jap.
美空 ひばり
, syntyjaan Kazue Kat? (加藤 和枝);
29. toukokuuta
1937
?
24. kesakuuta
1989
) oli
japanilainen
nayttelija ja laulaja. Japanissa Hibari tuli erityisen tunnetuksi ”
enkan
kuningattarena” ja maan sodanjalkeisen nousun symbolina. Urallaan Hibari julkaisi kappaleita myos monilla muilla tyyleilla.
Hibari roolissaan elokuvassa
Kanashiki kuchibue
(1949).
Hibari Misora syntyi 29. toukokuuta 1937.
[1]
Hibarin legendaan on liitetty hanen sittemman julkisuuden takia useita eri tarinoita, joilla legendaa on ponkitetty. Hibarin vaitetaan esimerkiksi jo 4-vuotiaana kotikaupungissaan
Jokohamassa
laulaen tayttaneen rohkeudella ja tarmolla
toiseen maailmansotaan
lahteneita sotilaita ja heidan omaisiaan. Toisen legendan mukaan han selvisi 10-vuotiaana auto-onnettomuudesta, josta toivuttuaan han kavi
shintolaisuudessa
pyhalla
sugi
-puulla toivoen tulevansa kansakunnan merkittavimmaksi laulajaksi.
[2]
Vuonna 1946 Hibari osallistui tuolloin radio-ohjelmana esitettyyn
NHK Nodo jiman
-ohjelmaan, jossa eri puolilta
Japania
etsittiin kyvykkaita amatoorilaulajia. Hibari esitti
Michiko Namikin
kappaleen
Ringo no uta
, mutta kisan tuomaristo paatti lahettaa hanet kotiinsa. Yhden tarinan mukaan tuomaristo oli niin syventynyt taitavan laulajan esitykseen, etta heilta unohtui kokonaan soittaa kisan kelloa. Toisen ehka todennakoisemman version mukaan tuomarit pitivat Hibaria liian aikuismaisena. Hibarin pudottua kisasta hanen aitinsa vei hanet saveltaja
Masao Kogan
luokse, joka vaikuttui Hibarin esitettya Masaon savelman
Kanashiki takebue
. Vuonna 1949 Hibari sai roolin elokuvassa
Surullinen vihellys
(
Kanashiki kuchibue
), jossa han esitti elokuvan samannimisen tunnuslaulun. Vuonna 1950 han sai puolestaan roolin elokuvassa
Tokion muksu
(
T?ky? kiddo
). Han sai orvoksi jaaneen neuvokkaan tyton roolista imagon unohdetun kansan asian ajajana, seka aitona ja lahjomattomana. Kuva sailyi sittemmin hanen loppuelamansa.
[2]
Varhaisella urallaan Hibari esitti myohemmasta urastaan poiketen etenkin
boogie woogie
-lauluja jaljitellen
Shizuko Kasagia
. Kaikissa ja vanhoillisissa piirreissa tasta ei pidetty. Hibarin lavaliikehdintaa vaitettiin esimerkiksi lapsen erotisoimiseksi ja hanen manageristaan tehtiin kantelu lapsityovoiman kaytosta.
[2]
Hibari valokuvassa vuodelta 1955.
Hibarin taustalla vaikuttanut tuotantokoneisto vaikutti huomattavasti hanen urakehitykseensa. Hibarin esnikonsertti jarjestettiin hanen ollessaan 15-vuotias 14. huhtikuuta 1952
Tokion
kuuluisalla
Kabukiza
-teatterilla. Paiva oli myos amerikkalaisjoukkojen Japanin miehityksen viimeinen paiva. Hibarin ensimmainen levy
Ringo oiwake
julkaistiin viela samana vuonna ja se myi tuon ajan Japanille suuret 700 000 kappaletta. Saman vuosikymmenen keskivalilla Hibari alkoi leimautua japanilaisena
enkatahtena
. Hibari sai laulutunteja japanilaiselta saveltajalta
K?saku Yamadalta
, joka vuonna 1955 savelsi hanelle kappaleet
Yama no koeki
ja
Kazega naiteiru
. Myohemmin hanelle savelsi kappaleita myos
Masao Koga
. Enkakappale
Kanashii sake
julkaistiin vuonna 1966 ja
Yawara
Tokion olympialaisvuonna
1964. Vuonna 1964 Hibari sai myos ensimmaisena viihdeartistina oman televisio-ohjelmasa
Hibari gekij?
eli
Hibari-nattamo
.
[2]
Hibarin muistolaatta.
Vaikka Hibari tuli tunnetuksi nimen omaan enkalaulajana, han esitti myos muita tyyleja. Vuonna 1967 julkaistiin rautalankarock-kappale
Makkana taiy?
, jossa Hibaria saestivat Jackey Yoshikawa & His Blue Comets. Myohemmin Hibari levytti esimerkiksi
amerikkalaisia
jazzstandardeja
englanniksi
. 1970-luvulla Hibari oli osa skandaalia, joka juontui hanen veljensa vaitetyista yhteyksista japanilaiseen alamaailmaan. Han joutui joksikin aikaa suljetuksi pois NHK:n ohjelmista, mutta sittemmin skandaali on paljolti unohdettu. Hibari teki viimeisen konserttinsa 11. huhtikuuta 1988 ja julkaisi viimeisen singlensa
Kawa no nagare no y? ni
vuonna 1989.
[2]
Hibari kuoli keuhkokuumeeseen
[2]
24. kesakuuta 1989
[1]
. Kuollessaan Hibari oli julkaissut 1 200 kappaletta ja myynyt 68 miljoonaa levya. Myydyista levyista 45 miljoonaa oli singleja.
[3]
Hibari Misora on sittemmin muistettu Japanissa etenkin enkan kuningattarena ja Japanin nousun kansallisena symbolina. Sodan jalkeisessa Japanissa Hibarin kappaleet toivat kansaa yhteen ja antoivat sille toivoa, mahdollisuuden kasitella surua ja ylpeytta perimasta. Koko tuotannoltaan Hibari oli kuitenkin hyvin monipuolinen. Hanen lansimaalaistyylista musiikkiaan ei tosin aina olla hyvaksytty osaksi hanen legendaansa. Kuten joidenkin muiden viihdelaulajien kohdalla, huomattava osa Hibarin nykyisesta maineesta on muodostunut varsinaisesti vasta hanen kuolemansa jalkeen. Omana aikanaan Hibarille esitettiin myos kritiikkia. Enkaa vaheksyi etenkin ylaluokka ja arvostelua heratti myos Hibarin musiikillisen koulutuksen puute. Toisaalta arvostelu kasvatti osaltaan Hibarin mainetta kansanlaulajana.
[2]
Commons
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|