Hawarsaaret
(
arab.
??? ????
,
Juzur ?aw?r
) on
saaristo
Bahraininlahdella
. Suurin osa saarista kuuluu
Bahrainille
, mutta yksi saarista
Qatarille
. Saaret ovat
aavikkoisia
, eika niissa ole nykyaan pysyvaa asutusta. Saaristossa on muun muassa huomattava
arabianmerimetsopopulaatio
, seka sen vesissa on merkittavasti
dungongeja
.
Hawarsaaret olivat pitkaan Bahrainin ja Qatarin valisten aluekiistojen kohteena, mutta
Kansainvalinen tuomioistuin
paatti 2001 saarten kuuluvan paaosin Bahrainille. Vain
Janansaari
myonnettiin Qatarille. Hawarsaarista on tullut matkailukohde, ja siella on myos
Bahrainin puolustusvoimien
tukikohta.
Hawarsaariin kuuluu 17 saarta, luotoa ja karia, joista osa on vuoksen aikaan veden alla.
[1]
Saaret ovat
kalkkikivesta
muodostuneita
aavikkosaaria
, joiden korkeimmat kalliot kohoavat 20?30 metrin korkeuteen.
[2]
Saarista suurin on
Hawar
, joka on noin kahdeksan kilometrin paassa Qatarin rannikolta. Se on noin 15 kilometria pitka ja 3 kilometria levea.
[1]
Hawarsaarten keskeisin kasvillisuus on
suolamarskien
pensaikkoja, mutta matalissa rantavesissa on laajoja
meriheinaniittyja
. Saariston Bahrainin puoleinen osa on
kansainvalisesti tarkea lintualue
. Saaristo on maailman suurin tunnettu
arabianmerimetson
pesimaalue.
Suwad al-Janubiyahilla
arvioitiin marraskuussa 1992 elavan 200 000 ? 300 000 aikuista. Saarilla pesii lisaksi muun muassa
rayskia
,
ohjasnokitiiroja
ja
saaksia
. Siella talvehtivia lajeja puolestaan ovat
silkkiuikku
ja
flamingo
.
[2]
Hawarsaarten vesien meriheinaniityt yllapitavat maailman toiseksi suurinta
dugongipopulaatiota
. Saarten vesilla elaa myos
liemikilpikonnia
,
karettikilpikonnia
,
merinahkakilpikonnia
ja
valekarettikilpikonnia
, joista liemikilpikonna saattaa jopa lisaantya alueella. Paasaarella elaa myos
gaselleja
, jotka on todennakoisesti tuotu saarelle.
[2]
Hawarin linnake vuonna 1938
Lomakeskus Hawarilla
Hawarsaarilta on loytynyt arkeologisia todisteita noin 6 000 vuoden takaa. Saaret kuitenkin jaivat laajamittaisen hyodyntamisen ulkopuolella, koska siella ei ollut tarpeeksi
pintavetta
eika
akvifereja
.
Englannin Ita-Intian kauppakomppania
kartoitti saaria 1820-luvulla. Tutkimuksessa kerrottiin paasaarella olleen kaksi kalastajakylaa. Kolmas kyla sijaitsi samaan aikaan saaren lansirannikolla. Saaristo oli varsin syrjainen, eika siella ollut esimerkiksi kunnollista terveydenhuoltoa eika kouluja. Saariston asutus hiipui, ja viimeiset muuttivat 1960-luvun lopulla Bahrainiin.
[3]
Hawarsaaret olivat pitkaan Bahrainin ja Qatarin valisen aluekiistan kohteena. Britannian ja Osmanien valtakunnan valinen vuoden 1913 sopimus ei maaritellyt tarkasti Qatarin rajoja. Hawarsaaret annettiin Bahrainille, mutta Qatar haastoi 1971 rajan.
[4]
Bahrainin ja Qatarin aluekiistaan liittyi myos muita saaria ja maa-alueita, ja maiden valiset erimielisyydet karjistyivat 1986 sodan partaalle. Bahrain alkoi huhtikuussa rakentaa rannikkoasemaa
Fasht al-Dibalille
. Qatar lahetti saarelle yksikon ja kaappasi paikalla olleet siviilit, joita maa piti lahes kuukauden ajan vankeina.
[1]
Kansainvalinen tuomioistuin
teki 2001 paatoksen Bahrainin ja Qatarin valisessa kiistassa. Bahrain sai Hawarsaaret ja
Qit’at Jaradahin
ja Qatar
Al-Zubarahin
,
Janansaaren
ja Fasht al-Dibalin.
[1]
Bahrain oli jo 1990-luvulla alkanut rakentaa Hawarsaarelle matkailuinfrastruktuuria, mutta tuomioistuimen paatoksen jalkeen rakentaminen alkoi kiihtya.
Bahrainin puolustusvoimien
tarpeeseen saarelle rakennettiin jo 1984 tukikohta, jossa on sairaala, voimalaitos,
suolanpoistolaitos
ja laituri. Ne on otettu myohemmin myos matkailualan kayttoon.
[3]