Hans Kelsen
Hans Kelsen noin vuonna 1930.
Henkilotiedot
Syntynyt	11. lokakuuta 1881 Praha , Itavalta-Unkari
Kuollut	19. huhtikuuta 1973  (91 vuotta) Berkeley , Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Wienin yliopisto
Instituutti	Wienin yliopisto Kolnin yliopisto Geneven yliopisto Harvardin yliopisto Kalifornian yliopisto, Berkeley
Oppilaat	Helen Silving-Ryu
Tutkimusalue	oikeusteoria valtio-oikeus
Tunnetut tyot	puhdas oikeusoppi normipyramidi perusnormi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hans Kelsen ( 11. lokakuuta 1881 Praha , Itavalta-Unkari ? 19. huhtikuuta 1973 Berkeley , Yhdysvallat ) oli itavaltalainen oikeustieteilija ja -teoreetikko , joka on yksi oikeuspositivismin tarkeimpia edustajia ^[1] ja koko 1900-luvun merkittavimpia oikeusajattelijoita ^{[2] [3] [4]} . Kelsen toimi uransa aikana professorina Wienissa vuosina 1917?1929, Kolnissa vuosina 1929?1933, Genevessa vuosina 1933?1940 ja Yhdysvalloissa ( Harvard , Berkeley ) vuodesta 1940 lahtien. Hanen tieteellinen tyonsa kesti yli 60 vuotta ja sisalsi paljon oikeustieteen, sosiologian ja politiikan aloilta. ^[2]

Kelsen tunnetaan etenkin hanen puhtaan oikeusopin teoriastaan ^[5] , jonka han esitteli paateoksessaan Puhdas oikeusoppi ( Reine Rechtslehre , 1934). Kelsenin mukaan oikeutta tuli tarkastella "puhdistettuna" kaikesta ei-oikeudellisesta aineksesta. Hanen teoriansa keskeisia piirteita ovat oikeusnormien muodostama hierarkkinen oikeuspyramidi ja sen huipulla oleva perusnormi. Kelsenin puhdas oikeusoppi on vaikuttanut erittain moniin tutkijoihin ympari maailmaa ^[5] .

Tieteellisen uransa ohella Kelsen tyoskenteli myos kaytannollisempien tehtavien parissa. Han muun muassa osallistui Itavallan vuoden 1920 perustuslain laadintaan ja toimi sotarikostoimikunnan oikeudellisena avustajana Nurnbergin oikeudenkaynneissa .

Kelsen syntyi Prahassa, silloisessa Itavalta-Unkarissa. Han oli juutalaista syntyperaa, mutta myohemmin kaantyi muodollisesti kristinuskoon . Kelsenin perhe muutti Wieniin hanen ollessaan kolmevuotias, ja han opiskeli oikeustiedetta Wienin yliopistossa, jossa han sai dosentin patevyyden vuonna 1911, ylimaaraisen professuurin vuonna 1917 ja varsinaisen professuurin vuonna 1919. ^[6] Kelsen oli alkujaan valtio-oikeuden tutkija, ja hanen ensimmainen monografiansa oli Hauptprobleme der Staatsrechtslehre . ^[7] Vuonna 1912 Kelsen meni naimisiin Margarete Bondin kanssa ja pariskunnalle syntyi kaksi tytarta.

Kelsen osallistui myos politiikkaan edustaen sosiaaliliberalismia . Han osallistui asiantuntijana oikeusministerion palveluksessa Itavallan vuoden 1920 perustuslain laadintaan, johon han vaikutti merkittavasti esimerkiksi esittamalla erityisen valtiosaantotuomioistuimen perustamista. Kelsen myos toimi kyseisen tuomioistuimen ensimmaisen kokoonpanon jasenena vuoteen 1930 asti, jolloin han joutui vaistymaan poliittisen ilmapiirin muuttuessa oikeistolaisemmaksi. Samana vuonna Kelsen otti viran Kolnin yliopistosta Saksassa, mutta joutui jattamaan virkansa vuonna 1933 natsien valtaannousun seurauksena. Han siirtyi opettamaan ensin Geneven yliopistoon, sitten Prahan yliopistoon ja lopulta vuonna 1940 Yhydsvaltoihin. ^[6]

Yhdysvalloissa Kelsen opetti Kalifornian yliopistossa Berkleyssa. Han jatkoi tieteellistaan tyotaan aina 90-vuotiaaksi asti, jolloin han huomasi kirjoittaessaan teostaan Allgemeine Theorie der Normen muistinsa alkavan pettaa. Kasikirjoituksensa han "testamenttasi" mahdollista julkaisemista varten paaoppilaalleen R. A. Metallille, joka kuitenkin kuoli akillisesti ennen kuin oli ehtinyt saada tyon valmiiksi, ja hanen kirjoituksiaan on julkaistu postuumisti muiden toimesta aina vuoteen 1985 asti. Kelsen kuoli 91 vuoden ikaisena Berkeleyssa 19. huhtikuuta 1973. ^[8]

Kelsen nimitti omaa oikeuspositivistista oikeusteoriaansa puhtaaksi oikeusopiksi ja piti sita ainona ankarasti maaritellyn tieteellisyyden vaatimukset tayttavana oikeusteoriana. ^{[9] [3]} Teorian "puhtaus" merkitsee, etta se pyrkii olemaan puhdas yhtaalta yhteiskuntatieteista ja toisaalta moraalista . Kelsenin mukaan oikeustieteen erotti yhteiskuntatieteista se, etta sen kohteena oli lainalaisuuksien ja syy-seurassuhteiden sijaan normatiivinen jarjestelma, ja moraalitieteista sen kohteena olevan normatiivisen jarjestyksen pakottavuus. ^[10] Lisaksi Kelsenin teoria ei kasitellyt tietyn aikakauden tai maantieteellisen alueen oikeutta vaan oikeutta yleensa, sen muuttumatonta muodollista rakennetta erotuksena muuttuvasta sisallosta. ^{[11] [10] [12]} Kelsen erotti teoriassaan staattisen puolen, joka kuvasi oikeuden rakennetta, ja dynaamisen puolen, joka kuvasi oikeuden luomista, muuttamista ja kumoamista. ^[13]

Kelsen sai vaikutteita kantilaisuudesta , etenkin sen tietoteoriasta ^[14] , loogisesta empirismista , jota edustavan Wienin piirin toimintaan han osallistui, ja saksalaisessa oikeustieteessa vaikuttaneesta lakipositivistisesta kasitelainopista ^[15] , jonka edustajiin kuuluva Georg Jellinek toimi valtio-oikeuden professorina Wienin yliopistossa ennen Kelsenia. ^{[16] [17]} Pitkan elamansa aikana Kelsen kehitti teoriaansa ja muutti monia sen keskeisia ajatuksia. ^{[2] [18]}

Kelsenin mukaan oikeusnormit liittyvat "pitamisen" (saks. Sollen ) maailmaan erotuksena kausaalilain alaisesta "olemisen" (saks. Sein ) maailmasta, joiden valista eroa han piti tajunnallemme valittomasti annettuna. ^{[19] [20]} Taten yksittaisen oikeusnormin voimassaolo eli patevyys voi perustua vain toiseen oikeusnormiin. Oikeusnormit ovat Kelsenin mukaan norminantotahdon tuotteita, joille toiset oikeusnormit antavat objektiivisen merkityksen. Talla tavoin oikeusnormit muodostavat hierarkkisen rakenteen eli normipyramidin, jossa alemmanasteisten normien patevyys perustuu niita ylemmanasteisiin normeihin ja naiden normien patevyys edelleen ylempiin normeihin. Esimerkiksi asetusten normit saavat patevyytensa lain tasoisista normeista ja lakien normit puolestaan perustuslain normeista. ^[21] Alemmat oikeusnormit eivat saa olla ristiriidassa ylempien oikeusnormien kanssa, jotka ristiriitatilanteissa syrjayttavat ne. Tasta hierarkiasta johtuu, etta oikeus on suljettu, yhtenainen ja koherentti systeemi. ^{[22] [23] [13] [24]} Ajatuksen normihierarkiasta esitti ensimmaisena itavaltalainen oikeustieteilija Adolf Julius Merkl, jolta Kelsen sen omaksui. ^[25]

Oikeusjarjestyksen erottaa Kelsenin mukaan muista normatiivisista jarjestyksista se, etta oikeusjarjestys on pakkojarjestys, jonka normien noudattamatta jattamisesta seuraa sanktio. Oikeusjarjestys sisaltaa myos oikeusnormeja, jotka eivat itse aseta sanktiota, mutta tallaiset normit ovat epaitsenaisia ja riippuvaisia sanktioita asettavista oikeusnormeista. ^{[10] [26]} Myos kansainvalinen oikeus on Kelsenin mukaan oikeusjarjestys, silla sen noudattamisen takeena ovat myos sanktiot, joihin kuuluvat repressaalit ja sodat. ^[27] Kuitenkin Kelsen myos ajatteli, etta kansainvalisen oikeuden saantojen tuleminen osaksi kansallista oikeusjarjestysta riippuu kansallisen oikeusjarjestyksen perusnormista. ^[5]

Kelsenin mukaan oikeusjarjestyksen tulee myos olla suurin piirtein tehokas (saks. im grossen und ganzen wirksam ) ollakseen pateva. Sen kasittamat oikeusnormit tulee siis panna tavallisesti tehokkaalla tavalla taytantoon tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa . ^[28] Paapiirteisen tehokkuuden vaatimus koskee seka oikeusjarjestysta yleisesti etta erikseen sen yksittaisia oikeusnormeja. ^[29]

Kelsenin mukaan normipyramidin huipulla on pelkastaan ajattelussa edellytetty perusnormi, johon oikeusnormien regressio paattyy ja joka on nain kaikkien oikeusjarjestyksen normien lopullinen peruste. Kelsen kutsui perusnormia transsendentaalis-loogiseksi edellytykseksi, joka on valttamaton, jotta normatiivisesta maailmasta voi olla mitaan tietoa, ja jota juristit yhteisesti hyodyntavat normatiivisena mittapuuna, jonka avulla he kykenevat tunnistamaan voimassa olevan oikeuden ja erottamaan sen ei-oikeudesta. ^{[30] [31] [21]} Kelsenin ajatus perusnormista on laheisesti yhteydessa Immanuel Kantin transsendentaaliseen filosofiaan . ^[32] Ajattelunsa myohemmassa vaiheessa Kelsen piti perusnormia pikemminkin hyodyllisena fiktiona. ^{[25] [33]}

Perusnormin sisaltona on pelkastaan, etta historiallisesti ensimmaista valtiosaantoa ja sen nojalla annettuja normeja tulee noudattaa, eika silla ole mitaan tekemista oikeuden sisallon kanssa. Jos valtiosaanto muuttuu tavalla, joka on vastoin valtiosaannossa asetettuja muuttamisehtoja, kuten esimerkiksi vallankumouksen seurauksena, oikeudellinen jatkuvuus katkeaa ja perusnormi muuttuu. Talloin Kelsenin mukaan myos kaikki aiemman valtiosaannon nojalla annetut alemmat oikeusnormit lakkaavat olemasta, vaikka yleensa uudessa valtiosaannossa myos implisiittisesti omaksutaan uudet, sisalloltaan identtiset oikeusnormit. ^{[34] [35]}

Kelsen jakoi laintulkinnan kahteen kategoriaan. Lakien saatamisessa ja lainkaytossa on kyse autenttisesta tulkinnasta, jossa luodaan oikeutta asettamalla oikeusnormi. Sen sijaan oikeustieteessa on kyse epaautenttisesta tulkinnasta, jossa ei luoda oikeutta vaan vain todetaan oikeusnormien sisalto. Jos oikeusnormin kielellinen sananmuoto on tulkinnanvarainen, ei Kelsenin mukaan millaan oikeudellisella metodilla ole mahdollista ratkaista, mika tulkinnallinen kannanotto on "oikea" vaan kaikki tulkintavaihtoehdot ovat oikeuden kannalta samanarvoisia. Oikeutieteen tulee rajoittua vain oikeusnormien ja niiden mahdollisten tulkintavaihtoehtojen kuvaamiseen arvovaapasti eika esittaa mitaan tiettya tulkintasuositusta. ^{[36] [37]}

Kelsenin valtioteoria sisaltyy etenkin hanen teokseensa General Theory of Law and State . Kelsenin mukaan valtio on yhta kuin oikeusjarjestys. ^{[38] [13]} Oikeusjarjestyksen takana ei siis ole mitaan ei-oikeudellista oliota, joka voitaisiin identifioida valtioksi. Oikeusjarjestyksen taustalla on kylla erilaisia valtasuhteita, jotka liittyva siihen seikkaan, etta oikeudellisesti on olemassa valtio, mutta niista ei voida erottaa valtioksi identifioitavaa maarattya suhteiden joukkoa, silla ainoa tapa erottaa erilaiset suhteet ja tottelemisen motiivit on kayttaa sellaisia kasitteita, jotka jo edellyttavat valtion olemassaoloa. Kaikki viittaukset valtioon, esiintyivatpa ne sitten oikeudellisessa kielenkaytossa, sosiologisissa tutkimuksissa tai arkipuheessa, viittaavat siis oikeudellisesti maariteltyyn olioon. ^[39]

Perusnormin kasitetta on pidetty Kelsenin teorian kiistellyimpana ja haavoittuvimpana kohtana, ja Kelsenin vastaukset sita kohtaan esitettyyn kritiikkiin jaivat epamaaraisiksi. ^{[40] [41]} Kelsenin tulkitsijoilla on usein vaikeuksia selittaa, mika perusnormi on ja sijoittuuko se osaksi oikeutta vai sen ulkopuolelle. ^[42] Raimo Siltala on verrannut perusnormia paroni von Munchhaussenista kertovaan tarinaan, jossa tama vetaa itsensa tukastaan ylos suosta. ^[28] Kaarlo Tuori on kritisoinut Kelsenin teoriaa siita, etta perusnormi asetetun sijaan pelkastaan edellytettyna normina johtaa Kelsenin hylkaamaan oikeuden positiivisuuden . ^[43] Englantilaisen oikeuspositivistin H. L. A. Hartin ajatusta tunnistamissaannosta on pidetty ajatuksellisena vaihtoehtona Kelsenin perusnormille, mutta Hartin paateoksessa The Concept of Law vertailu naiden kahden valilla on rajoittunut vain pariin alaviitteeseen. ^[44]

Myos muita Kelsenin puhtaan oikeusopin piirteita on kritisoitu. Myohempi oikeudellisen ratkaisun teoriaa pohtiva keskustelu on ohittanut Kelsenin, jolla ei ollut paljon sanottavaa argumentaatioteoriasta ja joka ei koskaan kyennyt luomaan oikeudellisen ratkaisun teoriaa, joka olisi tyydyttanyt hanen asettamansa johdonmukaisuusvaatimukset. ^[45] Oikeusjarjestyksen paapiirteisen tehokkuuden vaatimusta on krititisoitu yhtaalta siita, etta oikeutta taytantoonpaneva tuomioistuin on oikeudellinen tosiasia, jonka tunnistaminen edellyttaa jo tietoa oikeudesta, ja toisaalta siita, etta vaatimus vaikuttaa olevan ristiriidassa teorian "puhtauden" kanssa. ^[46] Oman aikansa saksalaisessa valtiosaantoteoriassa Kelsenin vastapoolina toimi etenkin Carl Schmitt , joka esimerkiksi kritisoi Kelsenin suvereniteettikasitysta teoksessaan Poliittinen teologia . ^[47] Eerik Lagerspetz on kritisoinut Kelsenin teorian ontologista puolta etenkin hanen valtioteoriansa ja kasityksensa siita, etta jokaisen oikeusnormin identtiteetti vaihtuu perusnormin vaihtuessa, osalta sosiaalisen ontologian nakokulmasta. ^[48] Myos oikeusnormien tulkintaa koskevien metanormien seka oikeusperiaatteiden aseman on katsottu jaavan Kelsenin teoriassa epaselvaksi. ^[49]

Kelsen itse oli hanakka vastaamaan hanta vastaan eri suunnilta esitettyyn kritiikkiin. ^[50] Puhtaan oikeusopin toisen painoksen jalkeen han ei kuitenkaan enaa jaksanut perinpohjin uudistaa oikeusteoriaansa. ^[5] Kelsenin ajattelua ovat myohemmin kehittelleet esimerkiksi tanskalainen oikeusrealisti Alf Ross , joka kirjoitti Kelsenin ohjauksessa vaitoskirjansa ja pyrki myohemmassa tuotannossaan yhdistamaan Kelsenin normativismin ja skandinaavisen realismin, ^[5] ja italialainen Noberto Bobbio ^[51] .

Kelsen oli perehtynyt myos muihin kuin oikeusteoreettisiin kysymyksiin. ^[5] Vaikka han suhtautui kriittisesti arvoihin,  valtio-oppiin  ja politiikkaan, haluten sulkea empiiriset ja arvostukselliset kysymykset oikeusteorian piirista, tama ei estanyt hanta liikkumasta patevasti myos valtio-opin, sosiologian ja oikeudenmukaisuusteorioiden  alueella, joissa hanen omissa kasityksissaan kietoutuivat yhteen analyysi ja arvopohjainen ? liberalistinen ? kritiikki. ^[16]

Seuraavassa rajoittunut valikoima Kelsenin kirjoituksia. ^[50]

• Hauptprobleme der Staatsrechtslehre, entwickelt aus der Lehre vom Rechtssarz (Mohr, Tubingen 1910)
• Vom Wesen und Wert der Demokratie  (Mohr, Tubingen 1920; 2. p. 1929
• Sozialismus und Staat  (Hirschfeld, Leipzig 1920; 2. p. Mohr, Tubingen 1929)
• Allgemeine Staatslehre  (Mohr, Berlin 1925)
• Der soziologische und der juristische Staatsbegriff  (Mohr, Tubingen 1928)
• Puhdas oikeusoppi ( Reine Rechtslehre , 1934; 2. p. Springer, Wien 1960; jalkimmaisen suomentanut Olli Nikkola WSOY, Porvoo 1968)
• General Theory of Law and State (Clarendon, Cambridge 1946; uud. p. 1961)
• The Law of the United Nations (Holt, Rinehart, Winston, New York 1951)
• Essays in Legal and Moral Philosophy (1973)
• Allgemeine Theorie der Normen  (Manz, Wien 1979)
• Die Illusion der Gerechtigkeit  (Manz, Wien 1985)

• Gylling, Heta; Makela, Kaisa; Tontti, Jaakko (toim.):  Filosofien oikeus 1 . Saarijarvi: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2001.
• Laakso, Seppo:  Lainopin teoreettiset lahtokohdat . Tampere: Tampereen yliopisto, 2012.
• Lagerspetz, Eerik:  Oikeusajattelun vuosisata . Turku: Aeropagus-kustantamo, 2009.
• Lindroos-Hovinheimo, Susanna:  Oikeuden rajoilla . Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2014.
• Makela, Kaisa; Tontti, Jaakko (toim.):  Filosofien oikeus 2 . Saarijarvi: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2001.
• Siltala, Raimo:  Oikeudellisen ajattelun perusteet - Paasykoekirja 2/2010 . Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.
• Tala, Jyrki; Wikstrom, Kauko (toim.):  Oikeus ? Kulttuuria ja teoriaa: Juhlakirja Hannu Tolonen 2005 . Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2005.
• Tuori, Kaarlo:  Kriittinen oikeuspositivismi . Vantaa: Werner Soderstrom Lakitieto, 2000.

• Jansson, Jan-Magnus:  Hans Kelsens statsteori mot bakgrunden av hans rattsfilosofiska askadning . Helsingin yliopisto, 1950.
• Jarvelaid, Peeter. Die Rezeption Kelsens und der Einfluss der Reinen Rechtslehre in Estland. ? Hans Kelsen anderswo. Hans Kelsen abroad. Der Einfluss der Reinen Rechtslehre auf die Rechtstheorie in verschiedenen Landern. Hrsg. von Robert Walter, Clemens Jabloner, Klaus Zeleny. Wien: Manzsche Verlags ? und Universitatsbuchhandlung, 2010, s. 73?88. (Schriftenreihe des Hans Kelsen-Institut, Bd. 33): ISBN 978-3-214-14754-9
• Kastari, Paavo:  Hans Kelsenin valtiokasitys . Lakimies, 1937.
• Laakso, Seppo:  Oikeuden systeeminykseys puhtaassa oikeusopissa . Tampere: Tampereen yliopisto, hallintotieteiden laitos, 1980.
• Walter, Robert:  Hans Kelsen ? Ein Leben im Dienste der Wissenschaft . Wien: Manz, 1985.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hans Kelsen Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Henkilot Alankomaat Deutsche Biographie Trove Muut Europeana SNAC IdRef