Hafiz Allah Amin
Vallankumousneuvoston puheenjohtaja eli 3. Afganistanin presidentti
14. syyskuuta 1979 ? 27. joulukuuta 1979
Edeltaja	Nur Muhammad Taraki
Seuraaja	Babrak Karmal
Afganistanin paaministeri
27. maaliskuuta 1979 ? 27. joulukuuta 1979
Edeltaja	Nur Muhammad Taraki
Seuraaja	Babrak Karmal
Henkilotiedot
Syntynyt	1. elokuuta 1929 Paghman , Afganistan
Kuollut	27. joulukuuta 1979  (50 vuotta) Kabul , Afganistan
Ammatti	Opettaja, Virkamies
Tiedot
Puolue	Afganistanin kansandemokraattinen puolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hafiz Allah Amin ( pa?t. ‏???? ???? ????‎ , Haf?zull?h Am?n ; 1. elokuuta 1929 Paghman , Afganistan ? 27. joulukuuta 1979 Kabul , Afganistan ) oli Afganistanin toinen presidentti kommunistisen Afganistanin demokraattisen tasavallan aikana.

Amin pyrki laajentamaan kannatuspohjaansa kotimaassa seka samalla saamaan Pakistanin ja Yhdysvallat kiinnostumaan Afganistanin turvallisuudesta. Hanen 104 paivaa kestaneella valtakaudellaan ainoa merkittava poliittinen liikehdinta oli epaonnistunut sotilasvallankaappaus.

27. joulukuuta 1979 Neuvostoliiton armeijan erikoisjoukot surmasivat Aminin ja asettivat presidentiksi Babrak Karmalin .

Hafiz Allah Amin syntyi vuonna 1921 Paghmanin kaupungissa, lahella Kabulia . Hanen isansa oli virkamies. Amin opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa Kabulin yliopistossa , mista valmistui lukion opettajaksi ja rehtoriksi.

Vuonna 1957 han voitti stipendin opiskeluun Columbian yliopiston opettajainkoulutuslaitokseen, New Yorkiin . Valmistuttuaan han palasi kotiin jarjestamaan harjoitteluohjelmia opettajille. Palattuaan vuonna 1962 Columbiaan taydentaakseen tohtorintutkintonsa Amin liittyi Yhdysvalloissa toimivaan Associated Students of Afghanistan -opiskelijajarjestoon.

Ilmeisesti oleskellessaan Morningside Heightsin opiskelijamaailmassa, lahella Columbian kampusta han kiinnostui marxismista , vaikka Columbia ei viela ollutkaan kokenut 1960-luvun lopun radikaalia liikehdintaa.

Vuonna 1965 han palasi Afganistaniin ilman tohtorintutkintoa, ja ryhtyi tyttolukion opettajaksi. Pian han liittyi Afganistanin kansandemokraattiseen puolueeseen , ja hanesta tuli marxistisen Khalq ("Kansa") -osaston jasen.

Presidentti Muhammad Daoud Khan oli vuonna 1978 yha piiritetyssa palatsissaan Aminin ottaessa kaappauksen johtoonsa sen jalkeen kun hanen toverinsa oli vapautettu vankilasta.

Daoudin kuoltua PDPA nousi valtaan seka samalla Nur Muhammad Taraki Afganistanin presidentiksi ja PDPA:n paasihteeriksi. Amin ja Babrak Karmal nimitettiin varapaaministereiksi . Pyrkimys marxilais-leninilaisten uudistusten toteuttamiseen synnytti laajaa vastarintaa ja useita vakivaltaisia mellakoita.

Helmikuussa 1979 Yhdysvaltain suurlahettilas Adolph Dubs surmattiin. Khalq saavutti poliittisen yliotteen Par?am -ryhmittymasta, ja Karmal pakeni Eurooppaan. Maaliskuuhun 1979 mennessa Amin oli saanut maan jokseenkin hallintaansa, ja hanet nimitettiin paaministeriksi , mutta Taraki sai pitaa muut tehtavansa.

Levottomuudet kuitenkin jatkuivat, ja hallitus joutui pyytamaan lisaapua Neuvostoliitolta . Tassa Tarakin ja Leonid Bre?nevin valisessa tapaamisessa paatettiin Aminin syrjayttamisesta.

Taraki ehdotti Kabuliin palattuaan Aminille tapaamista. Amin suostui vain silla ehdolla, etta Neuvostoliiton suurlahettilas Aleksandr Puzanov takaisi hanen turvallisuutensa. Tasta annettiinkin lupaus, jota ei kuitenkaan pidetty.

Amin kuitenkin tiedosti Tarakin tavoitteet, ja vaatimus suurlahettilaan antamasta turvallisuustakuusta oli todennakoisesti vain Aminin tarkkavainuinen veto Tarakin harhauttamiseksi.

Aminin saavuttua Kansanpalatsiin alkoi tulitus. Amin pakeni vahingoittumattomana, palasi myohemmin palatsiin tukijoidensa kanssa, ja sai Palatsikaartin vangitsemaan Tarakin.

14. syyskuuta 1979 Amin otti hallituksen valvontaansa. Muutama paiva myohemmin Aminin hallinto ilmoitti Tarakin kuolleen "selvittamattomaan sairauteen".

Hanen hallintonsa oli tunnettu julmuudestaan. Neuvostoliitto myonsi, etta 500 PDPA:n jasenta oli saanut surmansa. Amin otti nyt vallan, ja pani toimeen omat puhdistuksensa PDPA:ssa. Saadakseen kansan rauhoittumaan han julkisti listan 18 000 teloitetusta moittien teloituksista Tarakia. Virallisesti Afganistan on ilmoittanut teloitettujen lukumaaraksi 15 000?45 000.

Amin ei koskaan ollut kovin suosittu. Uhrien vihaiset omaiset alkoivat pian kaantya joukolla hanta vastaan, ja PDPA:n jasenet joutuivat pelkaamaan henkensa edesta.

Tana aikana monet pakenivat Afganistanista Pakistaniin tai Iraniin , ja alkoivat jarjestaa vastarintaliiketta ateistisena ja vaarauskoisena pitamalleen Neuvostoliiton tukemalle kommunistiselle hallinnolle. Neuvostoliiton valiintulon jalkeen lantinen lehdisto alkoi kutsua Peshawarin kaupungissa Pakistanissa jarjestaytyneita ryhmittymia "vapaustaistelijoiksi".

Marraskuun puolivalissa 1979 Amin kaynnisti laajan sotilasoperaation Sajid Karamissa , Paktian maakunnassa nousseen vastarinnan eliminoimiseksi. Hyokkays oli sotilaallisesti onnistunut: Siina surmattiin yhteensa yli 1 000 vastarintataistelijaa seka naiden sukulaista ja tukijaa. Useimmat henkiin jaaneet pakenivat Pakistaniin tai ystavallismielisiin kaukaisiin kyliin.

Amin pyrki kaynnistamaan uudistuksen yhteiskunnan maallistamiseksi. Tata monet afganistanilaiset pitivat islamin vastaisena. Han lupasi lisaa uskonnonvapautta, moskeijoiden kunnostamista ja Koraanin kopioiden toimittamista uskonnollisille ryhmille. Han myos mainitsi puheissaan Allahin nimen ja totesi, etta "Saur-vallankumous" "perustuu taysin islamin periaatteisiin". Monet afganistanilaiset pitivat kuitenkin Aminia vastuullisena hanen hallintonsa karkeimpiin julmuuksiin. Neuvostoliitto taas, huolestuneena siita, etta sen valtavat sijoitukset Afganistaniin saattaisivat vaarantua, lahetti maahan lisaa neuvonantajia.

Amin pyrki laajentamaan kannatuspohjaansa ja pyrki puhdistamaan PDPA:n niista, jotka uskoi vastustajikseen. Maan epavakaa tila oli kuitenkin yha rasitteena hanen hallinnolleen. Han pyrki saamaan lisaa tukea Pakistanilta tai Yhdysvalloilta , ja kieltaytyi vastaanottamasta neuvoja Neuvostoliitolta.

Taman takia tai tasta huolimatta Amin pyrki vahvistamaan otettaan maasta sotilaallisesti. Tata itsenaisen nationalismin osoitusta ei katsottu hyvalla Moskovassa , vaan joulukuussa 1979 Neuvostoliiton joukot tunkeutuivat Afganistaniin.

Muslimi sissit tekivat vuoristoisella maaseudulla maan armeijan olon niin tukalaksi, etta presidentti Hafiz Allah Aminin hallinto kaantyi Neuvostoliiton puoleen saadakseen lisaa yha enenevassa maarin tarvitsemaansa apua.

Neuvostoliitto paatti lisata sotilaallista apuaan Afganistanille maan kommunistisen hallinnon tukemiseksi, mutta oli tyytymaton Aminin kykyyn Afganistanin johtajana paamaariensa saavuttamiseksi. Neuvostojohtajat uskoivat KGB :lta saamiensa tietojen pohjalta, etta Amin vain horjutti Afganistanin tilannetta.

Viimeinen pisara Aminin syrjayttamiseksi oli KGB :n agenteiltaan Kabulista saamat tiedot, joiden mukaan kaksi Aminin vartijaa oli surmannut entisen presidentin Nur Muhammad Tarakin ja Amin itse oli luultavasti CIA :n agentti. Jotkut Afganistanin armeijan neuvostoliittolaisista sotilasneuvonantajista kuitenkin suhtautuivat tietoihin epaillen. Erityisesti kenraali Vasili Zaplatin , joka tuolloin toimi poliittisena neuvonantajana, uskoi, etta tilanteen oli saattanut epavakaaksi nelja Tarakin hallinnon nuorta ministeria.

Amin pelkasi, etta neuvostojoukkoja kaytettaisiin hanen syrjayttamiseensa. Epavarmana selviamisestaan ja siita, keneen voisi luottaa, han alkoi sijoittaa sukulaisiaan tarkeille paikoille. Yksi heista, jonka Amin maarasi salaisen poliisin paallikoksi, salamurhattiin. Tassa vaiheessa Amin siirsi paamajansa pois Kabulista parantaakseen omaa turvallisuuttaan.

22. joulukuuta neuvostoliittolaiset neuvonantajat kehottivat Afganistanin armeijaa huolehtimaan panssarivaunujen ja muun tarkean kaluston saannollisesta huollosta. Samaan aikaan teleyhteyksia Kabulin lahistolla vahingoitettiin, jolloin paakaupunki jai eristyksiin. Taman havaittuaan Amin siirsi hallintonsa Tajbegin palatsiin , koska uskoi, etta se olisi helpommin puolustettavissa miehityksen aikana.

Viisi paivaa myohemmin, 27. joulukuuta osa KGB :n Spetsnazin Alfa-ryhman joukoista tulitti Afganistanin armeijan univormuihin pukeutuneina Kabulissa presidentinpalatsia. Presidentti Hafizullah Amin ja 200 hanen eliittikaartilaistaan saivat surmansa.

Neuvostoliiton Spetsnaz rajaytti kello 7.00 Kabulin telekeskuksen, mika lamaannutti Afganistanin sodanjohdon. Kello 7.15 se oli vallannut sisaministerion. Termezissa toiminut neuvostojoukkojen sodanjohto ei jaanyt odottamaan Aminin kiinni saamista, vaan ilmoitti Radio Kabulissa (lahetyksessa, johon oli etukateen aanitetty Babrak Karmalin ilmoitus), etta Afganistan oli vapautettu Aminin hallinnosta.

Neuvostoliiton politbyroo katsoi, etta, tilanteessa oli vain noudatettu vuoden 1978 Ystavyys-, yhteistyo- ja hyva naapuruus -sopimusta, jonka presidentti Taraki oli aikanaan allekirjoittanut. Neuvostoliitto sanoi, etta Hafizullah Aminin oli surmannut Afgaanikapinallisten keskuskomitea, joka sen jalkeen valitsi valtionpaamieheksi maanpaossa Moskovassa elaneen Babrak Karmalin .

Neuvostoliiton hallitus ja lehdisto viittasivat toistuvasti Aminiin " CIA :n agenttina". Taman vaitteen todenperaisyyteen tosin suhtauduttiin niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa epaillen. Yksi todiste vaitetta vastaan oli, etta han aina ja kaikkialla osoitti virallista ystavyytta Neuvostoliittoa kohtaan. Ja viela senkin jalkeen kun Amin ja kaksi hanen pojistaan oli salamurhattu, hanen vaimonsa totesi, ettei haluaisi hengissa selvinneiden poikiensa kanssa kuin menna Neuvostoliittoon, koska hanen miehensa oli ollut sita kohtaan loppuun saakka uskollinen. Han myos muutti Neuvostoliittoon asumaan. Zaplatin ei kuitenkaan ollut saanut asiaansa ajoissa riittavasti painotetuksi ^[1] .

• Red Flag Over Afghanistan: The Communist Coup, the Soviet Invasion, and the Consequences ? Thomas T. Hammond ? ISBN 0-86531-444-6

• Soviet Documentation gathered before the Soviet Invasion (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Yhdysvallat