HMS Dulverton
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Alexander Stephen and Sons , Govan
Kolinlasku	16. heinakuuta 1940
Laskettu vesille	1. huhtikuuta 1941
Palveluskayttoon	27. syyskuuta 1941
Poistui palveluskaytosta	upotettu 13. marraskuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma	1 050 t (standardi) 1 490 t (max)
Pituus	85,34 m
Leveys	9,62 m
Syvays	2,51 m
Koneteho	19 000  hv
Nopeus	27 solmua
Miehistoa	168
Aseistus
Aseistus	6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkia kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkia neliputkisena asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkia
Infobox OK

HMS Dulverton ( viirinumero L63) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehavittaja , joka palveli toisessa maailmansodassa .

Paaartikkeli: Hunt-luokka (havittaja)

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 osana vuoden 1939 hataohjelmaa Alexander Stephen and Sonsilta Govanista, missa koli laskettiin 16. heinakuuta 1940 tyonumerolla J1478. Alus laskettiin vesille 1. huhtikuuta 1941 ja valmistui 2. syyskuuta. ^[1]

Palvelukseen oton jalkeen alus siirrettiin Scapa Flowhun varustettavaksi ja koulutettavaksi. Marraskuussa se maarattiin Valimeren laivastoon, jolloin se aloitti valmistautumisen ulkomaan palvelukseen. Alus liittyi 19. marraskuuta saattueeseen WS12Z Atlantille saattajaksi taistelulaiva HMS Royal Sovereignin ja havittaja HMS Southwoldin kanssa. Alus erkani 22. marraskuuta saattueesta mainittujen alusten kanssa siirtyen Freetowniin . Suojausosasto palasi saattueeseen 28. marraskuuta jatkettaessa matkaa Durbaniin , jossa suojausosasto erkani 18. joulukuuta saattueesta. Dulverton jatkoi matkaansa yksinaan Aleksandriaan . ^[1]

Alus liittyi 4. tammikuuta 1942 Aleksandriassa Valimeren laivaston 5. havittajalaivueeseen, jonka mukana alus suojasi saattueita, partio Valimerella seka tuki Tobrukin varuskunnan puolustusta. Alus liittyi 12. helmikuuta saattueen MW9A suojaksi HMS Beaufortin , HMS Hurworthin ja Southwoldin kanssa ( operaatio MF5 ). Seuraavana paivana saattueiden MW9A ja MW9B yhdistyttya jatkoivat ne matkaansa toistuvissa ilmahyokkayksissa. Alus erkani 14. helmikuuta saattueesta Aleksandriasta matkanneiden saattajien kanssa, minka jalkeen havittajat suojasivat saattueen ME10 paluumatkan Aleksandriaan. Alus saapui seuraavana paivana Aleksandriaan. ^[1]

Alus etsi 20. maaliskuuta sukellusveneita suunnitellun Maltalle matkaavan saattueen reitilta HMS Avon Valen , Beaufortin , HMS Eridgen , HMS Heythropin , Hurworthin ja Southwoldin kanssa (operaatio MG1). Seuraavana paivana havittajat liittyivat saattueeseen MW10 tankattuaan sita ennen Tobrukissa. Saattue joutui Italian laivaston raskaiden yksikoiden uhkaamaksi. Maltalta saapuivat risteilija HMS Penelope ja havittaja HMS Legion ennen italialaisten kohtaamista taydentamaan saattueen suojaa. Saattueen MW10 jatkettua matkaansa suojanaan risteilija HMS Carlisle seka Tobrukista saapuneet havittajat se joutui ilmahyokkayksen seka italialaisten raskaiden yksikoiden tykkitulen maaliksi. ^[1]

Risteilijat HMS Cleopatra , HMS Dido , HMS Euryalus ja Penelope seka risteilijoiden suojana olleet havittajat ryhmittyivat saattueen ja Italian laivasto-osaston valiin aloittaen hyokkayksen. Italian laivaston alusten tutkan puute esti tarkan tulen ja laivasto-osasto vetaytyi havittajien laukaistua torpedonsa. Dulverton erkani seuraavana paivana saattuesta Avon Valen kanssa suojatakseen SS Pampasta ja SS Talabotia saattueen hajaannuttua. Jatkuvista ilmahyokkayksista huolimatta alukset paasivat Maltalle, josta HMS Dulverton aloitti 25. maaliskuuta paluumatkansa Carlislen , Beaufortin , Eridgen ja Hurworthin kanssa. Osasto saapui 28. maaliskuuta Aleksandriaan. ^[1]

Huhtikuusta alkaen alus tuki 5. havittajalaivueen mukana Tobrukin taistelua kuljettamalla taydennyksia seka tulittaen piirittajia, kunnes se maarattiin kesakuussa seuraavaan Maltan avustamisoperaatioon. Alus lahti 11. kesakuuta Port Saidista neljan kauppa-aluksen muodostaman saattueen MW11C suojana ( operaatio Rembrandt ), jonka tehtavana oli toimia operaatio Harpoonin harhautuksena. Saattue joutui seuraavana paivana ilmahyokkaykseen, jolloin rahtialus SS City of Coventry vaurioitui eika kyennyt jatkamaan saattueen mukana. ^[1]

Saattue aloitti 13. kesakuuta paluumatkan Aleksandriaan, jolloin Dulverton' erkani siita tankatakseen ja liittyakseen Aleksandriasta saapuvaan saattueeseen MW11B. Seuraavana paivana saattue joutui voimakkaan ilmahyokkayksen maaliksi seka Italian laivaston pinta-alusten uhkaamaksi, jolloin alukset vaihtoivat kurssia. Saattue palautti 15. kesakuuta suunnan kohti Maltaa joutuen uudelleen ilmahyokkaykseen. Saattue maarattiin palaamaan Aleksandriaan, jonne alus saapui saattueen mukana 16. kesakuuta. ^[1]

Alus tulitti 12. heinakuuta Mersa Matruhia Valimeren laivaston yksikoiden mukana. Alus suojasi 19. heinakuuta risteilija osastoa tulitettaessa Mersa Matruhia. Alus liittyi 12. elokuuta kolmen rahtialuksen muodostamaan saattueeseen MW12 operaatiossa MG3, joka oli operaatio Pedestalin harhautussaattue. Alus palasi seuraavana paivana saattueen mukana Port Saidiin. ^[1]

Alus maarattiin syyskuussa Tobrukin maihinnousuun operaatio Agreementiin . Se suojasi 12. syyskuuta risteilija Coventrya HMS Belvoirin , HMS Croomen ja HMS Hursleyn kanssa matkalla Tobrukiin kuljettaen merijalkavaen sotilaita. Alus tulitti maakohteita tukiessaan maihinnousua, jolloin se joutui rannikkotykiston maaliksi. Seuraavana paivana osaston alukset joutuivat Junkers Ju 87 -syoksypommittajien maaliksi, jolloin Coventry tuhoutui. Dulverton palasi Aleksandriaan Beaufortin ja Hursworthin kanssa. ^[1]

Lentokoneen havaittua 30. lokakuuta 70 mailia pohjoiseen Niilin suistosta Saksan laivaston sukellusveneen U-559 lahtivat Dulverton , HMS Petard , HMS Pakenham ja Hurworth Aleksandriasta vapauttamaan HMS Echon etsintatehtavasta. Osasto jahtasi sukellusvenetta kymmenen tuntia, jonka jalkeen sukellusvene nousi pintaan yon laskeutuessa. Havittajien tykkituli pakotti sukellusveneen antautumaan, jolloin Petardilta lahetetty valtausmiehisto takavarikoi Enigma-laitteen seka siihen liittyvan dokumentaation. Sukellusvene upposi etsinnan aikana, jolloin kaksi valtausmiehistonjasenta sai surmansa ja Enigma-laite tuhoutui. Seuraavana paivana Dulverton saattoi Petardin Haifaan. ^[1]

Alus liittyi 17. marraskuuta Aleksandriassa Maltalle matkanneeseen saattueeseen MW13, joka oli osa operaatiota MG9 eli Stoneage. Saattue joutui seuraavana paivana ilmahyokkaykseen, jolloin risteilija HMS Arethusa vaurioitui pahoin. Alus saapui 20. marraskuuta saattueen mukana Maltalle, josta se lahti viela samana paivana paluumatkalle. ^[1]

Alus lahti 7. joulukuuta kohti Maltaa vastaanottaakseen sielta saapuvien tyhjien rahtialusten muodostaman saattueen ME11 (operaatio MH2). Se erkani 9. joulukuuta saattueesta liittyakseen Maltalle matkanneeseen saattueeseen MW15 (operaatio Quadrangle A), joka oli samalla viimeinen Port Saidista Maltalle matkannut saattue. ^[1]

Vuoden 1943 alun alus oli laivueen mukana itaisella Valimerella valvoen meriliikennetta seka tukien maajoukkojen taistelua, kunnes se siirrettiin huhtikuussa 21. havittajalaivueen mukana Maltalle. Alus esti toukokuussa laivueen mukana akselivaltojen joukkojen evakuoimista Bonin niemimaalta Sisiliaan samoin se tulitti Kelebiassa olevia akselivaltojen asemia. ^[1]

Alus maarattiin kesakuussa Sisilian maihinnousuun . Se siirtyi heinakuun alussa Aleksandriaan, josta alus lahti 3. heinakuuta saattueen MWS36 mukana. Alus erkani 7. heinakuuta saattueesta matkaten Benghaziin, jossa se liittyi saattueeseen MWF36 suojaten matkan sillanpaahan. Alus saapui 10. heinakuuta Bark Westiin, jossa se erkani saattueesta aloittaen maihinnousun tukemisen tykkitulella, antaen ilmasuojaa seka estaen sukellusveneiden paasyn alueelle. Alus osallistui Sisilian maihinnousuun, kunnes se maarattiin elokuussa laivueen mukana osallistumaan Salernon maihinnousuun . ^[1]

Alus siirtyi syyskuun alussa Tripoliin , josta se lahti 6. syyskuuta saattueen TSF1 suojana merelle. Alus erkani 9. syyskuuta saattueesta liittyen laivueen mukana Task Force 85:een tukemaan maihinnousua tykkitulella seka suojaamaan maihinnousualuetta. Aluksen vapauduttua operaatiosta se matkasi Aleksandriaan. ^[1]

Alus liittyi Aleksandriassa 5. havittajalaivueeseen, jonka laivueenjohtajaksi se maarattiin. Alus etsi 10. lokakuuta tuloksetta Lerokselle saksalaisjoukkoja kuljettaneita aluksia. Alus tulitti 22. lokakuuta Levithaa ja se kuljetti 27. lokakuuta joukkoja ja materiaalia Lerokselle. ^[1]

Alukseen osui 13. marraskuuta Leroksen edustalla Dornier Do 217 -koneesta laukaistu Hs293-liitopommi, jolloin aluksen kannen etuosan rakenteet tuhoutuivat. Belvoir pelasti alukselta 109 eloonjaanytta. Aluksen pelastamisen oltua mahdotonta se paatettiin upottaa. Aluksella sai surmansa 77 miehistonjasenta mukaan lukien aluksenpaallikko. ^[1]

• English, John:  The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II . Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 . (englanniksi)
• Whitley, M. J.:  Destroyers of World War Two ? an international encyclopedia . Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 . (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.):  Conway's All the World's Fighting Ships 1922?1946 . Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 . (englanniksi)