HMS Blencathra
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Cammell Laird , Birkenhead
Kolinlasku	11. marraskuuta 1939
Laskettu vesille	6. elokuuta 1940
Palveluskayttoon	14. joulukuuta 1940
Loppuvaihe	romutettu 1957
Tekniset tiedot
Uppouma	1 050  t (standardi) 1 490 t (max)
Pituus	85,34 m
Leveys	9,62 m
Syvays	2,51 m
Koneteho	19 000  hv
Nopeus	25,5 solmua (67 km/h)
Miehistoa	164
Aseistus
Aseistus	6 × QF 4" Mk XVI -tykkia kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 2 × 20 mm ilmatorjuntatykkia 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivaaria 6 × syvyyspomminheitinta
Infobox OK

HMS Blencathra ( viirinumero L24) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehavittaja toisessa maailmansodassa .

Valmistus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Hunt-luokka (havittaja)

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 vuoden 1939 hataohjelmassa ( engl. 1939 War Emergency Programme ) Cammell Lairdilta Birkenheadista, missa koli laskettiin 11. marraskuuta 1939 tyonumerolla V1048. Alus laskettiin vesille 6. elokuuta 1940 ja valmistui 14. joulukuuta. ^[1]

Nopeutettuina toteutettujen koeajojen paatyttya alus siirrettiin laivastolle hyvaksyttavaksi, jonka jalkeen se siirrettiin koulutettavaksi ja varustettavaksi. ^[1]

Palvelus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tammikuussa 1941 alus liittyi Portsmouthissa 1. havittajalaivueeseen suojaamaan saattueita seka valvomaan Kanaalin meriliikennetta. Laivueen muut alukset olivat HMS Cleveland , HMS Tynedale , HMS Fernie , HMS Berkeley ja HMS Atherstone . Alus suojasi 12. toukokuuta Berkeleyn kanssa risteilija HMS Berwickin Portsmouthista Rosythiin korjausten loppuunsaattamiseksi. ^[1]

Palvelus jatkui 1943 Portsmouthissa laivueessa, jonka aluksina olivat Berkeley , Fernie , HMS Puckeridge ja HMS Wheatland . Alus osallistui 14. maaliskuuta Kanaalissa Saksan laivaston apuristeilija Michelin (Schiff 28) etsimiseen. Blencathra karsi vaurioita tykistotulessa. ^[1]

Alus suojasi 18. kesakuuta saattuetta, kun se vaurioitui lahelle osuneista pommeista seka tykistotulessa ilmahyokkayksessa. Alus siirrettiin Sheernessiin 21. havittajalaivueeseen suojaamaan Pohjanmeren saattueita Thamesin ja Forthin valilla. Uuteen laivueeseen kuuluivat HMS Cattistock , HMS Cottesmore , Fernie , HMS Garth , HMS Holderness , HMS Mendip , HMS Meynell ja HMS Pytchley . ^[1]

Alus suojasi 28. maaliskuuta 1943 Smiths Knollin lahistolla saattuetta FS1074 joutuessaan Saksan laivaston 2. Schnellboot laivueen E-veneiden hyokkaykseen, joka torjuttiin sen ja HMS Warwickin tehokkaalla toiminnalla. Alus maarattiin toukokuussa suojaamaan Sisilian maihinnousuun liittyvia saattueita. Se siirrettiin valmistautumaan ulkomaan komennukseen. ^[1]

Alus liittyi 21. kesakuuta saattueeseen WS31/KMF17 risteilija HMS Cairon ja havittajien HMS Arrowin , HMS Blankneyn , HMS Breconin , HMS Brissendenin , HMS Hambledonin , HMS Ledburyn , Mendipin , HMS Viceroyn , HMS Wallacen , HMS Witheringtonin ja HMS Woolstonin kanssa suojaamaan Atlantin ylitysta. Alus erkani 26. kesakuuta saattueesta, kun Lahi-itaan (WS31) ja Gibraltarille (KMF17) matkaavat saattueet erkanivat toisistaan. Se liittyi samalla saattueeseen KMF17 suojaten sen matkan Gibraltarille, jossa se liittyi Valimeren laivaston 58. havittajaviirikkoon. ^[1]

Alus osallistui Sisilian maihinnousun harjoituksiin, kunnes se liittyi maihinnousun itaiseen tukiosastoon suojaamaan maihinnoususaattueita. Alus puolusti 9.-10. heinakuuta saattueita E-veneiden hyokkayksilta muiden Hunt-luokan saattuehavittajien kanssa. Alus vapautui elokuussa operaatiosta. ^[1]

Elokuussa alus maarattiin Salernon maihinnousuun . Se suojasi 9. syyskuuta saattueen sillanpaahan, minka jalkeen se partioi maihinnousualueen ulkopuolella. Sen vapautuessa lokakuussa operaatiosta alus maarattiin itaiselle Valimerelle. ^[1]

Alus liittyi Egeanmeren saarten puolustukseen koottuihin yksikoihin, kun saksalaiset pyrkivat valtaamaan Italian varuskuntien hylkaamat tukikohdat. Alus etsi 8. lokakuuta saksalaisten kayttamia aluksia tuloksetta. Alus suojasi 27. lokakuuta HMS Pathfinderin ja HMS Exmoorin kanssa risteilija HMS Auroraa partioitaessa Egeanmerella. ^[1]

Blencathra , HMS Fury ja Exmoor olivat 9. marraskuuta valvomassa Egeanmeren meriliikennetta Amorgasin edustalla. Alus lahti 13. marraskuuta Aleksandriasta Egeanmerelle tukemaan maajoukkoja. Se tulitti seuraavana paivana Leroksella Alindanlahdella HMS Pennin ja HMS Aldenhamin kanssa saksalaisten asemia. Alus hinasi 19. marraskuuta liitopommin vaurioittaman HMS Rockwoodin Turkin aluevesilta Aleksandriaan. ^[1]

Tammikuussa 1944 alus siirrettiin viirikkonsa alusten Hambledonin , Blankneyn ja Breconin kanssa Maltalle. Viirikon tehtavana oli suojata Anzion maihinnousun saattueita seka valvoa meriliikennetta. Alus siirrettiin maaliskuussa viirikon mukana Napoliin . ^[1]

Alus lahti 9. maaliskuuta sukellusveneidentorjuntatehtavaan. Seuraavana paivana se upotti Anzion edustalla Saksan laivaston sukellusveneen U-450 viirikkonsa alusten seka HMS Urchinin ja USS Madisonin kanssa ( 41°11′N , 12°27′E ). Alus etsi 29. maaliskuuta Sisilian pohjoispuolelta Hambledonin , HMS Wiltonin , HMS Laforeyn , HMS Tumultin ja HMS Ulsterin kanssa sukellusvenetta U-223 , joka seuraavana paivana pakotettiin syvyyspommein pintaan. Taistelussa sukellusvene laukaisi akustisen torpedon, joka upotti Laforeyn , mutta sukellusvene itse upposi tykistotulessa ( 38°54′N , 14°18′E ). ^[1]

Huhtikuussa alus maarattiin Normandian maihinnousuun ja se aloitti matkansa kotimaahan. Alus liittyi toukokuussa Sheernessissa 21. havittajalaivueeseen, jonka mukana se osallistui maihinnousuharjoituksiin. Alus muodosti HMS Hartin , HMS Whimbrelin , HMS Whittakerin ja HMS Waldegraven kanssa saattajaryhma 113:n, jonka mukana se siirtyi 4. kesakuuta Milford Haveniin suojatakseen Yhdysvaltain armeijan divisioonaa kuljettanutta saattuetta EBP2 lantisen osaston alueelle. ^[1]

Operaatio viivastyi huonon saan vuoksi ja saattue siirtyi vasta seuraavana paivana Isle of Wightin etelapuolelle ja edelleen 6. kesakuuta sillanpaahan. Alus erkani saattueesta sen saavuttua purkualueelle palaten ryhman mukana Plymouthiin. Alus suojasi saattueita, kunnes se vapautettiin operaatiosta. ^[1]

Alus oli 30. kesakuuta Neptunen paattyessa edelleen Kanaalin alueella. Alus osallistui 3. elokuuta vallatun ihmistorpedon pelastusyritykseen, jolloin tuhopanoksen rajahtaessa karsi vaurioita. Alus siirtyi syyskuussa 21. havittajalaivueeseen Sheernessiin jatkaen saattueiden suojaamista ja meriliikenteen valvontaa. ^[1]

Kesakuussa 1945 Euroopan sotatoimien paattyessa aluksen palvelus jatkui Noren alaisuudessa. Alus osallistui laivueen mukana uudelleen miehitykseen seka erilaisiin laivastovierailuihin kotimaan ja Euroopan satamissa. Alus vaurioitui 15. elokuuta kolaroituaan SS Willowdalen kanssa. Se siirrettiin korjattavaksi telakalle. ^[1]

Aluksen palasi palvelukseen, kunnes se siirrettiin lokakuussa ilmavoimien maalialukseksi. Alukselta poistettiin aseistus ja sille tehtiin tarvittavat muutokset Rosythissa ennen maalialukseksi siirtoa.

Alus poistettiin heinakuussa 1948 palveluksesta ja siirrettiin reserviin Harwichissa, mista se siirrettiin 1953 Barrow-in-Furnessiin. Aluksen myynti Norjalle peruuntui huhtikuussa 1950, joten se sijoitettiin poistolistalle lokakuussa 1956 yhdeksan sisaraluksensa kanssa. Alus myytiin viela samana vuonna BISCOlle ja hinattiin 2. tammikuuta 1957 T. W. Ward and Companylle romutettavaksi. ^[1]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben:  Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present , s. 47. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 . (englanniksi)
• English, John:  The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II . Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 . (englanniksi)
• Whitley, M. J.:  Destroyers of World War Two ? an international encyclopedia . Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 . (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.):  Conway's All the World's Fighting Ships 1922?1946 . Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 . (englanniksi)

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]