|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
Tarkennus:
Vain yksi lahde
|
Hameenkosken kotiseutumuseo
avattiin yleisolle 1958 Hameen Kosken nuorisoseuran ja Koski-Seuran yhteisena kotiseutumuseona. Museo siirtyi Hameen laanin Kosken kunnan omistukseen 1972. Koski Hl (Hameen laanin) kunta on liittynyt
Hollolan kuntaan
. Perustajajasen, tehtailija Hugo Silvonen oli kerannyt ja koonnut lahjoitusesineet erillisiksi osastoiksi yhdessa muiden Koski-Seuran jasenten, Pauli Paasivirran, Niilo Nikkarin ja Kalevi Koskisen kanssa.
Museokokonaisuuteen kuuluu kolme rakennusta:
Hamalaistalo on Ester ja Toivo lahjoittama Mustiston maatilan entinen paarakennus Etolasta. Siina on eteinen, isannanhuone ja vierashuone, mika on kalustettu 1800-luvun tyyliin.
Aitta on kaksikerroksinen luhtiaitta Hyvaneulasta. Se on siirretty museoalueelle 1958. Aitassa on nahkurin ja suutarin tyokaluja ja tarvikkeita.
Viljamakasiini on rakennettu arkkitehti Engelin piirustusten mukaan 1856. Se toimii esinemuseona, missa ovat omat osastonsa kotitalous-, pellava-, kirkko- ja kasityolais- seka kylakauppatavaroille.
Alakerrassa kirkko-osaston esineet ovat kootut Hameenkosken nykyista varhaisemmista kirkoista keratyista esineista. Kylakauppaesineet ovat peraisin mm. Toivo Maijalan Mieholan kylakaupasta seka Paavo Pekolan Putulan talouskaupasta,.
Ylakerrassa on mm. rekia, puimakoneita seka pienoismalli
hevoskierto
. Hevoskierto on olemassa mm.
Artjarven kotiseutumuseossa
. Lisaksi ylakerrassa on tuohitoita ja pukuvitriini.
Alueella on myos:
Koski Hl oli ennen toista maailmansotaa pioneeripitaja.
Kosken suojeluskunnan
vapaaehtoinen maanpuolustustyo keskittyi pioneeriaselajiin, mika oli 18. joulukuuta 1939 saakka viestijoukkojen kanssa osa yhteista teknillista aselajia ranskalaisen 1920-luvun mallin mukaan. Korsun rakensivat Kosken sotaveteraanit 1971, ja sen kunnosti
Lions Club
Salpakangas
2001.
[1]
