Gramofoni
on aanentallennuksen historian alkuvaiheessa kaytetty mekaanisesti ilman sahkoista vahvistusta toimiva
levysoitin
. Gramofonin patentoi vuonna 1887
Emil Berliner
, ja se muistuttaa toimintaperiaatteeltaan
Thomas Alva Edisonin
1877 kehittamaa
fonografia
. Laitteiden suurin ero on se, etta fonografi kayttaa tallennusvalineena vahasylinteria, joille saattoi tehda kotiaanityksia, ja gramofoni puolestaan valmiita tehdasprassattyja
levykiekkoja
eli ns. savikiekkoja.
Gramofoni syrjaytti fonografin melko pian.
Ensimmaiset markkinoille tulleet gramofonit vuonna 1889 olivat hyvin yksinkertaisia, niita myytiin
rakennussarjoina
ja markkinoitiin lasten leluina. Varhaisissa laitteissa kayttaja joutui jatkuvasti kammesta pyorittamaan levylautasta. Ensimmaiset levyt olivat kooltaan 5- ja 7-tuumaisia ja aaniraita oli vain toisella puolella. Myohemmin levykooksi vakioitui 10 tuumaa eli 25,4 senttia, jotka pyorivat 78 kierrosta minuutissa. Levyt tehtiin puristamalla hienoksi jauhetusta, mustaksi varjatysta kivesta (useimmiten saviliusketta tai kalkkikivea), jossa sideaineena oli
sellakka
.
[1]
Gramofonin levylautasta pyorittaa kammella viritettava jousikoneisto, ja aanen vahvistaa aanirasia, jonka neula on terasta.
Aanirasiassa
syntyva aani vahvistetaan siihen liitetylla torvella, joka on yleensa puuta tai peltia. Laukku-mallisissa gramofoneissa (laukkugramofoneissa) on sisaan rakennettu torvi. Laukkugramofoni-nimitys johtuu siita, etta gramofoni on rakennettu laukun/salkun sisalle, joten sita voidaan kuljettaa helpommin. Yksi entisajan suosituimmista gramofonivalmistajista on
His Master's Voice
.
Gramofoneja on sailynyt paljon yksityisomistuksessa ja museoissa. Varaosia niihin ei enaa ole saanut 1960-luvun jalkeen vaan kaikki tarvittavat joudutaan valmistamaan erikseen. Gramofonin neula pitaa vaihtaa usein, mieluiten joka levyn jalkeen
[2]
.
- Facta 2001 s. 671
- Chaline, Eric:
50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History)
. suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012.
ISBN 978-952-254-160-4
. Suomi