Giovanni Battista Martini ( 24. huhtikuuta 1706 Bologna ? 3. elokuuta 1784 Bologna) oli italialainen saveltaja seka musiikkiteoreetikko , -historioitsija, -kirjailija ja -pedagogi. ^[1]

Martini sai opetusta viulisti-isaltaan, Luca Antonio Predierilta (cembalo, laulu, urut) ja Giovanni Antonio Riccierilta (kontrapunkti). Hanesta tuli Bolognan Pyhan Fransiskuksen basilikan musiikkijohtaja vuonna 1725, ja han sai pappisvihkimyksen vuonna 1729. Martini avasi musiikkikoulun ja sai kansainvalista mainetta pedagogiikallaan. Hanen johdollaan opiskelivat Johann Christian Bach , Wolfgang Amadeus Mozart , Christoph Willibald Gluck , Niccolo Jommelli ja Andre Gretry . Han kavi kirjeenvaihtoa Martin Agricolan , Pietro Metastasion , Johann Joachim Quantzin ja Jean-Philippe Rameaun kanssa. ^[1]

Martini kerasi kattavan kokoelman musiikkikirjallisuutta. Hanen kirjastonsa teosten maaraksi musiikkihistorioitsija Charles Burney arvioi noin 17 000. Tasta kokoelmasta tuli Bolognan Kansainvalisen museon ja musiikkikirjaston pohja. Martinin savellystuotantoon kuuluu Litaniae (1734), 12 Sonate d'intavolatura (1742), 6 Sonate per l'organo ed il cembalo (1747), Duetti da camera (1763), messuja ja oratorioita . Martinin tarkeimmat kirjalliset teokset ovat vuosina 1757?1781 tyostetty, kesken jaanyt Storia della musica ja kaksiosainen Saggio di contrappunto (1774?1775). ^[1]

• IMSLP: nuotteja

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Italia Israel Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia T?ekki Australia Kreikka Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala MusicBrainz Henkilot BMLO Dizionario Biografico degli Italiani Deutsche Biographie Trove Muut Europeana RISM SNAC IdRef