Georges Duby (1980)
Georges Duby
(
7. lokakuuta
1919
Pariisi
?
3. joulukuuta
1996
Provence
) oli
ranskalainen
keskiaikaan
perehtynyt
historioitsija
,
professori
ja akateemikko.
Duby oli lahtoisin pariisilaisesta kasityolaisperheesta ja nuoruudessaan han menestyi erinomaisesti kansallisessa piirustuskilpailussa, sijoittuen palkinnoille.
Georges Duby valmistui kirjallisuuden opettajaksi 1942, sodan parhaillaan riehuessa ja Ranskan ollessa saksalaisten miehittama. Valmistumisensa jalkeen han aloitti uransa opettajana. Han siirtyi opettajaksi yliopistoon saatuaan nimityksen assistentin virkaan sodan paatyttya. Han opetti
Besanconin yliopistossa
vuodet 1950―1951, ja sen jalkeen
Aix-en-Provencessa
, kaupungissa, jonka ymparistoon han asettui lopullisesti asumaan.
Vuonna 1953 Duby vaitteli kirjallisuuden tohtoriksi
Sorbonnessa
ja juuri taman vaittelyn jalkeen hanet nimettiin keskiajan historian professoriksi humanistiseen tiedekuntaan
Aix-en-Provencen yliopistossa
.
Opetustyo jatkui uudella foorumilla kun hanet aanestettiin keskiajan oppituolin haltijaksi College de Farnceen 1970. Melkoisen pian, eli 1974 hanet aanestettiin jaseneksi Ranskan kirjoitus- ja kaunokirjallisuusakatemiaan. Varsinaiseen
Ranskan akatemiaan
, kuolemattomaksi kuolemattomien joukkoon, han paasi 1987.
Historiantutkimuksessa Duby keskittyi 900–1200-lukuihin
Lansi-Euroopassa
ja eritoten syntymassa olevaan Ranskaan. Tuotantonsa valityksella, kuin myos historianmetodologisilla kirjoituksillaankin, Duby kuului
Annalistisen koulukunnan
etevimpiin kirjoittajiin.
Kirjoittajana Duby on tyyliltaan lahes ylivoimainen omana aikanaan. Sen lisaksi hanen mahtavaa tietamystaan ja oppineisuuttaan kaytettiin myos dokumentaarisissa televisio-ohjelmissa ja historiallisissa sarjoissa. Nain han ansioitui myos historian popularisoinnin vaikeassa tehtavassa.
Tuotannossaan Duby kaytti lahdemateriaalina hyvin radikaalilla tavalla uusia ja erilaisia lahteita. Eritoten ns. monumentit olivat keskeisia hanen lahdemateriaalissaan. Tietenkin han myos taitavalla tavalla kaytti vanhoja asiakirjalahteita, joiden uudenlainen luentatapa antooi myos uudenlaisia tuloksia.
Suuria ansioita Duby hankki myos kirjoittamalla historian unohdetuista ryhmista, kuten esimerkiksi naisista. Useissa teoksissaan on esilla naisen historiaa tai ainakin historia, jossa naisella on hyvin keskeinen rooli. Myos miesyhteiskuntaa kasittelevissa teoksissa tulee mielenkiintoisella tavalla usein esiin myos yhteiskunnassa toiminut nainen. Tallaisia naiseen keskittyvia Dubyn teoksia ovat esimerkiksi:
- * Le proces de Jeanne d’Arc (en collaboration avec A. Duby) 1973
- * Le Chevalier, la Femme et le Pretre. Le mariage dans la societe feodale 1981
- * Histoire de la vie privee. De l’Europe feodale a la Renaissance 1985
- * Images de femmes
- * Dame du XIIe siecle. 1995
- I. Heloise, Alienor, Iseut et quelques autres.
- 2. Le souvenir des aieules.
- 3. Eve et les pretres
- A L’Economie rurale et la vie des campagnes dans l’Occident medieval. Essai de synthese, perspectives de recherches, 2 vol. 1962
- * L’Europe des cathedrales. 1966
- * Le dimanche de Bouvines 27 juillet 1214, 1973
- * Hommes et Structures du Moyen Age. 1973
- * l'An Mil. 1974.
- * Le Temps des cathedrales. 1976
- * Les Trois Ordres ou l'imaginaire du feodalisme. 1978
- * Le Chevalier, la Femme et le Pretre. 1981
- * Guillaume le Marechal ou le meilleur chevalier du monde. 1984
- * Male Moyen Age : De l’amour et autres essais. 1988
- * Histoire de la vie privee t.1, De l'Empire romain a l'an mil, (1985)
- * Histoire de la vie privee t.2, De l'Europe feodale a la renaissance, (1985)
- * Histoire de la vie privee t.3, De la Renaissance aux Lumieres, (1986) (suom.
Omassa huoneessa: yksityiselaman historiaa renessanssista valistukseen
, 2001)
- * Histoire de la vie privee t.4, De la Revolution a la Grande Guerre, (1987)
- * Histoire de la vie privee t.5, De la Premiere Guerre mondiale a nos jours, (1985)
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|