George Canning
(
11. huhtikuuta
1770
?
8. elokuuta
1827
) oli brittilainen poliitikko ja valtiomies, joka toimi maansa ulkoministerina ja lyhyesti myos
paaministerina
.
Canningin vanhemmat olivat koyhia, mutta rikas lontoolaisseta Stratford Canning koulutti lahjakasta veljenpoikaansa Etonia ja Oxfordin yliopistoa myoten. Seta oli
Whig
ja johdatti myos veljenpojan nuorena politiikkaan.
Ranskan vallankumous
vuonna 1790 kauhistutti nuorta Canningia, ja niin tama siirtyi poliittisesti viela oikealle liberaaleista whigeista.
Vuonna 1793 Canningista tuli
konservatiivipuolueen
kansanedustaja. Kielellisesti lahjakkaana han menestyi parlamentissa hyvin. Han joutui myos nayttaviin vaittelyihin, joiden ansiosta sai seka ihailijoita etta vihamiehia.
Canning nousi ulkoministeriksi ja parlamentin puhemieheksi. Han ei onnistunut ulkoministerina estamaan Ranskan sekaantumista asioihin Espanjassa, mutta pakotti Britannian hallituksen tunnustamaan vuosien 1824-25 vaihteessa
Etela-Amerikan
tasavaltojen itsenaisyyden, mika heratti suurta huomiota. Jarkyttynyt kuningas
Yrjo IV
kieltaytyi lukemasta valtaistuinpuhettaan, jossa Canningin teko tehtiin julkiseksi. Canning itse piti espanjalaisen Amerikan vapauttamista Yhdistyneen kuningaskunnan edun mukaisena, koska brittilaisilla
kauppahuoneilla
oli siella tuottoisia markkina-alueita. Vuonna 1827 hanet valittiin paaministeriksi, mutta hanen terveytensa oli jo heikentynyt ja Canning kuoli oltuaan paaministerina vain 119 paivaa.
[1]
[2]
George Canningin poika oli Intian kenraalikuvernoorina toiminut
Charles Canning
.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
