Georg Simmel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Georg Simmel
Georg Simmel
Georg Simmel
Henkilotiedot
Syntynyt 1. maaliskuuta 1858
Berliini , Preussi
Kuollut 28. syyskuuta 1918  (60 vuotta)
Strasbourg , Saksa
Kansalaisuus saksalainen Saksa
Koulutus ja ura
Instituutti Berliinin yliopisto, Strasbourgin yliopisto
Oppilaat Erich Rothacker ja Karl Mannheim
Tutkimusalue filosofia , sosiologia
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Georg Simmel ( 1. maaliskuuta 1858 Berliini , Saksa ? 28. syyskuuta 1918 , Strasbourg , Saksa) oli saksalainen sosiologi ja filosofi . Sosiologina han oli tieteenalan ensimmaista sukupolvea maassaan, ja filosofina hanet voidaan lukea saksalaisen elamanfilosofian ( Lebensphilosophie ) edustajiin. Hanen vanhempansa olivat kumpikin taustaltaan juutalaisia , mutta hanen isansa oli kaantynyt katolilaiseksi ja aitinsa luterilaiseksi .

Simmel kirjoitti seka sosiologisia ja filosofisia teoksia etta esseita . Lisaksi osa Simmelin teksteista kasitteli taidetta ja psykologiaa. Simmel muistetaankin nykyaan muun muassa suurkaupunkia, rahaa, muotia, tyylia ja hapeaa kasittelevista tutkimuksistaan. Simmelin tutkimukset loivat pohjaa yhteiskuntajarjestelmien ja sosiaalisten verkkojen tutkimukselle. Simmelin tutkimustyota pidetaan yleensa mikrososiologisena eli yksittaisia yhteiskunnallisia ilmiota tutkivana, kun taas makrososiologinen tutkimus keskittyy laajojen yhteiskuntajarjestelmien rakenteiden tutkimukseen. Nykyaan Simmel luetaan usein humanististen tieteiden yhteiseksi klassikoksi [1] .

Elama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Georg Simmel syntyi Berliinissa 1. maaliskuuta 1858 [2] . Han oli nuorin perheen seitsemasta lapsesta [3] . Simmelin isa oli juutalaisuudesta kristinuskoon kaantynyt menestyva liikemies, joka omisti suklaatehtaan [4] . Isa kuitenkin kuoli vuonna 1874 ja jatti kuollessaan jalkeensa huomattavan omaisuutensa perintona. [5] Simmelin edunvalvojaksi maarattiin perheen ystava, joka omisti musiikkia julkaisevan yrityksen [4] .

Valmistuttuaan gymnaasiumista Simmel opiskeli useita eri aihepiireja Berliinin yliopistossa, erityisesti historiaa ja filosofiaa. Hanta opettivatkin ajan nimekkaat akateemikot [4] . Simmel ei kuitenkaan aina saavuttanut hyvaksyntaa yliopistomaailmassa. Esimerkiksi hanen ensimmainen vaitoskirjaehdotuksensa hylattiin. Professorin kerrotaan kommentoineen, etta Simmelia ei kannattaisi kannustaa jatkamaan valitsemaansa suuntaan. Simmel kuitenkin lopulta suoritti tohtorin tutkinnon filosofiasta vuonna 1881. [2] Tutkielman otsikko oli " Das Wesen der Materie nach Kant's Physischer Monadologie " [4] .

Opintojensa jalkeen Simmel pysyi Berliinin yliopistossa , jossa han opetti vuosina 1885?1914. Hanen asemansa yliopistossa ei kuitenkaan ollut merkittava, vaan vuosien 1885 ja 1900 valilla han oli Privatdozentin toimessa. Taman jalkeen han toimi palkattomana luennoitsijana. Elantonsa Simmel sai opiskelijoiden antamista luentomaksuista. Han kuitenkin parjasi asemassa hyvin, koska oli taitava luennoitsija ja maksavien opiskelijoiden suosiossa. Simmelin luennot kiinnostivat kulttuurivaestoa ja niista tuli julkisia tapahtumia. [2]

Simmel tunnettiin hyvin Saksan akateemisissa piireissa. Taman lisaksi hanen tyotaan seurattiin myos kansainvalisesti, etenkin Yhdysvalloissa. Simmelin tutkimuksilla olikin merkittava rooli yhdysvaltalaisen sosiologian syntymiseen. Simmel kirjoittikin lukuisia artikkeleita (Die Großstadte und das Geistesleben, 1903) ja kirjoja ( Rahan filosofia , saks. Die Philosophie des Geldes , 1900, toinen laitos 1907). [2]

Vuonna 1901 Simmel sai viimein virallista tunnustusta, kun hanelle annettiin 43-vuotiaana nimike Berliinin yliopistosta. Kyseessa oli kuitenkin vain kunnianimike ( Ausserordentlicher Professor ) eika Simmel nain ollen saanut taytta akateemista asemaa [4] . Nain siita huolimatta, etta Simmel oli jo kuuluisa muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa [4] . Han yrittikin hakea useampia akateemisia virkoja, mutta nimekkaiden tukijoidensa avusta huolimatta han ei onnistunut tassa (muun muassa Max Weber auttoi Simmelia. [2] Ristiriitaisesti Simmel oli jo ehtinyt julkaista kuusi kirjaa ja 70 artikkelia, jotka oli kaannetty muun muassa puolaksi, ranskaksi, englanniksi ja venajaksi [4] .

Yksi syy Simmelin hankalalle tilanteelle oli Saksassa leviava antisemitistinen ajattelu. Toisaalta Simmelin tyoskentelytyyli oli varmasti myos yksi syy. Han julkaisi suuren osan artikkeleistaan sanomalehdissa tai aikakauslehdissa. Simmel ei siis kirjoittanut artikkeleitaan pelkastaan vain akateemisesti koulutetuille sosiologeille vaan paaasiassa laajemmalle yleisolle. [2]

Simmel sai professuurin lopulta vasta vanhemmalla ialla vuonna 1914 Strasbourgin yliopistosta , jossa han toimi kuolemaansa saakka filosofian professorina. Simmel ei ollut kuitenkaan missaan vaiheessa taysin tyytyvainen asemaansa Strasbourgissa, jonne hanen oli vaikea sopeutua. Simmelia harmitti muuton myota taakse jaanyt Berliinin intellektuelleista koostunut yleiso. [2]

Simmel pysyi kuoleemansa asti marginaalisena hahmona Saksan yliopistomaailmassa. Hanella ei koskaan ollut normaalia akateemista uraa. [2] Virallisen akateemisen aseman puutteesta huolimatta Simmel oli jo elinaikanaan arvostettu ja pidetty filosofi ja yhteiskuntatieteilija, jonka suosio on vielapa kasvanut hanen kuolemansa jalkeen. [1]

Simmelin puoliso oli filosofi Gertrud Simmel , joka kaytti kirjoittaessaan myos salanimea Marie Luise Enckendorff. [6]

Ajattelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suurkaupunki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Simmelin kotikaupungin Berliinin kehittyminen suurkaupungiksi vaikutti hanen tutkimuksiinsa. Kuvassa Berliini vuosien 1890-1905 valilla.

Simmel muistetaan hyvin hanen suurkaupunkia kasitelleista tutkimuksistaan. Simmel olikin urbaanin sosiologian edellakavija.

Suurkaupungille Simmel pitaa ominaisena ulkoisten ja sisaisten vaikutelmien nopeaa ja jatkuvaa vaihtelua, josta aiheutuu hermoston yliaktiivisuutta [7] . Simmel teorisoi, etta arsykkeiden maara johtaa jarkiperaistymiseen. Suurkaupunkilainen suhtautuu siis kaikkeen jarkiperaisesti, kun taas maaseudulla elava tai pikkukaupunkilainen toimii enemmankin tunne-elamansa pohjalta. Jarkiperaisyys on yksilon keino suojautua vakivaltaista suurkaupunkia vastaan [8] .

Jarkiperaistymisesta aiheutuu kuitenkin armoton asiallisuus suhteessa muihin ihmisiin ja asioihin. Suurkaupunkilaiset suhtautuvat jarkiperaisen laskelmoivasti ja varautuneesti toisiinsa. Tama on eraanlainen suojautumiskeino. [9] Simmelin teorian mukaan naet suurkaupunkilainen ei voi reagoida kaikkiin ihmisiin kuten pikkukaupunkilainen. Tama johtaisi suurkaupunkilaisen sisimman atomisoitumiseen [10] . Kun yksilo arsytetaan aarimmaiseen psyykkiseen suoritukseen arsykkeiden maaralla, johtaa se myos kyllaantymiseen. Suurkaupunkilaisista tulee siis kykenemattomia reagoimaan kaikkiin arsykkeisiin niiden vaatimalla tavalla. Kyllaantyminen tarkoittaa myos sita, etta asioiden eroja ei enaa havaita. Kaikki nahdaan tasapaksuna ja samanarvoisena [11] .

Suurkaupungille on ominaista myos tasmallisyys. Esimerkkeina tasmallisyydesta Simmel kayttaa kellojen yleistymista ja ylisubjektiivista aikataulua, mutta myos tarkasti laskettavissa olevaa rahaa. Tasmallisyyden Simmel nakee olevan paitsi suurkaupungin olosuhteiden syy myos niiden seuraus. [12]

Simmel kiinnittaa myos huomiota yksikon kasvaneeseen henkiseen liikkumatilaan suurkaupungissa. Han pitaa yleisena saantona sita, etta mita suurempi ja loyhempi yhteiso sita enemman yksilolla on liikkumatilaa. Pienissa yhteisoissa ryhma on sisaisesti kiintea ja talloin yksittaisella jasenella on vain suppea liikkumatila. Suurkaupungissa taas sisainen yhteisyys on loystynyt, jolloin yksilolla on suuremmat mahdollisuudet paattaa omista asioistaan (mm. elamantapa ja mielipiteet). Suurkaupungit ovatkin yksilollisyyden tyyssijoja, jotka ovat vapaita pikkukaupunkien ennakkoluuloisista asenteista. Simmel pitaa suurkaupunkien vapauden kaantopuolena kuitenkin yksinaisyytta. Suurkaupungeissa yksilon on hankala saada esiin omaa persoonaansa. Suurkaupungit suosimat persoonattomat sisallot uhkaavat hukuttaa yksilon persoonallisuuden. [13]

Kaupungit ovat Simmelin mukaan taloudellisen tyonjaon tyyssijoja. Kaupungin laajuuden takia yksiloiden taytyy erikoistua, koska kysyntaa on erilaisille tyosuorituksille. Vain tyojaon eriytymisen ja erikoistumisen kautta yksilot voivat sailyttaa asemansa tyomarkkinoilla. [14] Pitkalle mennyt tyonjako kuitenkin aiheuttaa sen, etta yksilolta vaaditaan yha yksipuolisempaa tyosuoritusta, jota Simmel taas pitaa naivettavana [15] .

Raha [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Simmelin mukaan rahataloudessa henkilon ja esineellisten suhteiden yhteenkuuluvuus katkeaa. Raha on nimittain puhtaasti objektiivinen ja laaduton tekija, joka tulee tahan valiin. Raha on valine, joka luo henkilon ja omaisuuden valille etaisyytta. Raha on siis ilmestynyt omaisuuden ja omistajan valiin siten, etta se erottaa ja yhdistaa. Raha antaa seka omaisuudelle etta omistajalle uudenlaisen itsenaisyyden suhteessa toisiinsa. Raha tekee Simmelin mukaan kaikesta taloudellisesta toiminnasta persoonatonta ja voimistaa henkilokohtaista itsenaisyytta ja riippumattomuutta. [16]

Simmel teoretisoi rahan olevan savytonta ja persoonatonta. Sen avulla mitataan yha erilaisempia asioita, mika tekee rahasta kayttokelpoisen valineen. [17] Raha myos yhdistaa uusia ihmisryhmia, jotka eivat muuten olisi yhteydessa toisiinsa. Simmel toteaa, etta vasta raha on opettanut ihmiset liittymaan yhteen tavalla, joka takaa yksilollisyyden ja erilaisuuden. [18]

Simmel tarkastelee rahan yhdistavaa ja erottavaa vaikutusta kirjoituksissaan. Raha sisaltaa aina viittauksen myos muihin ihmisiin, koska rahaan sisaltyy ajatus, etta silla saa jotakin muilta vastineeksi. Rahaa ei naet voi hyodyntaa valittomasti, vaan nykyajan ihminen on riippuvainen useista toimittajista, joilta saa rahaa vastaan jotakin. Raha on eriyttanyt tuotannon siten, etta nykyaan ihmiset ovat kasvavassa maarin sidoksissa toisiinsa. [19]

Toisaalta raha saa Simmelin mukaan ihmisten suhteista kuitenkin aikaan kapea-alaisia ja vaistamattomia. Raha takaakin laajan sijan yksilollisyydelle ja sisaiselle riippumattomuudelle. Ihmiset ovat rahan myota kieltamatta riippuvaisia toisistaan, mutta toisaalta eivat enaa yksittaisista ihmisista (kuten maaratysta toiminnasta). Simmel siis kiinnittaa huomion siihen, etta rahalla voi hankkia haluamansa hyodykkeen kenties useammaltakin henkilolta, jolloin ostaja ei ole riippuvainen yksittaisesta henkilosta. Taman Simmel nakee johtavan vieraantumiseen ja yksilollisyyden korostumiseen. [20]

Simmel kritisoi sita, etta yha useampien asioiden katsotaan olevan pelkastaan rahalla mitattavissa. Taman han nakee olevan harha, koska kaikkia puolia ei pystyta ilmaisemaan rahassa. Simmelin mukaan raha on pelkka valine eika itseisarvo. [21] Simmelin mukaan raha on yksi modernin elaman valineista, jotka tuovat tarkkuutta ja persoonattomuutta ihmisten valiisiin suhteisiin [22] .

Muoti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pariisilaista muotia, 1883-85.

Muoti on Simmelille eraanlainen paradoksi: muodin avulla yksilo pyrkii samalla erottautumaan muista, mutta myos yhteisollisesti sulautumaan jaljittelyn avulla. [1]

Muiden jaljittely vetoaa ihmisiin, koska se on vaivatonta ja turvallista. Jaljittely rauhoittaa ihmismielta, joka etsii samanlaisuutta ja yhdenmukaisuutta. Jaljitellessa ryhma kannattelee yksiloa. [23] Toinen puoli ihmisesta kuitenkin pyrkii yksilollisyyteen ja erottautumiseen. Tahan Simmel viittaa puhumalla muuntelusta, jolloin ihminen etsii jotain uutta. Muoti tarjoaa valineen myos tahan. [24]

Muoti palvelee kumpaakin tarkoitusta. Se erottaa yksilon jostakin (epamuodikkaista) ja toisaalta yhdistaa ryhmaan (muut samaa muotia noudattavat). [25]

Muoti vaihtelee sisaltoaan ja eroja syntyy aiempiin muoteihin jatkuvasti. Simmelin mukaan muoti ei koskaan ole, vaan se on aina tuloillaan. Muoti on siis jotain tavoittamatonta ja katoavaa. Kun alemmat kerrokset omaksuvat tietyn muodin, ylemmat kerrokset hylkaavat ne. Uudet muodit tulevat vain ylempien saatyjen omaksi. Muodin avulla alemmat luokat suljetaan pois. Simmelin mielesta muoti on luokkiin jakautumisen tuote. [26]

Simmel katsoo, etta muoti vetoaa erityisesti epaitsenaisiin ja itsetunnoltaan heikkoihin ihmisiin. Muoti liittaa mitattomankin ihmisen ryhman jaseneksi ja tuo hanen persoonaansa esiin. [27]

Muoti vaikuttaa usein hyvinkin pysyvalta, vaikka se tulee muuttumaan. Simmel katsoo, etta muutoksen vaajaamattomyys ja pysyvyys luo taman haivahdyksen yksittaisen muodin pysyvyydesta [28] .

Muukalainen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Simmelin mukaan muukalainen on henkilo, joka tulee yhteisoon sen ulkopuolelta (mm. kauppias). Muukalaista leimaa se, etta han ei ole alun perin kuulunut ryhman piiriin. Han myos tuo aina mukanaan joitakin sellaisia ominaisuuksia, jotka eivat ole kuuluneet ryhmaan aikaisemmin [29] .

Simmelin mukaan muukalainen on samaan aikaan etaalla ja lahella. Muukalainen on ryhman osa, mutta silti jollain tavalla ulkopuolinen [30] . Nain ollen muukalainen tarkastelee ryhmaa objektiivisella, ulkopuolisella katseella. Laheisyyden ja etaisyyden suhteen vuoksi han on siis erityisroolissa. Muukalaisella ei ole kiinnityksia ryhmaan samalla tavalla kuin sen alkuperaisilla jasenilla. [31]

Ateria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Simmelin mukaan esimerkiksi ruokailuvalineilla etaannytetaan ruokailuun liittyvaa fysiologista valttamattomyytta.

Simmelille tarkeaa aterioinnissa on se, etta siina juhlitaan sosiaalisuuden voittoa naturalismista [32] . Ihmisille yhteista on tarve syoda ja juoda. Tama on sinallaan egoistinen, alkukantainen ja muut poissulkeva tarve, mutta usein tama tarve ylitetaan kokoontumalla yhteiselle aterialle. Yhdessa nautitussa ruoassa ja juomassa on vahva sosiaalistava voima. [33]

Simmelin mukaan syomisen fysiologista valttamattomyytta haivytetaan tekemalla ateriointihetkesta tyylitellympi, esteettisempi ja saannellympi. Ateriasta tulee siis yliyksilollinen. Aterioista tulee saannollisia ja ateriointi tapahtuu aina maariteltyina ajankohtina. Poytatavat normittuvat ja muun muassa syomisvalineet ovat tarkoin valittuja. [34]

Teoksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Georg Simmel kuvattuna vuonna 1914.
  • Zur Psychologie der Frauen (1890)
  • Uber sociale Differenzierung (1890)
  • Einleitung in die Moralwissenschaft , 2. osaa (1892?1893)
  • Die Probleme der Geschichtphilosophie (1892)
  • Philosophie der Geldes (1900)
  • Zur Psychologie der Scham (1901)
  • Die Grosstadte und das Geistesleben (1903)
  • Brucke und Tur . Essays des Philosophischen zur Geschichte, Religion, Kunst und Gesellschaft (1903)
  • Kant (1904)
  • Kant und Goethe . Zur Geschichte der modernen Weltanschauung (1906)
  • Die Religion (1906)
  • Schopenhauer und Nietzsche (1907)
  • Soziologie (1908)
  • Hauptprobleme der Philosophie (1910)
  • Philosophische Kultur (1911)
  • Goethe (1913)
  • Grundfragen der Soziologie (1917)
  • Rembrandt (1917)
  • Lebensanschauung (1918)
  • Der Konflikt der modernen Kultur (1918)
  • Zur Philosophie der Kunst (1922)
  • Fragmente und Aufsaze aus dem Nachlass (toim. G. Kantorowicz) (1923)
  • Brucke und Tur (toim. M. Landmann & M. Susman) (1957)

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Simmel, Georg (2005) Suurkaupunki ja moderni elama. Kirjoituksia vuosilta 1895?1917. Suomentanut Tiina Huuhtanen. Valikoinut ja esipuheen kirjoittanut Arto Noro. Gaudeamus, Helsinki.
  • Ritzer, George (2008) Sociological Theory. Seventh Edition. McGraw-Hill, New York. ISBN: 978-0-07-128406-6

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c Pietikainen, Anu: Georg Simmel: suurkaupunki ja modernin sosiaalisuuden muodot Sosiaalipsykologian peruskurssi . Tampereen yliopisto.
  2. ↑ a b c d e f g h Ritzer 2008, s. 160-161.
  3. ↑ Introduction to the translation." Sociology: inquiries into the construction of social forms, Volume 1. Leiden, The Netherlands: Koninklijke Brill NV. sivu. 12
  4. ↑ a b c d e f g Coser, Lewis: Georg Simmel: Biographic Information Sociology in Switzerland .
  5. ↑ Helle, Horst J. 2009. "Introduction to the translation." Sociology: inquiries into the construction of social forms, Volume 1. Leiden, The Netherlands: Koninklijke Brill NV. sivu. 12
  6. ↑ Georg Simmel 1858-1918 Bolender Initiatives. Arkistoitu 28.3.2012. Viitattu 5.5.2012.
  7. ↑ Simmel 2010, s. 28.
  8. ↑ Simmel 2010, s. 29.
  9. ↑ Simmel 2010, s. 30-32.
  10. ↑ Simmel 2010, s. 34-35.
  11. ↑ Simmel 2010, s. 33.
  12. ↑ Simmel 2010, s. 31-32.
  13. ↑ Simmel 2010, s. 37-39.
  14. ↑ Simmel 2010, s. 41.
  15. ↑ Simmel 2010, s. 43.
  16. ↑ Simmel 2010, s. 48-50.
  17. ↑ Simmel 2010, s. 50.
  18. ↑ Simmel 2010, s. 50-51.
  19. ↑ Simmel 2010, s. 52-53.
  20. ↑ Simmel 2010, s. 53.
  21. ↑ Simmel 2010, s. 57-59.
  22. ↑ Simmel 2010, s. 65.
  23. ↑ Simmel 2010, s. 101.
  24. ↑ Simmel 2010, s. 102.
  25. ↑ Simmel 2010, s. 100-103.
  26. ↑ Simmel 2010, s. 102-104.
  27. ↑ Simmel 2010, s. 105.
  28. ↑ Simmel 2010, s. 110.
  29. ↑ Simmel 2010, s. 76.
  30. ↑ Simmel 2010, s. 77.
  31. ↑ Simmel 2010, s. 79-80.
  32. ↑ Simmel 2010, s. 121.
  33. ↑ Simmel 2010, s. 113-115.
  34. ↑ Simmel 2010, s. 115-122.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomennetut teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Muodin filosofia . (Die Mode, 1923/1905.) Suomentanut Antti Alanen. Esipuhe: Arto Noro. Helsinki: Odessa, 1986. ISBN 951-9178-16-3 .
  • Rahan filosofia . (Philosophie des Geldes, 1900.) Lyhentaen suomentanut Panu Turunen. Turku: Ranvaik, 1997. ISBN 951-97696-0-9 .
  • Pieni sosiologia . (Soziologie (1. luku), 1908; Grundfragen der Soziologie, 1918.) Suomentanut Kauko Pietila. Paradeigma-sarja. Tutkijaliiton julkaisusarja 93. Helsinki: Tutkijaliitto, 1999. ISBN 952-5169-11-1 .
  • Suurkaupunki ja moderni elama: Kirjoituksia vuosilta 1895?1917 . Suomentanut Tiina Huuhtanen. Valikoinut ja esipuheen kirjoittanut Arto Noro. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-908-3 .
  • Eraista filosofian nykyongelmista. (Suomentanut Olli Pyyhtinen) Niin & nain , 2006, nro 4, s. 43-45.
  • Tiedon puun omena oli raaka. Mietelmia jaamistosta loytyneiden paivakirjojen sivuilta. (Suomentanut Olli Pyyhtinen) Niin & nain , 2006, nro 4, s. 70-79.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg Simmel .
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Georg_Simmel&oldid=21460751 ”