Georg Carl von Dobeln
(
29. huhtikuuta
1758
Segerstad
,
Ruotsi
?
16. helmikuuta
1820
Tukholma
) oli
ruotsalainen
kenraali, joka taisteli muun muassa
Suomen sodassa
.
Dobeln palveli 1780-luvulla
Ranskan
armeijassa ja osallistui sotaan esimerkiksi Ita-Intiassa.
[1]
Vuosina 1788?1790 kaydyssa
Kustaa III:n sodassa
kotimaahansa palannut Dobeln haavoittui paahan ja joutui kayttamaan loppuelamansa mustaa sidetta otsallaan.
[2]
Suomeen han muutti vuonna 1807, kun hanet oli nimitetty Uudenmaan rykmentin varakomentajaksi.
[1]
Dobeln toimi
Suomen sodassa
3. prikaatin komentajana ja saavutti voitot
Kauhajoella
ja
Juuttaalla
.
[1]
Han johti vuonna 1809
Ahvenanmaan
puolustusta ja sai venalaiset luopumaan
Tukholmaan
tehtavasta hyokkayksesta, mutta joutui itse kuitenkin pakenemaan Ruotsiin.
[1]
Han pelasti
Uumajan sopimuksella
komentamansa pohjoisarmeijan miehiston ja muonavarojen jaannokset seka sai
Jamtlandiin
hyokanneet norjalaiset suostumaan
Blekasenin sopimukseen
.
[1]
Rauhanteon jalkeen Lansipohjan ja Angermanlandin ylipaallikkona han piti 8. lokakuuta 1809
Uumajan
torilla kuuluisan jaahyvaispuheensa suomalaisille sotilaille. Dobeln osallistui vuonna 1813 sotaan
Napoleonia
vastaan. Hanet tuomittiin sodassa osoittamastaan omavaltaisuudesta ammuttavaksi, mutta tuomio lievennettiin lopulta vuoden vankeudeksi. Vuodesta 1816 alkaen Dobeln toimi
sotahovioikeuden
puheenjohtajana.
[1]
Dobelnin asema yhtena Suomen sotaan osallistuneista harvoista taitavista sotapaallikoista on tunnustettu Suomessa.
[1]
1850-luvulla hanen haudalleen Tukholman Pyhan Johanneksen hautausmaalle pystytettiin marmoripatsas osin Suomesta keratyilla varoilla.
[1]
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
Kaisu-Maija Nenonen ja Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY 1998. Hakusana "Dobeln, Georg Carl von", s. 82.
- ↑
Zetterberg, Seppo et al:
Suomen historian pikkujattilainen
, s. 371. Helsinki: WSOY, 2003.
ISBN 951-0-27365-1
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
|