Gammapurkaus on avaruudessa tapahtuva valtava gammasateiden purkaus, joka voi kestaa sekunnin murto-osasta pariinkymmeneen minuuttiin. Gammapurkaus lahettaa energiaa kapeina keiloina, jollainen voidaan havaita, kun se suuntautuu kohti Maata. Gammapurkauksia syntyy tahtien ytimien luhistuessa seka mustien aukkojen ja neutronitahtien sulautuessa yhteen.

Gammapurkaukset liittyvat mustiin aukkoihin , ja niita on kahdentyyppisia, pitkaaikaisia ja lyhytaikaisia. ^[1] Pitkaaikaisessa gammapurkauksessa gammasateilya tulee 2?1 000 sekunnin ajan. Pitkaaikainen gammapurkaus kaynnistyy, kun superraskaan, Aurinkoa yli 30 kertaa massiivisemman tahden ydin luhistuu sen ydinpolttoaineen loppuessa ja sen ymparilla kaynnistyy valtava ydinrajahdys. Tahden sisaosa luhistuu joko suoraan mustaksi aukoksi tai ensin neutronitahdeksi , joka muutamassa minuutissa luhistuu edelleen mustaksi aukoksi. Mustan aukon syntyessa sen napojen suuntaan purskahtavat liikkeelle nopeat ainesuihkut, joissa plasman nopeus on vahintaan 99,99 prosenttia valon nopeudesta . Kun suihkut tormaavat hitaampiin ainekuoriin, ne lahettavat suihkun suuntaan gammasateilya. Kun suihkut tormaavat avaruudessa tahden ymparilla olevaan aineeseen, syntyy pehmeampaa sateilya rontgensateilysta radioaaltoihin asti. Tama jalkihehku nakyy rontgenalueella muutamia tunteja, optisella alueella viikon ajan ja radioalueella vuosien ajan. Suihku ja gammasateily sammuvat, kun mustan aukon ymparille muodostunut kertymakiekko on huvennut. ^[1]

Lyhytaikainen gammapurkaus kestaa sekunnin murto-osasta kahteen sekuntiin. Se syntyy, kun musta aukko ja neutronitahti sulautuvat yhteen. Lyhytaikainen gammapurkaus tapahtuu nopeasti, koska ymparilla ei ole tahtea. Ennen purkausta vanha kaksoistahti on luhistunut joko kahdeksi neutronitahdeksi tai neutronitahdeksi ja mustaksi aukoksi. Osapuolet tormaavat ja syntyy yksinainen musta aukko, joka lahettaa napojen suuntaiset ainesuihkut, joiden sisaisissa shokeissa syntyy gammasateilya. Jalkihehkua ei synny juuri lainkaan. ^[1]

Gammapurkauksessa syntyy vain vahan enemman energiaa kuin tavallisessa supernovarajahdyksessa . Gammapurkaus nakyy kuitenkin paljon supernovaa kauemmas, koska gammapurkauksessa energia purkautuu kapeina keiloina, joiden avautumiskulma on noin 5?25 astetta. Gammapurkaukset ovat niin voimakkaita, etta maapallolla havaitaan kaikki sellaiset purkaukset, joiden keila suuntautuu kohti Maata. Keilan kapeudesta johtuen kaikista gammapurkauksista Maahan nakyy noin joka sadas tai tuhannes. Gammapurkauksia havaitaan keskimaarin yksi vuorokaudessa. ^[1]

Gammapurkauksessa ei ole spektriviivoja , minka vuoksi sen etaisyytta on vaikea laskea. Etaisyys on voitu laskea vain sellaisille gammapurkauksille, joilta on loytynyt optinen jalkihehku. ^[1]

Ensimmaiset havainnot gammapurkauksista tehtiin 1960-luvun lopulla ydinvalvontaa suorittavilla sotilassatelliiteilla , jotka tarkkailivat maapallolla tehtyja ydinkokeita . Havainnot julkaistiin vasta nelja vuotta myohemmin, kun oli varmistunut, etta ne tulevat avaruudesta. 1990-luvulla varmistui, etta gammapurkaukset tulevat Linnunradan ulkopuolelta, kun niiden jakauma taivaalla havaittiin hyvin tasaiseksi. Purkausten alkuperat alkoivat selvita 1990-luvun lopulla, kun niiden jaljet alettiin nahda myos muilla aallonpituuksilla. ^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gammapurkaus Wikimedia Commonsissa

• Scholarpedia: Gamma ray bursts theory (englanniksi)