|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
J.S. Bachin kolmiaanisen fuugan (BWV 847) alku.
Fuuga
(<
lat.
fuga, fugere
, 'pako', 'paeta') on perinteisesti
kontrapunktia
kayttaen savelletty
polyfoninen
musiikkikappale tai kappaleen osa, joka koostuu useasta itsenaisesta aanesta. Fuugan aloittaa yhdella aanella esitetty
teema
, jonka jalkeen toinen aani toistaa teeman ja alkuperainen aani saestaa kontrapunktisesti. Taman jalkeen mahdolliset muut aanet tulevat mukaan yksitellen samaan tapaan, enimmillaan jopa kymmenen. Myohemmin teema esiintyy fuugassa eri aanissa eri
transpositioissa
, jolloin sen ilmenemismuoto voi olla alkuperaisesta poikkeava.
Musiikinhistorian tunnetuimmat fuugat savelsi
Johann Sebastian Bach
. Muun muassa hanen saveltamansa
Das wohltemperierte Klavierin
molemmat osat koostuvat 24
preludista
ja fuugasta. Bachin
Die Kunst der Fuge
(
suom.
Fuugan taito, Fuugataide
) on puolestaan hanen polyfonisen tyoskentelynsa huipentuma, ja se koostuu neljastatoista fuugasta ja neljasta
kaanonista
, joista kaikki ovat erittain hienovaraisesti ja monimutkaisesti savellettyja ja esittelevat mita moninaisimpia fuugatyyppeja. Fuugia kaytettiin niin soitinmusiikissa kuin myos kuoroteoksissa. On tyypillista, etta kuoroteosten osat paattyvat fuugaan.
Klassismin
aikaan fuugamuotoa kaytettiin viela jonkin verran.
W. A. Mozartin
requiemin
Kyrie-osassa voi kuulla esimerkin
kaksoisfuugasta
, fuugasta, jossa on kaksi teemaa (kyseisessa kappaleessa nama teemat aloittavat perakkain). Myos esimerkiksi
Joseph Haydnin
jousikvartettojen
ja
Ludwig van Beethovenin
pianosonaattien osissa on fuugia.
Romantiikanaikaisissa
savellyksissa fuugia on melko vahan;
urkumusiikin
saveltajat ovat kuitenkin yleensa jossain maarin pitaneet ylla fuugasaveltamisen perinnetta, esimerkiksi myohaisromantiikan aikana erityisesti
Max Reger
. Sen sijaan eraat 1900-luvun musiikin saveltajat kayttivat fuugamuotoa runsaasti:
Bela Bartok
,
Paul Hindemith
ja
Dmitri ?ostakovit?
(esimerkiksi 24 preludia ja fuugaa op. 87 seka 15. jousikvarteton alku) savelsivat useisiin kappaleisiinsa fuugia.
