Feeli Johannes Isosomppi
(
Felix Iso-Somppi
,
15. lokakuuta
1909
,
Kauhava
?
20. helmikuuta
1972
Hyvinkaa
) oli suomalainen sotilas ja
Mannerheim-ristin ritari
numero 70.
[1]
Kauhavalainen Feeli Iso-Somppi oli mukana
talvisodassa
laakintamiehena. Han tyoskenteli kaiken aikaa etulinjassa, vaikka kranaattirajahdys oli vaurioittanut pahoin hanen rumpukalvojaan.
Iso-Sompin uhrautuva tyoskentely havaittiin
Jalkavakirykmentti 37:n
johtoportaassa jo hyokkaysvaiheen aikana, ja esitys urhean laakintaaliupseerin nimittamiseksi Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi lahti paamajaan
3. lokakuuta
1941
varustettuna 19. Divisioonan komentajan, eversti
Hannu Hannukselan
allekirjoituksella: Laakintaalikersantti Isosomppi pelasti rohkealla ja oma-aloitteisella toiminnallaan Sarkisyrjan taisteluissa
18.
?
19. heinakuuta
1941
suuren maaran vaikeasti haavoittuneita, jotka osittain takaisinlyodyssa hyokkayksessa olivat liikuntakyvyttomina jaaneet etumaastoon, joka oli vihollisen voimakkaan tulen alaisena.
Leppaselan taistelussa
29. heinakuuta
1941
alikersantti Isosomppi haavoittuneita etumaastosta noutaessaan oma-aloitteisesti ulotti tiedustelunsa vihollisen linjoille asti saaden selville vihollisen asemien sijoituksen.
Putrolammen taistelussa
11. elokuuta
1941
Isosomppi noutaessaan muutamia paivia aikaisemmin Kokkomaelle tehdyssa vakivaltaisessa tiedustelussa kaatuneen aseveljensa ruumista, ulotti tiedustelunsa jalleen oma-aloitteisesti tavoitettaan pitemmalle havaiten ennen muita partioita vihollisen juuri irrottautuvan, minka havainnon tuloksena koko pataljoonan keskeytynyt hyokkays paasi jalleen jatkumaan.
Pien-Kallelovan taistelussa
6. syyskuuta
1941 Iso-Somppi erinomaisella rohkeudella nouti ankarasta tulesta valittamatta noin 40 metrin paahan vihollisbunkkerista kaatuneen aseveljensa ruumiin. Laakintakersantti Isosomppi nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi
17. heinakuuta
1942
.
Sarkisyrjan ja Leppaselan taisteluiden aikana Isosomppi palveli korpraalina 1.KKK/JR 37:n riveissa. Putrolammen taisteluiden aikana 9. elokuuta han sai siirron 1./JR 37:n
laakintaaliupseeriksi
. Alikersantiksi hanet ylennettiin 28. elokuuta 1941.
Sotien jalkeen Feeli Isosomppi toimi tyonjohtajana ja ulkovaraston hoitajana
VR
:n Hyvinkaan konepajalla. Terveys oli huono: jalat olivat heikossa kunnossa polvinivelien kulumisen takia ja veritulppa oli kulkenut sydamen lapi. Isosomppi sailytti loppuun saakka ihmisia auttavaisen ja tyynen mielenlaatunsa. Aivan kuten han oli tehnyt rintamallakin.
Isosomppi ylennettiin ylikersantiksi
4. kesakuuta
1968
.
Hanet on haudattu
Tuusulan
Paijalan hautausmaalle.
Feeli Isosompin vanhemmat olivat talollinen Kustaa Isosomppi ja Sanna Maria Perala. Han oli naimisissa kahdesti. Isosompin ensimmainen puoliso oli Vieno Korhonen, jonka kanssa liitto paattyi vuonna 1943. Avioliitossa syntyi kaksi lasta. Isosompin toinen puoliso oli Vieno Tuominen, jonka kanssa han sai yhden lapsen.
- Seppo Porvali ? Marskin ritarit 191 ihmiskohtaloa, s. 236)
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.):
Suomen puolesta ? Mannerheim-ristin ritarit 1941?1945, 4. painos
. Ajatus kirjat, 2004.
ISBN 951-20-6224-0
.
- Ilmari Hurmerinta:
Mannerheim-ristin ritarit Ritarimatrikkeli 2004, 1. painos
. Mannerheim-ristin ritarien saatio Helsinki, Saarijarven Offset Oy,Saarijarvi, 2004.
ISBN 952-91-7144-7
.
- Hurmerinta, Ilmari (toim.):
Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli
. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien saatio, 2008.
ISBN 978-952-92-3268-0
.