Evo Morales
Virallinen muotokuva (2018).
Bolivian presidentti
22. tammikuuta 2006 ? 10. marraskuuta 2019
Varapresidentti	Alvaro Garcia Linera
Edeltaja	Eduardo Rodriguez
Seuraaja	Jeanine Anez
Henkilotiedot
Syntynyt	26. lokakuuta 1959 (ika 64) Orinoca , Bolivia
Kansalaisuus	bolivialainen
Tiedot
Puolue	Movimiento al Socialismo
Uskonto	Katolinen
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Juan Evo Morales Ayma (s. 26. lokakuuta 1959 ) oli Bolivian presidentti 2006?2019. Hanta kutsutaan yleensa nimella Evo [?eβ?o].

Morales on vuonna 1987 perustetun Movimiento al Socialismo -puolueen (MAS) johtaja ja cocalero -liikkeen johtaja. Han vastusti Yhdysvaltain pyrkimysta havittaa kokapensaan viljely Chaparen provinssissa. Morales osallistui myos vuoden 2002 presidentinvaaliin, mutta jai toiseksi. Han oli osallisena vuosien 2003 ja 2005 protesteissa, jotka kaatoivat kaksi maan presidenttia. Moralesin hallinto pyrki kehittamaan Boliviaa muun muassa aloittamalla vanhuuselakkeet ja lisaamalla perusopetusta. Lisaksi hallitus pyrki kansallistamaan yrityksia. Moralesin hallituksen kieltaydyttya myymasta litium-oikeuksia alkoi maassa poliittista epavakautta, joka osin epailtiin ulkomailta ohjatuksi. Moralesin voitettua vuoden 2019 presidentivaalit maassa syntyi lakkoja, mielenosoituksia ja mellakoita, silla vaaleja pidettiin vilpillisina. Armeija uhkasi lopulta Moralesia vallankaappauksella, ja Morales pakeni maasta.

Tausta ja valtaantulo [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Morales on syntyperaltaan aimara ja kotoisin Orinocan kaivoskaupungista Oruron departementista. Perhe muutti monien muiden tavoin 1980-luvulla trooppiseen Ita-Boliviaan Chaparen provinssiin maanviljelijoiksi. Morales on saanut toisen asteen koulutuksen ja sanoo saaneensa lisakoulutusta "elaman koulussa". ^[1] Han oli mukana Cochabamban protesteissa (niin sanottu vesisota), kun vedenjakelu yksityistettiin yhdysvaltalaiselle Bechtelille.

1990-luvun talousuudistusten myota myos kaivostyolaiset alkoivat viljella kokaa maanviljelijoiden lisaksi. Presidentti Hugo Banzer Suarezin hallitus aloitti USA:n tukeman kampanjan tuhota kokapensaan viljely maasta. Morales perusti cocalerojen liikkeen, joka tuki kokanviljelijoita. Cocalerosien johtajana Morales valittiin 1997 Chaparen ja Carrasco de Cochabamban provinssien edustajana senaattiin, jolloin han sai jopa 70 % aanista piiristaan. Tammikuussa 2002 Morales erotettiin kongressista Sacabassa tapahtuneiden levottomuuksien vuoksi, joissa nelja kokanviljelijaa, kolme sotilasta ja poliisi saivat surmansa ^[2] .

Morales ilmoitti asettuvansa ehdokkaaksi 27. kesakuuta 2002 presidentinvaaliin. Maaliskuussa hanen erottamisensa kongressista todettiin laittomaksi, mutta han ei ottanut takaisin paikkaansa ennen uuden kongressin kokoontumista elokuussa 2002. MAS ei saanut gallupeissa kuin 4 %:n kannatuksen, mutta se kehotti aanestajia aanestamaan omatuntonsa mukaan ja kampanjoi etenkin Yhdysvaltain vaikutusvaltaa vastaan. MAS sai lopulta 20,94 % aanista, josta Morales kiitti etenkin Yhdysvaltain suurlahettilasta, jonka lausunnot nostivat puolueen kannatusta. MAS jai lopulta hallituksen ulkopuolelle, ja presidentiksi valittiin Gonzalo Sanchez de Lozada , joka pakotettiin eroon lokakuussa 2003 niin sanotuissa kaasulevottomuuksissa.

MAS ei osallistunut ammattiliiton jarjestamaan yleislakkoon 29. syyskuuta 2003 vastalauseena seitseman mielenosoittajan surmasta kaasulevottomuuksien aikana. Sen sijaan se keskittyi vuoden 2004 paikallisvaaleihin. Morales oli myos mukana organisoimassa kesakuun 2005 protesteja, jotka johtivat presidentti Carlos Mesan eroon.

Ensimmainen presidenttikausi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Levottomuuksien vuoksi vuoden 2007 vaalit jarjestettiin ennenaikaisesti jo joulukuussa 2005. Ennakolta MAS oli tasoissa keskustan ja oikeiston Jorge Quirogan ja Samuel Doria Medinan kanssa. Morales valitsi varapresidenttiehdokkaakseen matemaatikko ja sosiologi Alvaro Garcia Lineran , joka on vasemmistoideologi ja taistellut Felipe Quispen kanssa alun perin Che Guevaran perustamassa Ejercito Guerrillero Tupac Katari -liikkeessa.

4. joulukuuta MAS sai kyselyissa 32 % aanista. Kaikki kolme merkittavinta puoluetta lupasivat kansallista solidaarisuutta, oljy- ja kaasuvarojen jonkinasteista kansallistamista ja varojen kayttamista kansan hyvaksi.

Ovensuukyselyjen perusteella Moralesin uskottiin saavan 42?45 % aanista ja Quriogan 33?37 %. Joulukuun 22. paivaan mennessa laskettujen aanten mukaan Morales sai 53,899 % aanista, joten hanet valittiin suoraan presidentiksi. Han osallistui 21. tammikuuta 2006 alkuperaiskansan seremoniaan Tiwanakussa, missa hanet kruunattiin aimaroiden Apu Mallkuksi , ennen kuin vannoi virkavalansa seuraavana paivana La Pazissa.

Morales elaa varsin vaatimattomasti. 28. tammikuuta han leikkasi palkastaan 57 % ja elaa 1875 Yhdysvaltain dollarilla kuussa, minka myos hanen ministerinsa saavat. ^[3] Koska han on naimaton, hanen sisarensa on maan ensimmainen nainen.

Valintansa jalkeen Morales liittoutui laheisesti Venezuelan Hugo Chavez in ja Kuuban Fidel Castron kanssa anti-imperialistiseen allianssiin. ^[4] Han on sanonut Yhdysvaltain ajaman FTAA-vapaakauppasopimuksen olevan keino laillistaa Amerikkojen kolonisointi. Kuuba, Venezuela ja Bolivia solmivat sen vastineeksi Kansojen kauppasopimuksen . ^[5] Chavez ja Morales ovat julistaneet luovansa "hyvan akselin" koyhien ja alkuperaisvaeston hyvaksi vastineeksi Washingtonin ja sen liittolaisten muodostamalle " pahan akselille ." ^{[6] [7]}

1. toukokuuta 2006 Morales allekirjoitti lain, jolla Bolivian kaasuvarat kansallistettiin. Armeija miehitti kaasukentat seuraavana paivana. Maarays sattui tarkoituksella kansainvaliseksi tyon paivaksi. Kentilla toimiville yhtioille annettiin kuusi kuukautta aikaa uusia sopimuksensa. Kansallistamisen jatkaminen jouduttiin pysayttamaan varojen puutteen vuoksi.

Moralesin tavoitteena on maauudistus, jolla jaettaisiin 200 000 km² maata (noin 2×Portugalin pinta-ala) enimmakseen alkuperaisvaestoa edustaville talonpojille. Ensimmaiset 2300 jaettua palstaa olivat valtion, mutta suuri osa viljelysmaasta on ollut jo siirtomaa-ajoista espanjankielisen eliitin hallussa. Bolivian maanviljelijoiden jarjesto Confederacion Agropecuaria Nacional (Confeagro) on uhannut perustaa "itsepuolustusjoukkoja" estaakseen maiden takavarikon. ^{[8] [9] [10] [11]}

6. elokuuta 2006 avattiin perustuslakia saatava kokous, jonka on tarkoitus korvata maan vuodelta 1967 oleva perustuslaki. Moralesin tavoitteena on aiempaa keskitetympi valtio, mutta nelja rikkainta (Santa Cruz, Pando, Beni, Tarija) maan yhdeksasta departementista aanesti hajautetumman mallin puolesta, jossa ne saisivat pitaa suuren osan tuloistaan. Itaisesta "puolikuusta" Santa Cruz on rikkain, koska siella sijaitsevat merkittavimmat oljy- ja kaasukentat ja hedelmallisin viljelysmaa. Moralesin MAS sai perustuslakia saatavaan kokoukseen 135 paikkaa 255:sta. ^{[12] [13]} MAS ja oppositio riitelivat taman jalkeen siita, mitka osat perustuslaista voidaan hyvaksya yksinkertaisella enemmistolla ja mihin vaaditaan kahden kolmasosan enemmisto. Itaisissa osavaltiossa "autonomistas" ja Union Juvenil Crucenista jarjestivat protesteja ja syyskuussa paivan mittaisen yleislakon Santa Cruz Moralesin perustuslakiuudistusta vastaan. ^[14]

Moralesin koyhyydenvahentamishankkeisiin kuuluu seitseman miljardin Yhdysvaltain dollarin investointi julkisiin hankkeisiin. ^[15] Lisaksi tavoitteena on opettaa 1,2 miljoonaa bolivialaista lukemaan ja eliminoida lukutaidottomuus vuoteen 2008 mennessa. Lukutaitokampanjassa kaytetaan kuubalaista Yo si puedo -ohjelmaa. ^[16]

Syyskuussa 2006 Morales ilmoitti kolmen sotilastukikohdan perustamisesta maan itarajalle huumekaupan pysayttamiseksi. Tama on herattanyt huomiota Washingtonissa saakka, koska Bolivia ja Venezuela solmivat keskinaisen sotilasyhteistyosopimuksen. ^{[17] [18]}

Helmikuussa 2008 Bolivian hallitus paatti alkaa maksaa elakkeita. Paatos vaikutti noin 700 000 yli 60-vuotiaaseen bolivialaiseen. Ennen ilman minkaanlaista elaketta olleet saivat valtiolta 200 bolivianon elakkeen (noin 19,50 US$) kuussa. ^{[19] [20]}

Huhtikuussa 2009 Morales seka joukko hanen kannattajiaan olivat nalkalakossa, kunnes Bolivian senaatti hyvaksyi lainmuutoksen, joka mahdollistaa Moralesille jatkokauden. ^{[21] [22]}

Sosiaaliset ohjelmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2010 Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UN Development Program, UNDP) antoi tunnustusta Bolivian ohjelmille, joilla tahdataan koyhyyden poistamiseen. UNDP:n mukaan Bolivian koyhyysprosentti oli pudonnut viimeisen 12 vuoden aikana 41 prosentista 32 prosenttiin. Raportissa kiitettiin myos menestysta lukutaito-ohjelmassa, terveydenhuollon kehittamisessa ja aarimmaisen koyhyyden poistamisessa. Myos ravitsemustilanteen ja ikaantyvien ihmisten elamantilanteen paranemista kiiteltiin. Bolivassa toimiva YK:n edustaja Yoriko Yasukawa totesi nopean kehityksen olevan maan hallituksen ansiota, jonka ensisijainen tavoite on ihmisten hyvinvoinnin kehittaminen. ^[23]

Toinen presidenttikausi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Morales voitti joulukuussa 2009 jarjestetyt presidentinvaalit jo ensimmaisella kierroksalla, saaden taakseen 63% annetuista aanista ja jatkoi nain toiselle presidenttikaudelleen. ^[24] Moralesin voitto oli viela selvempi kuin vuonna 2005 ja tata voidaan pitaa vahvana mandaattina Moralesin ajamien sosiaalisten uudistusten jatkamiselle. Lisaksi Moralesista tuli ensimmainen presidentti sitten vuoden 1964 , joka on valittu toiselle perakkaiselle jatkokaudelle. ^[25]

Vuoden 2010 toukokuussa Morales kavi valtiovierailulla Suomessa ja piti puheen Helsingin yliopistolla. ^[26]

Koopenhaminan ilmastokokouksen tuloksiin tyytymaton Morales kutsui Boliviaan koolle vaihtoehtoisen ilmastokonferenssin, jossa vaadittiin teollisuusmailta luvattuja mittavampia paastoleikkauksia. Moralesin nakemyksen mukaan Koopenhaminassa ei kuunneltu riittavasti kehitysmaita ja Cochabambassa jarjestetty kokous toimi vaihtoehtoisena foorumina. Kokoukseen osallistui kaikkiaan 35 000 ihmista 142 maasta, joka oli puolet odotettua enemman. Ilmastokriisin syyksi kokous katsoi kapitalismin , joka elaman kunnioittamisen sijaan pitaa aiti maata raaka-aineiden lahteena ja ihmisia tuotannon ja kulutuksen valineina. Konferenssi paatti myos jarjestaa vuonna 2011 maailmanlaajuisen aanestyksen ilmastomuutoksen vaatimista toimista. ^{[27] [28]}

Vappuna 2010 Morales ilmoitti kansallistavansa nelja voimalaitosyhtiota, ottaen nain 80% Bolivian sahkontuotannosta valtion haltuun. Moralesin mukaan peruspalvelut eivat voi olla yksityista liiketoimintaa ja ne otetaan takaisin bolivialaisille. Moralesin toimet ovat olleet erittain suosittuja alkuperaiskansojen keskuudessa, jotka kokevat yritysten ryovanneen luonnonvarat ja jattaneet koyhia hyodyttavat investoinnit vahiin. Kriitikoiden mukaan Morales karkottaa toimillaan kansainvaliset investoinnit ja toimii enemman alkuperaisvaeston, kuin kaikkien bolivialaisten etujen mukaan. ^[29]

Marraskuussa 2011 Bolivia ja USA palauttivat maiden valille diplomaattisuhteet, jotka oli katkaistu vuonna 2008. ^[30]

Kiista valtatien rakentamisesta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2011 Morales ajautui vastakkain alkuperaiskansojen kanssa kiistassa valtatien rakentamisesta Amazonasin sademetsien kautta Bolivian pohjoisosiin. Aiemmin Moralesia tukeneet alkuperaiskansat syyttivat Moralesia taloudellisen kehityksen asettamisesta sademetsien suojelun edelle ja organisoivat isoja mielenosoituksia tieta vastaan. Protestit karjistyivat vakivaltaiseksi kun poliisi hajotti protestoijien leirin. Tasta seuranneen kohun myota maan puolustusministeri ja sisaministeri erosivat. Morales puolestaan jaadytti tien rakentamisen ja lupasi vieda hankkeen kansanaanestykseen alueilla joihin tie vaikuttaisi. Moralesia on syytetty aimaroiden ja ket?uoiden suosimisesta tieprojektin kautta. Morales itse on pitanyt tien rakentamista valttamattomana Bolivian kehitykselle, mutta kiista on vaikuttanut negatiivisesti Moralesin kannatuslukemiin. ^[31] Saman vuoden lokakuun lopulla Morales ilmoitti, etta tiesuunnitelmaa muutetaan ja tie ei enaa kulje sademetsan suojelualueen lapi. ^[32]

Kolmas kausi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Morales oli itse ajanut lakia, jossa presidentti ei saanut istua kuin kaksi kertaa maan johdossa. Kun Morales asettui ehdolle ja voitti, han perusteli kolmatta kauttaan silla, etta laki oli saadetty kesken toisen kauden ^[33] . Morales havisi melko taparasti aanestyksen, jossa hanen puolueensa ajoi presidentin kausirajoitusten poistamista. Tasta huolimatta korkein oikeus paatti, etta kausirajoitukset poistetaan. Kun aikaa kului, Moralesista tuli pisimpaan Latinalaisessa Amerikassa vuoden 2000 jalkeen istunut presidentti.

Ero presidentin virasta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bolivian lokakuun 2019 presidentinvaaleissa Morales sai yli 47 prosenttia ja opposition ehdokas Carlos Mesa 36,5 prosenttia aanista. Vaalit nayttivat aluksi jatkuvan toiselle kierrokselle, jossa yhdistyneet opposition arveltiin olevan vahvoilla. Moralesin kannatus nousi vuorokaudeksi keskeytetyssa vaalilaskennassa yhtakkia niin, etta Morales voitti vaalit suoraan ensimmaisella kierroksella ^{[34] [35] [36]} . Moralesia vastustanut konservatiivinen Carlos Mesa syytti Moralesin puoluetta vaalivilpista. Myos EU ja monet ulkomaat tuomitsivat vaalituloksen. Moralesia puolsivat muun muassa Venaja, Venezuela, Kuuba ja monet sitoutumattomat maat. Moralesin vastustajat suuttuivat ja nostivat suuria protesteja ja lakkoja ^[37] . Vakivaltaisuuksiksi yltyneissa mellakoissa Moralesin kannattajat ja vastustajiat tappelivat eri puolilla maata ^[38] . Opposition protestoijat polttivat hallituksen edustajien koteja. Lisaksi ne valtasivat keskeisia radio- ja tv-asemia. Ainakin kolme kuoli, 300 loukkaantui ^[39] . Morales suostui lopulta uusintavaaleihin, ^[40] . Se ei ollut oppositiolle tarpeeksi. ^[41] Puolustusministeri ei tukenut Moralesia, ja armeija painosti Moralesin eroamaan ja teki samalla vallankaappauksen ^[42] . Morales pakeni Meksikoon . Ryostely paakaupungissa jatkui seuraavana yona. Morales ja hanta tukevat valtiot syyttivat armeijaa vallankaappauksesta. ^[43] . Moralesin kannattajat ja vastustajat kahakoivat 12.11.2019, eivatka poliisin voimat kyenneet estamaan mellakoita ^[44] . Morales itse sanoi Meksikossa, etta suostui eroamaan virastaan ja lahtemaan maanpakoon Meksikoon, koska hanen henkensa oli vaarassa Boliviassa ja eroamalla han oli arvioinut voivansa estaa parhaiten veriloylyn. ^[45] Joulukuussa 2019 han siirtyi Argentiinaan . ^[46]

Bolivian yleinen syyttaja antoi 18. joulukuuta 2019 Moralesista pidatysmaarayksen. Bolivian hallinto syyttaa hanta kapinan lietsomisesta ja terrorismista . ^[46]

Moralesin jalkeen Bolivian valiaikaiseksi presidentiksi 12. marraskuuta 2019 julistautunut senaatin toinen varapuheenjohtaja, oikeistolainen Jeanine Anez on nopeasti alkanut muuttaa Bolivian ulkopoliittista linjaa. Suhteet Moralesin laheiseen liittolaiseen Venezuelaan katkaistiin, ja Bolivia tunnusti Juan Guaidon hallinnon Venezuelan lailliseksi hallitukseksi. Bolivia nimitti myos 11 vuoteen ensimmaisen suurlahettilaansa Washingtoniin, mika merkitsi Moralesin aikana kiristyneiden Yhdysvaltojen-suhteiden nopeaa kohentumista. Yhdysvallat tunnusti Moralesin jalkeen valtaan tulleen Bolivian valiaikaisen hallinnon ja presidentti Jeanine Anezin Bolivian laillisiksi vallanpitajiksi. ^[47]

Vaalivilppisyytosten kyseenalaistaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuoden 2020 alussa The Washington Post ja The New York Times raportoivat, etta MIT:n tutkijat tekivat tilastoanalyysin vaalien aanista ja eivat havainneet merkittavia tilastollisia eroja alustavan aantenlaskennan (preliminary vote) lopettamisen ja aloittamisen valilla. Sen sijaan on "erittain todennakoista", etta Morales voitti vaalit yli 10 prosentin erolla ensimmaisella kierroksella. Vaalivilppivaitteille ei siis loytynyt tilastollisia todisteita. Tama asettaa OAS:n vaitteet vilpista kyseenalaiseen valoon. ^{[48] [49]} Samanlaisen analyysin esitti jo vuonna 2019 vaalien jalkeen amerikkalainen proggressiivinen ajatushautomo Center for Economic and Policy Research, joka ei loytanyt tilastoanalyysissaan todisteita vaalivilpista. ^[50]

Paluu maanpaosta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vasemmistolainen Luis Arce voitti presidentinvaalit vuonna 2020. Morales palasi Boliviaan puolueensa johtoon. ^{[51] [52]}

Yksityiselama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Moralesilla on kahden naisen kanssa kaksi avioliiton ulkopuolista lasta, Eva Liz Morales Alvarado (s. 1994) ja Alvaro Morales Peredo. Morales kiisti aluksi isyytensa tyttoon ja myonsi sen vasta kongressin painostuksen jalkeen. ^{[53] [54]} Pojan elatusmaksurastit otettiin hanen palkastaan vuonna 2004 Bolivian perustuslakituomioistuimen paatoksen jalkeen. ^{[55] [53]}

Evo Moralesin lapset siirtyivat marraskuussa 2019 isansa valtakauden paatyttya Boliviasta maanpakoon Argentiinaan. ^[56]

Kunnianosoituksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Vapauttajan ritarikunta (Venezuela, 2006) ^[57]
• Augusto Cesar Sandinon ritarikunta (Nicaragua) ^[58]
• Perun auringon ritarikunta (Peru, 2010) ^[59]
• Jose Martin ritarikunta (Kuuba, 2016) ^[60]
• Keltaisen tahden ritarikunta (Suriname, 2019) ^[61]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Evo Morales .

• Evo Morales Ayma ( Arkistoitu ? Internet Archive) (CIDOB) (espanjaksi)
• From Coca To Congress: An Interview With Evo Morales (Z Magazine)
• In Bolivia, New Setbacks To a Leader's Lofty Vision (Washingtonpost)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja 2 Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Yhdysvallat T?ekki Korea Alankomaat Puola Henkilot Yle Muut IdRef