Euroopan unionin historia
voidaan jakaa kahteen osaan:
Euroopan unionia
(EU) edeltaneeseen kehitykseen ja varsinaiseen EU:n historiaan. Euroopan unionin perustaminen on osa suurempaa,
toisen maailmansodan
jalkeista
Euroopan
yhdentymiskehitysta, mutta sen aatteellisia ja historiallisia juuria voi hakea keskiajalta asti.
Euroopan yhdentymisella on pitkat aatteelliset ja historialliset juuret. Ensimmainen maininta eurooppalaisista, ”Europeenses”, loytyy kronikasta, jossa kuvataan
Poitiers’n taistelua
vuonna 733. Paavi
Pius II
kaytti 1400-luvulla Euroopan kasitetta
propagandanomaisesti
osoittaakseen
turkkilaisille
, etta
islamilainen
Turkki ei voi voittaa mahtavien valtioiden Eurooppaa, vaikka olikin onnistunut valloittamaan
Konstantinopolin
.
Pasifistinen kirjailija
Victor Hugo
esitti vuonna 1851, etta Euroopan pitaisi yhdistya rauhanomaisesti, yhteistyon ja yhdenvertaisen jasenyyden avulla. Nobelisti
Aristide Briand
puhui ”moraalisesta unionista” kuvatessaan Euroopan integraatiohanketta 1920-luvulla. Euroopan komission puhemies
Jose Manuel Barroso
on korostanut, ettei eurooppalaisten tule unohtaa myoskaan arabilais-islamilaisia, slaavilaisia ja kelttilaisia juuriaan.
Paneurooppalaisen liikkeen
perustaja, herttua
Richard Coudenhove-Kalergi
julisti vuoden 1948 Eurooppa-kongressissa, etta menneisyyden jaloin perusta on kreikkalaisen individualismi ja kristillinen sosialismi.
[1]
Euroopan unionia voidaan pitaa pohjimmiltaan rauhanomaisen kansainvalisen konfliktinratkaisun mallina. Se yhdisti valtiot, jotka olivat vuosisatojen ajan taistelleet keskenaan.
Karl Deutsch
on luonnehtinut EU:ta turvallisuusyhteisoksi.
Rosemary Footin
mukaan seka
Yhdysvallat
etta Euroopan unioni ovat maailman kaksi suurinta normiyrittajaa: ne luovat ja vievat normeja.
[1]
Euroopan yhdentymisessa voidaan erottaa kaksi eri kehityssuuntaa: yhtaalta yhteistyon syveneminen, kun jasenmaat siirtavat uusilla perussopimuksilla toimivaltaa keskuselimille, ja toisaalta laajeneminen uusien maiden liittyessa jaseneksi.
Toisen maailmansodan jalkeen oli tarve sitoa vanhat kiistakumppanit
Saksa
ja
Ranska
riippuvaisiksi toisistaan, joka osaltaan ehkaisisi tulevia sotia. Tata varten perustettiin
Euroopan hiili- ja terasyhteiso
(EHTY) vuonna 1950, johon liittyivat
Alankomaat
,
Belgia
,
Luxemburg
,
Lansi-Saksa
,
Italia
ja
Ranska
. Nama kuusi valtiota allekirjoittivat 18. huhtikuuta 1951 Pariisissa perustamissopimuksen, joka tuli voimaan 23. heinakuuta 1952 ja solmittiin 50 vuoden ajaksi.
Ranskan ulkoministeri
Robert Schuman
ehdotti 9. toukokuuta 1950
Jean Monnet
'n ajatusten innoittamana Saksan liittotasavallan ja Ranskan hiili- ja terasvarojen yhdistamista. Uuden jarjestelman oli maara olla avoin muillekin maanosan valtioille. Tata paivaa on alettu viettaa Eurooppa-paivana, unionin syntymapaivana.
Kuuden valtion ulkoministerit paattivat Messinan kokouksessa 1. ja 2. kesakuuta 1955 laajentaa Euroopan yhdentymisen koskemaan taloutta kokonaisuudessaan. Kuusi jasenvaltiota allekirjoittivat 25. maaliskuuta 1957 Roomassa Euroopan talousyhteison (ETY) ja Euroopan atomienergiayhteison (Euratom) perustamissopimukset, jotka tulivat voimaan vuoden 1958 alusta.
Vuonna 1957 maat allekirjoittivat
Rooman sopimuksen
, jonka myota perustettiin
Euroopan talousyhteiso
(
engl.
European economic community, EEC
) ja
Euroopan atomienergiayhteiso
(
Euratom
). Vuonna 1967 astui voimaan sulautumissopimus, jolla EHTY, EEC ja Euratom yhdistettiin
Euroopan yhteisoiksi
(EY).
[2]
Vuonna 1973 EY:hyn liittyi
Iso-Britannia
,
Irlanti
ja
Tanska
, ja taman jalkeen yhteiso alkoi hiljalleen laajeta nykyisiin mittoihinsa.
Maastrichtin sopimus
(virallisemmin
Sopimus Euroopan unionista
) allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992 Euroopan yhteison jasenien kesken Alankomaiden
Maastrichtissa
ja astui voimaan 1. marraskuuta 1993. Se syntyi talous- ja rahaliittoa ja poliittista yhteistyota koskevien erillisten neuvottelujen tuloksena.
Sopimus johti Euroopan unionin syntyyn,
euron
luomiseen, ja siina esiteltiin kolme peruspilaria: yhteiso, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja yhteistyo oikeus- ja sisaasioissa.
[3]
Vuosina 1993?2009 Euroopan unionin toiminta perustui nk. kolmeen peruspilariin:
- I pilari: Euroopan yhteisot
- Talous- ja rahaliitto
- Sisamarkkinat
- Kauppapolitiikka
- Maatalous- ja kalastuspolitiikka
- Alue- ja rakennepolitiikka (katso:
rakennerahasto
)
- Kilpailupolitiikka
- Tutkimus- ja kehitys, innovaatiot
- Ymparisto
- Energia
- Koulutus
- Kehitystyo
|
|
- III pilari: Yhteistyo oikeus- ja sisaasioissa
|