Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Etelaboreaalinen vyohyke on pohjoisen havumetsavyohykkeen etelaisin alue. Se rajautuu pohjoisessa karumpaan keskiboreaaliseen vyohykkeeseen ja etelassa myos sekametsavyohykkeeksi kutsuttuun lehtimetsaalueeseen lukeutuvaan hemiboreaaliseen vyohykkeeseen. Etelaboreaalinen vyohyke kulkee havumetsavyohykkeessa koko maapallon ympari. Etelaboreaalisen vyohykkeen metsat ovat pohjoisempia havumetsavyohykkeen alavyohykkeita monimuotoisempia. Monimuotoisuus nakyy muun muassa hyonteisten, pesivien lintulajien ja putkilokasvien runsaampana maarana. Metsat ovat myos pohjoisempaa tiheampia, korkeampia ja nopeakasvuisempia, ja siksi erittain kannattavia metsataloudelle, rehevimmat maat on monin paikoin hyodynnetty maanviljelykseen. Kasvukausi 160?175 vrk, haihtuminen PE 465?510 mm.

Esiintyminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Etelaboreaalisia metsia kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Venajalla ja Suomessa. Myos Aasiassa, Kiinan pohjoispuolella on etelaboreaalisia metsia. Alppien rinteiltakin loytaa etelaboreaalisia metsia. Suomen etelaboreaalisen vyohykkeen pohjoisraja menee kutakuinkin linjalla Vaasa?Jyvaskylan pohjoispuoli?Joensuu, ja etelaraja kulkee linjalla Helsinki?Uusikaupunki, jonka etelapuolella kasvaa ohuena kaistaleena pitkin lounaisrannikkoa hemiboreaalista kasvillisuutta.

Kasvillisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yleisimmat puulajit ovat metsakuusi , manty , haapa , lepat ja koivut . Siperiassa myos pihdat ovat yleisia. Suomen etelaboreaalisella vyohykkeella metsat ovat luonnostaan kuusivaltaisia, mantya on vain hieman vahemman, ja ne kasvavat yleensa siella missa kuusi ei viihdy. Lehtipuita on noin puolet kuusten maarasta, yleensa koivuja ja haapaa. Ne esiintyvat useimmiten nopeakasvuisina pioneeripuina esimerkiksi kuloaukeilla ja havupuut syrjayttavat usein ne myohemmin. Metsatyypeista tavallisin on tuore kangas , joten tyypillisimmat aluskasvillisuuden muodostajat ovat mustikka ja sammalet. Lehtoja loytyy sielta taalta, ja niissa voi harvoin kasvaa joitakin alueelle muuten epatyypillisia puulajeja, kuten euroopanpahkinapensasta , jalavaa tai metsalehmusta , ja usein joitakin kevatkukkijoita, kuten valkovuokkoa ja keltavuokkoa .

Etelaboreaaliset metsat Pohjois-Amerikassa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tyypillisimpia puulajeja ovat keltakoivu , amerikanhaapa , mustakuusi , valkokuusi , hemlokit , tuijat ja mannyt. Sokerivaahtera ja jotkin tammet kasvavat alueen etelaosissa, lahella hemiboreaalista vyohyketta, hieman Suurten jarvien pohjoispuolella.