Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Energia-ase on ase , joka kohdistaa energiavirran johonkin suuntaan eri tavoin kuin ammuksena . Se siirtaa energiaa kohteeseen halutulla tavalla. Jotkut naista aseista ovat oikeasti toteutettavissa, jotkut ovat sci-fia . Energiaa voidaan kehittaa ja siirtaa monella tavalla:

• Sahkomagneettisena sateilyna yleensa laserilla , maserilla , suurtehoklystronilla tai EMP:lla .
• Massan omaavien hiukkasten avulla esim: hiukkaskiihdytin , neutronipommi .
• Kuvitteelliset aseet kayttavat usein jotain hiukkasta tai sateilya jota ei ole olemassa

Jotkut naista aseista tunnetaan kuolonsateina tai sadeaseina , joiden naytetaan ampuvan energiaa kohteeseen tuhotakseen tai tappaakseen sen.

Joitakin tappavia energia-aseita tutkitaan ja kehitetaan, mutta suuri osa on fiktiivisia.

Energia-aseet voidaan karkeasti ottaen jakaa ryhmiin kaytetyn energiatyypin perusteella ja sen perusteella, mihin tarkoitukseen niita kaytetaan (kohteiden tuhoaminen, hairinta, lamauttaminen jne.).

Tama artikkeli kasittelee aseita, joiden tarkoituksena on tuottaa vahinkoa sahkomagneettisella sateilylla tai hiukkassateilla. Muutamia aseita, jotka voidaan sekoittaa energia-aseisiin:

• Laserdesignaattorit ovat useimmiten infrapunalasereita , joita kaytetaan kohteiden osoittamiseen tasmaaseille .
• Sahkoaseet ovat joko aseita, jotka aiheuttavat sahkoiskuja kosketuksesta tai aseita, jotka ampuvat sahkoistettyja ammuksia.

Laserit ovat tunnettuja sci-fissa sadeaseena. Oikeasti lasereita kaytetaan lahinna kohteiden etsintaan, etaisyyden mittaukseen ja tahtaykseen; nain lasersade itse ei ole tulivoiman lahde.

Lasereilla ammutaan usein lyhyita pulsseja. Megajoulen laserpulssi vapauttaa saman verran energiaa kuin 200 grammaa rajahdetta, ja vaikutus kohteeseen on samantapainen. Paaosa vahingosta tapahtuu, kun kohteen pintaosat haihtuvat rajahtaen.

Useimmat nykyiset aseina kaytettavat laserit ovat dynaamisia kaasulasereita .

Lasereita on tutkittu myos lamauttavina aseina.

Lasereilla on nelja paaetua verrattuna tavalliseen aseistukseen:

• Lasersade etenee valon nopeudella , joten useimmilla etaisyyksilla ei tarvitsisi ottaa ennakkoa eli ampua liikkuvan kohteen eteen
• Painovoimalla on minimaalinen vaikutus lasersateeseen, jolloin sita ei tarvitse ottaa huomioon pitemmilla etaisyyksilla
• Jotkut laserit kayvat sahkolla, jota on halpa tuottaa. Tama vahentaisi kalliiden ja tilaa vievien ammuksien tarvetta. Ongelmana tosin on se, etta tarvittaisiin tehokas, liikuteltava energianlahde
• Laserien rekyyli on lahes olematon

Koska laserit voivat teoreettisesti pysayttaa tykisto- ja ohjushyokkayksia, mika tahansa osasto saisi merkittavia etuja taistelussa, niin maa-, meri-, ilma- kuin avaruustaistelussa. Tutkan avulla lasereilla on pystytty ampumaan alas lennossa olevia tykiston ammuksia, myos kranaatinheittimen ammuksia. Taman perusteella onkin sanottu, etta laserien paakaytto voisi olla puolustuksessa.

Nykyisten laserien suurimpia ongelmia on tarvittavien peilijarjestelmien kalleus ja hauraus.

Joskus oletetaan, etta heijastavien pintojen ja muiden vastatoimien avulla voitaisiin vahentaa laserien tehoa, mutta tata ei ole todistettu. Pienetkin vauriot peilin pinnassa vastaanottavat energiaa ja vauriot levittaytyvat helposti laajemmalle alueelle. Suojaavien peilien tehoa voitaisiin vahentaa tarkoituksella vahingoittamalla niita. Myos poly ja lika vahentavat peilien tehoa.

Lasersateet aiheuttavat ilman plasmahajoamista , kun energiaa on noin megajoule kuutiosenttimetrissa. Tama aiheuttaa lasersateen "hajoamisen", jolloin se menettaa energiaa. Jos ilmassa on sumua , savua tai polya, hajoaminen voi olla suurempaa.

On olemassa tapoja, joilla hajoamista voidaan vahentaa:

• Sade voidaan jakaa suuren peilin alueelle, joka heijastaa sateen kohteeseen. Energian maara kuutiosenttimetria kohden on nain pienempi ja hajoamista ei tapahdu. Tahan tarvitaan suuri, erittain tarkka ja hauras peili, jonka kohdistamiseen tarvittaisiin raskas koneisto.
• Voidaan kayttaa vaiheistettua antenniryhmaa . Tarvittaisiin miljardeja mikrometrin kokoisia antenneja, ja tallaisia ei nykyisellaan pystyta rakentamaan. Vaiheistettua antenniryhmaa kayttamalla ei tarvittaisi peileja.
• Voidaan kayttaa vaiheis-konjugaattilaseria. Naissa kohdistuslaserilla "maalataan" kohde. Kohteessa olevat heijastavat kohdat heijastavat valoa takaisin, jolloin aseen paavoimavahvistin huomaa sen. Paavoimavahvistin vahvistaa takaisin tulevat aallot ja tuhoaa kohteen ?okkiaalloilla , jotka syntyvat rajahtavasti haihtuvista heijastavista kohdista. Hajoamista ei talloin tapahdu, koska takaisin heijastuvat aallot nayttavat paalaserille tien. Tata tapaa kayttavissa, kokeellisissa lasereissa on kaasujen avulla muodostettu "vaiheis-konjugaattinen peili". Useimmissa laitteissa peili ylikuumenee pahasti.
• Kun ammutaan hyvin lyhytaikainen laserpulssi, hajoamista ei ehdi tapahtua.
• Saatelemalla pulssin ajoitusta, voimaa ja/tai aallonpituutta voidaan saada aikaan ?okkiaalto, joka tyontaa ilman pois lasersateen tielta. Tahan tarvitaan vaikeasti saavutettava, suurehko voima.
• Kayttamalla laseraseita vain tyhjiossa , kuten avaruudessa

Toinen ongelma laseraseiden kaytossa on se, etta haihtunut materiaali haittaa lasersateen etenemista kohteen pinnalle. Tapoja eliminoida tama ovat:

• Jatkuvat ?okkiaallon luominen haihtumapilven lapi. ?okkiaalto jatkaisi vahingon tekemista
• Teoriassa on mahdollista saada toinen laser saatelemaan toisen lapipaasya. Toinen laser saadetaan niin, etta pilvi absorboi sita ja aiheuttaa populaatioinversion . Talloin voidaan tietyilla taajuuksilla paasta pilven lapi

Yksi ongelmista seka lasereissa etta muissa energia-aseissa on niiden suuri energiankulutus. Nykyiset energiansailytys-, johtavuus-, muunto- ja ohjausmenetelmat ovat riittamattomat kayttokelpoisen kasiaseen rakentamiseksi. Nykyisten laserien energianhukka lampona on suuri ja ne tarvitsevat suuria jaahdytyslaitteita. Ilmajaahdytys on riittamaton pitamaan jarkevan tulinopeuden ylla. Naiden ongelmien vaikutuksia voidaan vahentaa:

1. Halvoilla korkeassa lampotiloissa toimivilla suprajohtimilla
2. Parempi tapa varastoida ja/tai tuottaa suuria maaria energiaa

Jos suprajohteita ei olisi, osa energiasta voitaisiin kayttaa aseen jaahdyttamiseen.

Energiankulutus ei ole ongelma kemiallisissa lasereissa , joissa energia saadaan kemiallisista reaktioista . Happi-jodi-laser ja deuterium-fluoridi-laser ovat esimerkkeja jatkuvaan megawattiluokan ampumiseen pystyvista lasereista. Nailla lasereilla on kemiallisten aineiden kuljetukseen liittyvat ongelmat seka jaahdytysongelmat.

Tama ongelma ei olisi niin suuri, jos lasereita kaytettaisiin vain voimaloiden laheisyydessa tai mahdollisesti ydinvoimalla toimivissa avaruusaluksissa ja sotalaivoissa.

Sade, lumi, poly, sumu, savu ja samanlaiset visuaaliset esteet voivat hajottaa lasersadetta.

Koska painovoima vaikuttaa valoon vain haviavan vahan, ja epasuora tuli perustuu painovoiman kayttamiseen hyvaksi ammuttaessa esteen yli tai alueelle, johon ei ole nakoyhteytta, laseraseilla ei voida ampua epasuoraa tulta . Taman voi tosin kiertaa sijoittamalla laseraseen esimerkiksi lentokoneeseen tai avaruuteen, jolloin ollaan esteen ylapuolella.

Sahkolaserissa hajoamisen annetaan tapahtua ja sitten lahetetaan voimakas sahkonpurkaus muodostunutta ionisoitua "kaytavaa" pitkin. Tallainen ase toimisi kuin pitkan kantaman tainnutusase.

Ihmisia vahingoittavia mikroaaltoaseita eli masereita on mahdollista rakentaa.

• Active Denial System on Yhdysvaltain asevoimien kehittama mikroaaltoase, joka lammittaa ihon alla olevaa vetta tuottaen lamauttavaa kipua. Vahinko ei ole pysyva, mutta saattaa voida tuottaa pysyvaa vahinkoa silmille. Aseella voidaan tuhota suojaamattomia sahkolaitteita.

HPM-aseilla voidaan tuhota suojaamattomia sahkolaitteita. Mikroaaltoaseeseen tarvittavia osia - energianlahteita, mikroaaltogeneraattoreita ja antenneja - on saatavilla helposti, ja siviilitkin ovat rakentaneet yksinkertaisia mikroaaltoaseita.

• Yhdysvallat on yhteistyossa Kanadan kanssa rakentanut ja testannut mikroaaltotykkia. Sita testattiin sita halunneeseen sotilaaseen. Testi naytettiin USAn ja Kanadan televisioissa.

Pulssienergia-aseilla ammutaan infrapunalaserpulssi, joka synnyttaa laajenevaa plasmaa osuessaan kohteeseen. Tasta syntyvat aani-, ?okki- ja sahkomagneettiset aallot tuottavan kohteelle kipua ja lamauttavat hanet. Asetta kehitetaan ja sita tullaan kayttamaan ei-tappavana lamautusaseena.

Mid-Infrared Advanced Chemical Laser eli kehittynyt kemiallinen infrapunalaser on USAn laivaston kehittama deuterium-fluoridi-laser, jota testattiin ilmavoimien satelliitteja vastaan vuonna 1997 .

Tactical High-Energy Laser eli taktinen suurienergialaser on USAn ja Israelin yhteishanke. Se on deuterium-fluoridi-laser, ja on suunniteltu ampumaan alas lentokoneita ja ohjuksia. Katso myos National Missile Defense eli USAn kansallinen ohjuspuolustusjarjestelma.

Airborne laser eli ilmavoimien laser (toiselta nimeltaan Advanced Tactical Laser eli kehittynyt taktinen laser) oli Boeing 747 -400F-lentokoneen nokkaan asennettava ohjuspuolustukseen tarkoitettu kemiallinen happi-jodi-laser. Projekti lakkautettiin 2010-luvun alussa.

San Diegossa sijaitseva HSV Technologies kehittaa laserasetta, jolla voidaan lamauttaa elaimia ja myohemmin mahdollisesti myos ihmisia. Ase toimii lasersateen synnyttaman sahkovarauksen perusteella. Se on ultraviolettilaser , ei sahkolaser (ks. ylla).

Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty paivitettavaksi, koska sen sisalto on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla .

HERF-aseet ( High Energy Radio Frequency weapons eli suurienergiaiset radiotaajuusaseet) toimivat samalla periaatteella kuin mikroaallot.

Tammikuussa 2007 Yhdysvaltain asevoimat testasi Active Denial Systemia muistuttavaa asetta, jolla saatiin 450 metrin paassa olevat ihmiset tuntemaan lampotilaksi noin 130 astetta. Viela ei olla varmoja, pystyttaisiinko aseella polttamaan tai tappamaan. Tallaisen aseen taysimittainen tuotanto ei ole arvioiden mukaan mahdollista ennen vuotta 2010.

Tyhjiossa kulkeva sahkonpurkaus voisi paasta mahdollisesti rajattoman matkan alivalonnopeudella . Tama johtuu siita, etta tyhjiossa ei ole lainkaan resistanssia . Tallaisilla jarjestelmilla voitaisiin tuhota avaruusalusten ja satelliittien elektronisia laitteita. Tyhjiossa sahkonpurkaus ei voi kulkea laseria pitkin ja tarvitsee nain jonkin muun keinon pysyakseen kasassa.

Hiukkassateissa voidaan kayttaa joko varauksellisia tai varauksettomia hiukkasia, ja niita voidaan kayttaa seka ilmakehassa etta avaruudessa. Hiukkassadeaseet ovat mahdollisia rakentaa, mutta kaytannollisia malleja ei ole rakennettu. Joidenkin hiukkassateiden ominaisuudet tekevat ne itsetarkentuviksi ilmakehassa kaytettyna.

Hajoaminen ei ole vain lasereiden ongelma, vaan myos hiukkassateiden. Kohteeseen muuten tarkentunut energia hajoaakin ilmakehaan ja sade menettaa tehoaan.

• Lampohajoaminen tapahtuu seka varauksellisissa etta neutraaleissa hiukkassateissa, ja tapahtuu, kun hiukkaset tormailevat toisiinsa lampovarahdellessaan , tai tormaavat ilmamolekyyleihin
• Sahkoista hajoamista tapahtuu vain varauksellisissa sateissa, koska saman varauksen omaavat ionit hylkivat toisiaan

Plasma-aseet ampuvat plasmaa , eli ainetta, jossa elektronit ovat irronneet atomien ytimia kiertamasta. Esimerkkeja ovat:

• MARAUDER ( Magnetically Accelerated Ring to Achieve Ultra-high Directed Energy and Radiation eli magneettisesti kiihdytetty rinki aarimmaisen korkeiden energioiden ja sateilyn saavuttamiseksi), jarjestelma on mahdollinen ilmatorjunnassa ^[1]
• Pallosalama saattaa olla plasmaa. Jos tata pystyttaisiin kayttamaan aseissa, voitaisiin luoda panssarintorjuntaohjuksen tapainen, hakeutuva plasma-ase
• Plasmakivaari on tavallinen ase scifissa. Se on voinut saada vaikutteita oikeasta plasmasoihdusta , jota kaytetaan metallin leikkaamiseen
• Perutun Shiva Star -projektin tarkoituksena oli luoda plasmaa ampuva ohjuksentorjuntajarjestelma, jonka ampuman plasman nopeus olisi 3000 - 10 000 kilometria sekunnissa
• MEDUSA ( Mobile Energy Device United States of America eli USAn liikuteltava energialaite). Normaalisti elektroneja kerataan tyhjioputken karkeen, mutta kun niiden annetaan virrata voimakkaaseen mikroaalto- ja laserkenttaan, niista tulee vaarallisia "ammuksia" ja ne pystyvat tuhoamaan seka orgaanista etta epaorgaanista ainetta. Laitteen kayttamisesta kaydaan keskustelua. ^[2]

Moottorinpysayttajat ovat fiktiivisia aseita. Englannissa kerrottiin 1930-luvulla tarinoita Saksassa kayvista turisteista, joiden auton moottori yhtakkia sammui ja sotilas tuli heidan luokseen kertomaan, etta heidan tuli odottaa. Sotilas palasi vahan ajan kuluttua ja kertoi, etta moottori toimisi taas. Naiden tarinoiden mahdollinen lahde saattoi olla televisiolahettimen testaus Feldbergissa . Koska autojen moottorien varahtely haittasi lahetyksen voimakkuuden mittausta, sotilaat pysayttivat laheisen liikenteen testauksen ajaksi.

Olalta laukaistava moottorinpysayttaja oli keskeinen juonielementti BBC :n vakoiludraamasarjasta Bugs, episodista 303, jossa sita kutsuttiin "moottorien tappajaksi".

Katso myos Sahkomagneettinen pulssi .

Nama eivat ole aseita, mutta sisaltyvat tahan artikkeliin taydellisyyden vuoksi. On olemassa haulikon imitaatio, joka ampuu heikkotehoisen lasersateen, joka heijastuu kohteen heijastavista pinnoista takaisin aseeseen. Tama kelpaa vain harjoitteluun ilman ammuksia. Aseen huonona puolena on se, etta laser etenee valon nopeudella suoraviivaisesti, jolloin harjoittelija ei saa harjoitusta liikkuvaan kohteeseen ampumisesta ennakkoa ottamalla eika tuulen huomioon ottamisesta.

Ennen modernin teknologian kehitysta monet mytologiat kertoivat jumalista tai demoneista , jotka kayttivat salamoita luovia aseita, esimerkiksi Zeuksen ja Jupiterin salamat, Thorin vasara Mjolnir ja Indran keihas.

Myyttien mukaan "palavan peilin" tai "kuolemansateen" kasitteen keksi Arkhimedes , joka kehitti Syrakusan puolustukseen peilijarjestelman, jolla heijastettiin auringonvaloa hyokkaaviin roomalaislaivoihin, jotka syttyivat tuleen. Historiankirjoittajat ovat panneet merkille, etta ensimmaisissa kirjoituksissa taistelusta ei mainittu peileista; vain Arkhimedeksen nerous ja tapa heittaa tulta mainittiin. Eras bysanttilainen kirjoittaja saattoi kuvitella aseen satoja vuosia myohemmin. Jotkut yrityksen tehda tallainen ase ovat onnistuneet jossain maarin (vaikkakaan ei MythBusters -ohjelma), esimerkiksi MIT :n opiskelijoiden tekema koe osoitti laitteen olevan mahdollinen, joskaan ei kaytannollinen.

Ensimmaisen maailmansodan teknologisen kehityksen jalkeen energia-aseista alkoi olla enemman puhetta. Harry Grindell-Matthews yritti myyda sadeaseen Britannian hallitukselle, mutta epaonnistui sen toiminnan nayttamisessa. Ase kuljetettiin ehka johonkin Ranskaan , mutta se ei ole ilmestynyt mistaan. Niinpa erilaisia salaliittoteorioita on olemassa siita, missa se on ja onko joku kehittanyt sita.

Vuonna 1935 Brittilainen ilmailuhallitus kysyi Robert Watson-Wattilta onko "kuolemansade" mahdollinen. Han ja kollegansa Arnold Wilkins paattelivat sen olevan mahdoton rakentaa, mutta sen sijaan ehdottivat radioaaltojen kayttamista lentokoneiden havaitsemisessa, jolloin tutka kehitettiin.

Nikola Tesla sanoi kehittaneensa "televoima"-aseen. Tama ase pystyi "lahettamaan keskitettyja hiukkassateita ilman halki tuhoten 10 000 pommikoneen laivueita ja miljoonien armeijoita 250 mailin paasta". Han tarjosi asetta Yhdysvaltain puolustusministeriolle ja muutamille Euroopan maille tuloksetta. Erilaisia salaliittoteorioita kehiteltiin.

Kirjassaan Maailmojen sota H. G. Wells kaytti kuolemansade-tyyppista asetta ensi kerran scifissa . Marsilaiset kayttivat "kuumuussadetta", joka muistutti laseria .

Toisen maailmansodan loppuvaiheissa natsi-Saksa luotti yha enemman salaisten aseiden tutkimukseen, Wunderwaffeen . Muun energia-asetutkimuksen ohessa natsit kehittelivat aaneen perustuvia aseita.

1980-luvulla Ronald Reagan ehdotti puolustusjarjestelmaa nimeltaan Strategic Defense Initiative , joka lempinimettiin "tahtien sodaksi". Avaruudessa sijaitsevat, mahdollisesti rontgenaaltolaserit olisivat saattaneet pystya tuhoamaan mannertenvalisia ohjuksia lennossa. Poliittisen vastustuksen takia suunnitelmaa ei toteutettu.

• Energia-aseet Air Power Australian sivuilla
• Ionatron - Energia-aseiden valmistaja ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• www.globalresearch.ca linkki videoon, joka nayttaa mahdollista kayttoa Irakissa
• Wired News (AP)-artikkeli aseistuksesta Irakissa, Active Denial Systemista and Stunstrikesta, Heinakuun 10., 2005