Emiliano Zapata Salazar
(
8. elokuuta
1879
Anenecuilco?
10. huhtikuuta
1919
Chinameca, Morelos) oli vuonna 1910 alkaneen
Meksikon vallankumouksen
johtava hahmo ja
Meksikon
kansallissankari. Zapata oli kotoisin keskisen
Morelosin
osavaltion Anenecuilcon kylasta (nykyisin
Ayalan
kunnassa).
[2]
Meksikon 1910-luvun yhteiskunnassa suurmaatilat (
haciendas
) ja niiden omistajat olivat hallitsevassa asemassa. Maata rohmuttiin
intiaanikylilta
(
pueblos
), jotka ajettiin suurtiloille velkaorjuuteen (
peonaje
). Maata hallitsi
diktaattori
Porfirio Diaz
, joka oli tullut presidentiksi 1876. Meksikossa oli
naennaisdemokratia
paikallisvaaleineen
kansan rauhoittamiseksi. Diazin lahipiirille jaettiin kuitenkin virkoja joka puolella maata.
Zapatan perhe ei ollut rikas, mutta kuitenkin oman kylansa vauraimpia perheita. Heilla oli oma maatilansa (
rancho
). Perhe oli ollut perinteisesti Diazin tukijoita. Zapata itse esiintyi mielellaan
charron
asussa, mika yhdistettiin yleensa rikkaisiin
hacendadoihin
. Han saavutti kunnioitusta kylassaan ja oli 30-vuotiaana kylan puolustajien paamies, mika teki hanesta kylan puhemiehen. Hanta kunnioitettin, koska han osasi kasitella hevosia. Pienikokoinen Zapata oli
mestitsi
ja osallistui intiaanien oikeuksien ajamiseen.
[3]
Kerran han todisti hacendadosien polttaneen kokonaisen intiaanikylan. Aluksi han painosti sanallisesti Morelosin kuvernooria, mutta siirtyi oman kaden oikeuteen kokoamalla aseistetun joukkon, joka valtasi kiistanalaisen alueen.
Euphemio (vas.) ja Emiliano Zapata 1910-luvulla.
Vuonna 1910 Porfirio Diazin valtaa uhkasi
Francisco I. Maderon
presidenttiehdokkuus. Zapata liittoutui Maderon kanssa, koska uskoi taman tuovan todellista muutosta maan oloihin. Diaz julistettiin uudelleen presidentiksi lokakuussa 1910 epatodennakoisen suurella enemmistolla. Madero ei hyvaksynyt tulosta ja julisti itsensa valiaikaiseksi presidentiksi. Maassa puhkesi levottomuuksia ja perustettiin aseellisia joukkoja, esimerkiksi
Pancho Villan
joukko. Myos Zapata totesi, etta oikeutta on hankittava aseiden avulla. Hanesta tuli Morelosissa perustetun
Etelan vapautusarmeijan
(
Ejercito Libertador del Sur
) kenraali.
Meksikon vallankumous
oli puhjennut.
[3]
Zapata sai ideologiaansa vaikutteita Pohjois-Meksikon
anarkistilta
Ricardo Flores Magonilta
. Armeijan iskulauseena oli
Tierra y libertad
, maa ja vapaus, joka oli Magonin teoksen nimi. Osansa oli myos paikallisella koulunopettajalla,
Otilio Montano Sanchezilla
? myohemmin armeijan kenraalilla ? joka tutustutti Zapatan Magonin ja
Pjotr Kropotkinin
teoksiin.
Madero pakeni
San Antonioon
Teksasiin. Pancho Villan joukot valloittivat
Chihuahuan
ja
Ciudad Juarezin
. Diaz lyotiin lopulta maatyolaisten suurimittaisten kapinoiden jalkeen. 17. toukokuuta solmittiin Ciudad Juarezissa sopimus, jossa Madero vaati Diazin eroa ehdoksi rauhalle. Diaz erosi sopimuksen mukaisesti 25. toukokuuta 1911.
[3]
Maderon valtakaudella tehtiin joitain maauudistuksia ja vapaat vaalit taattiin. Zapata oli kuitenkin tyytymaton uudistusten laajuuteen, eika saanut Maderoa ymmartamaan asian tarkeytta tai tukemaan Zapatan uudistussuunnitelmaa
Plan de Ayalaa
. Madero asetti viimein uuden kuvernoorin, joka edelleen tuki suurtilallisia, jolloin Zapata kokosi vapautusarmeijansa uudelleen. Madero vaati Zapataa luovuttamaan aseensa ja hajottamaan armeijansa. Tama vastasi, etta jos kansa ei voittanut oikeuksiaan ollessaan aseissa, he eivat saavuttaisi mitaan avuttomana ilman aseita. Hallitus lahetti joukkoja neutraloimaan Zapataa, mutta ei onnistunut aikeessaan.
Zapatan ruumis
Victoriano Huerta
, entinen
porfirista
-kenraali, syrjaytti ja teloitutti pian Maderon. Han julisti itsensa presidentiksi helmikuussa 1913. Huerta kukisti intiaanien kapinat ja perusti tiukan sotilashallinnon. Maatyolaisten reaktiona Zapatan armeija kasvoi nopeasti. Pohjoisessa nousi myos uusi joukko:
villistas
Pancho Villan
alaisuudessa. Joukko koostui paaasiassa Maderon tukijoista.
Oppositio kokoontui
Venustiano Carranzan
johtaman perustuslaillisen ryhman taakse. Villa ja Zapata liittoutuivat hanen puolelleen. Huerta luopui vallasta heinakuussa 1914. Perustuslailliset asettivat kokouksen paattamaan tulevasta valtiomuodosta. Zapata ei osallistunut, huomauttaen, etta ainuttakaan osallistujaa ei ollut valittu demokraattisesti. Morelosin paallikot lahettivat edustajansa esittamaan Ayalan suunnitelman maan jakamiseksi ja tarkkailemaan kokousta.
[3]
Carranza asetti itsensa hallituksen johtoon, mita kapinalliset eivat hyvaksyneet. Carranzan tukija kenraali
Alvaro Obregon
kukisti villastalaiset huhtikuussa 1915, mutta zapatistit olivat edelleen uhka. Naiden armeija kuitenkin hajosi ajan kuluessa. Carranza lupasi lopulta palkkion Zapatan paasta, toivoen taman oman joukon pettavan taman. Hallitus yritti myos hajottaa armeijaa houkutellen sen muita paallikoita pois zapatisteista. Kumpikaan suunnitelma ei onnistunut.
Eversti
Jesus Guajardo
kutsui 9. huhtikuuta 1919 Zapatan tapaamiseen kertoen hanelle, etta oli liittymassa kapinallisten puolelle. Zapata saapui seuraavana paivana Hacienda de San Juaniin, Chinamecassa, Ayalassa, jolloin Guajardon miehet ampuivat hanet. Ruumis vietiin Cuautlaan palkkion lunastamiseksi. Zapatan kuoleman jalkeen etelan vapautusarmeija hajosi hitaasti, ja lakkasi lopulta kokonaan, kun Carranza syrjaytettiin Obregonin kapinassa toukokuussa 1920.
[3]
- ↑
(
de
)
Saksan kansalliskirjasto,
GND-tunniste
. Tieto on haettu
Wikidatasta
.
- ↑
Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-oljytalous)
, s. 8127, art. Zapata, Emiliano. Otava, 1981.
ISBN 951-1-06271-9
.
- ↑
a
b
c
d
e
Kosonen, Petri: Sankareita vai henkipattoja?.
Historia-lehti
, 2011, nro 7, s. 30?35. Somero: Storia.
ISSN 1795-4215
.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|