Emil Johannes Johansson ( 20. helmikuuta 1887 Parainen ? 30. huhtikuuta 1966 ) oli suomalainen jaakarikapteeni. ^{[1] [2]}

Johanssonin vanhemmat olivat maanviljelija Reinhold Johannes Johansson ja Selma Alma Klang. Han kavi kansakoulun. ^{[1] [2]}

Johansson tyoskenteli maanviljelijana ennen liittymistaan vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jaakaripataljoona 27 :n 1. komppaniaan 24. marraskuuta 1915. Ensimmaisesta komppaniasta han pyrki kuitenkin vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jaakaripataljoonan tykistoon ja tulikin valituksi yhtena niista 26 miehesta, jotka Jaakaripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hanet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minka paivamaaran voidaan katsoa olevan jaakaritykiston virallinen perustamispaiva ^[3] . Han otti osaa taisteluihin ensimmaisessa maailmansodassa Saksan itarintamalla Misse -joella Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa seka Aa-joella . ^{[1] [2]}

Johansson saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) luutnantiksi ylennettyna jaakarien paajoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisallissotaan hanet komennettiin ensin patteriupseeriksi Jaakaritykiston 1. patteriin ja otti osaa Messukylan ja Tampereen taisteluihin. Tampereen valtauksen jalkeen hanet sijoitettiin tykiston uudelleen jarjestelyn myota juuri perustettuun Jaakaritykistoprikaatiin 1. ammuskolonnaan paallikoksi. Ammuskolonnan johtajana han osallistui taisteluihin Viipurissa. ^{[1] [2]}

Johansson palveli sisallissodan jalkeen Suomen tykistokoulussa, mista tykiston uudelleenjarjestelyn yhteydessa hanet maarattiin patteriupseeriksi raskaaseen kenttahaupitsipatteristoon. Myohemmin han palveli Raskaan tykistorykmentin 2. patteriston 4. patterissa. Armeijasta han erosi 13. kesakuuta 1924 ja matkusti Kanadaan. Kanadasta han palasi vuonna 1927 ja siirtyi tyonjohtajaksi Paraisten Kalkkivuori oy:n palvelukseen Paraisille. ^{[1] [2]}

Johansson osallistui talvisotaan Kenttatykistorykmentti 5:n 2. patteriston kuormastopaallikkona. Jatkosodan puhjettua hanet komennettiin komppanianpaallikoksi Vaasan suojeluskuntapiirin vartiokomppaniaan, josta hanet siirrettiin vuonna 1942 Kotijoukkojen henkilotaydennyskeskukseen, missa han palveli sodan loppuun saakka. Sotien jalkeen han palasi rauhanaikaiseen tehtavaansa Paraisten Kalkkivuori Oy:n. ^[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenfuhrer 24. joulukuuta 1916 Gruppenfuhrer 12. elokuuta 1917 Luutnantti 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 1940		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jaakarimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttatykiston saation vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.
• Puolustusministerion Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jaakarien elamakerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jaakarien elamakerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9 .