Elisabeth Rehn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elisabeth Rehn
Rehn vuonna 2015
Rehn vuonna 2015
Suomen puolustusministeri
Holkerin hallitus
13.6.1990?25.4.1991
Ahon hallitus
26.4.1991?1.1.1995
Edeltaja Ole Norrback
Seuraaja Jan-Erik Enestam
Kansanedustaja
24.3.1979?23.3.1995
Ryhma/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhma
Vaalipiiri Uudenmaan laanin vaalipiiri
Henkilotiedot
Syntynyt 6. huhtikuuta 1935 (ika 89)
Helsinki
Arvonimi ministeri (2005)
Puoliso Ove Rehn (aviol. 1955?k. 2004)
Tiedot
Puolue RKP

Marta Elisabeth Rehn (o.s. Carlberg ; s. 6. huhtikuuta 1935 Helsinki ) on suomalainen ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja (1979?1995) seka Suomen ja Euroopan ensimmainen naispuolinen puolustusministeri [1] . Han oli Martti Ahtisaaren vastaehdokas vuoden 1994 presidentinvaalin toisella kierroksella ja oli myos puolueensa ehdokas vuoden 2000 presidentinvaalissa . Aktiivipoliitikon uran jalkeen Rehn on tullut tunnetuksi paljon maailmalla liikkuvana ihmisoikeustaistelijana.

Yksityiselama ja koulutus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lapsuus ja nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rehn syntyi Helsingissa, mutta vietti suurimman osan lapsuudestaan Mantsalassa , jossa hanen isansa, laaketieteen lisensiaatti Andreas Petrus Carlberg (1897?1971) toimi kunnanlaakarina vuosina 1931?1960. Elisabethin aiti oli Ruth Leonida Weurlander. Elisabethin ruotsin kielen taitoa vahvistettiin lahettamalla hanet 10-vuotiaana sisaoppilaitokseen Kauniaisiin . [2]

Rehn valmistui ylioppilaaksi Grankulla samskolasta vuonna 1953 ja diplomiekonomiksi Svenska handelshogskolanista vuonna 1957. [3]

Avioliitto ja perhe [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rehn avioitui opiskelutoverinsa diplomiekonomi Ove Harald Rehnin kanssa vuonna 1955. [4] Heille syntyi nelja lasta: Veronica (1956), Joakim (1958), Charlotta (1959) ja Johan (1962). [3] Arkkitehti Veronica Rehn-Kivi on toiminut sittemmin kansanedustajana ja kunnallispoliitikkona Kauniaisissa RKP:n edustajana, Espoon kaupungin rakennusvalvontapaallikkona seka Valtion rakennustaidetoimikunnan jasenena. [5] Diplomiekonomi, KHT Joakim Rehn on hallituksen puheenjohtaja laskentatoimiyritys Revico Grant Thornton Oy:ssa, [6] ja Johan Rehn on alkoholin maahantuontiyritys Interbrandsin toimitusjohtaja [7] .

Perhe asui ensin Helsingissa, mutta muutti Kauniaisiin vuonna 1968. Myohemmin Rehnit asuivat Kirkkonummella . Ove H. Rehn kuoli vuonna 2004. [4] Elisabeth Rehn muutti takaisin Kauniaisiin vuonna 2019 [8]

Ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yrittajaperheen arkea [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elisabeth Rehn vuonna 1966

Vuodesta 1960 alkaen Elisabeth Rehn toimi perheyritys Renectan konttoripaallikkona kotiaitiyden ohessa. Samoihin aikoihin han alkoi ensimmaisena tuoda tunnettuja Tupperware -muoviastioita Suomeen. Vuosina 1972?1977 han toimi Grankulla samskolan ammatinvalintaopettajana ja perheyritys Rehn Tradingin konttoripaallikkona vuosina 1978?1979. [9] Tama viimeisin yritys meni konkurssiin vuonna 1979. Elisabeth ja Ove Rehn menettivat koko omaisuutensa ja joutuivat lopulta asumaan alkeellisesti pienessa pihamokissa. [10] Kaikesta huolimatta Rehnilla sailyi vankka usko yrittajyyteen myos poliitikkona.

Kaupunginvaltuustosta eduskuntaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1973 Rehn nousi Kauniaisten kaupunginvaltuustoon ruotsalaisen kansanpuolueen edustajana ja toimi vuosina 1977?1979 Kauniaisten koululautakunnan puheenjohtajana. Vuonna 1979 han oli mukana kaupunginhallituksessa. [9]

Maaliskuussa 1979 suhteellisen tuntematon Rehn nousi Uudeltamaalta vahvasti oikeistolaisen kampanjan avulla eduskuntaan ja mukaan valtakunnanpolitiikkaan. Vaalilauseena oli ”Kvinnan fran hoger” (’Nainen oikealta’), [11] ja teemoina olivat isanmaallisuus, vapaa omistusoikeus seka demokratia.

1980-luvulla Rehn toimi kansanedustajan tehtaviensa ohella aktiivisesti Suomen Punaisen Ristin , Suomen Unicef-yhdistyksen ja Maailman luonnonsaation (WWF) Suomen rahaston johtotehtavissa. Valtiollisia luottamustoimia olivat presidentin valitsijamiestehtavat vuosina 1982 ja 1988 seka pienen ja keskisuuren teollisuuden (1980?1986) ja taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukuntien (1985?1991) jasenyydet. Vuonna 1985 Rehn nousi RKP:n tyovaliokuntaan. Han toimi myos Vapaan koulutuksen tukisaatiossa (VKTS) , jonka tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan. Saatio muun muassa kokosi ” mustaa listaa ” opettajien poliittisesta suuntautumisesta. [12]

Puolustusministeriksi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

RKP:n eduskuntaryhman puheenjohtajana Rehn toimi vuosina 1987?1990. Taman jalkeen, kesakuussa 1990, Rehn nousi Holkerin hallitukseen puolustusministeriksi yhdeksan kuukautta ennen uusia vaaleja. Rehn kuitenkin jatkoi puolustusministerina myos seuraavassa Esko Ahon hallituksessa , jossa hanesta tuli myos tasa-arvoasioista vastaava ministeri sosiaali- ja terveysministerioon. Rehn halusi nostaa puolustusministerion ja maanpuolustuksen nakyvyytta ja profiilia. Puolustusministerina Rehnin tunnetuin aikaansaannos oli Hornet-kaupat, jotka toteutettiin vain puoli vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jalkeen. Vahvasti lansi- ja Nato -mielinen Rehn halusi omien sanojensa mukaan osoittaa Suomen kuulumisen lansimaailmaan. Vaihtoehtoina olivat amerikkalaiset F-16 ja F/A-18 Hornet seka ruotsalainen JAS ja ranskalainen Mirage 2000 . [13] 5. kesakuuta 1992 ilmoitettiin, etta Suomi ja Yhdysvallat olivat allekirjoittaneet 13 miljardin markan arvoisen havittajakonesopimuksen 57 Hornet-taisteluhavittajasta ja 7 koulutuskoneesta. Lentokonevalmistaja McDonnell-Douglas sitoutui vastaostoihin. [14]

Kirjan Lillan ? Elisabeth Rehnin epatavallinen elama (2014) mukaan Rehn myohemmin katui tapaa, milla paatos havittajahankinnasta tehtiin:

≫Elisabethin mukaan hallituksen johdossa oli katsottu, etta tassa alkaa taloustilanne olla niin huono, etta aikaa ei ole mihinkaan mutinoihin tai informointeihin. Paatos valmisteltiin pimennossa ja vietiin lapi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla. Havittajapaatos paatettiin tietoisesti pitaa pienessa piirissa ja julkisuudelta piilossa. Pelattiin, etta se ei etene mihinkaan, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut paastetaan debatoimaan asiasta. Esimerkiksi konetyypin valinnasta tiesi vain noin tusinan verran ihmisia.≫

≫”Se oli vaan, etta nyt ei mitaan eika ketaan kuulla. Minusta se oli valtavan rumasti tehty heita kohti, mutta itsehan sita olin tekemassa. Tiedostin kylla sen, etta tallaista ei paatoksenteko saa demokratiassa olla. Suurimmalle osalle ministereista tama tuli aivan yllatyksena. Ministereille ei ollut annettu mahdollisuutta hankkia lisatietoa, joka oli erittain ruma temppu. Niin jouduttiin tekemaan, jotta tama saatiin lapi.”≫

Elisabeth Rehnia pidettiin poikkeuksellisen vaikutusvaltaisena puolustusministerina hanen laajan kansansuosionsa tahden. Hanen kannatuksensa ylitti RKP:n rajat. Oman puolueensa sisalla Rehnilla oli tosin ristiriitoja muiden vaikuttajiensa kanssa. Hornet-kauppojen lisaksi hanen puolustusministeriytensa aikana 1995 saadettiin laki, jonka mukaan myos naisilla on mahdollisuus suorittaa asepalvelus . Ilta-Sanomille vuonna 2009 antamassaan haastattelussa Rehn kertoi, etta han itse pitaa keskeisimpina saavutuksinaan puolustusministerina varusmiesten aseman hoitamista ja muun muassa simputukseen puuttumista. [15] Rehn otti puolustusministerina kantaa myos tuolloin julkisessa keskustelussa olleeseen somalien pakolaiskysymykseen. Tammikuussa 1994 han jarjesti suhteillaan kuusihenkisen somaliperheen maahantuloluvan Tallinnasta vastoin ulkoministerion ja ulkomaalaiskeskuksen kantaa. [16]

Presidentinvaalit 1994 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elisabeth Rehn vaalivalvojaisissa vuonna 1994.

Rehnin suhteet puolueeseensa olivat valilla ristiriitaiset, mika nakyi muun muassa siina, ettei RKP antanut presidentinvaalikampanjan alussa valitonta tukeaan Rehnille. Han ei ollut ainoa vaalikamppailuun lahtenyt nainen, vaan ensin esilla oli Eeva Kuuskoski , jonka kannatus tosin tyrehtyi pian. Vuonna 1993 Rehnin suosio alkoi lisaantya. Gallupkannatus tosin naytti lopulta neljatta sijaa 7,9 prosentin aanisaaliilla. 16. tammikuuta 1994 pidetylla vaalin ensimmaisella kierroksella Rehn nousi kuitenkin toiseksi 22 prosentin kannatuksella. Kuukauden paasta jarjestetylla toisella kierroksella valtiosihteeri Martti Ahtisaarta vastaan Rehn sai 46,1 prosenttia aanista. [11] Ensimmaista kertaa kokonaan suorana kansanvaalina jarjestetty presidentinvalinta mahdollisti sen, etta toiselle kierrokselle porvarillisen puolen ehdokkaaksi SDP:ta vastaan nousi RKP:n edustaja. Vaalin poikkeuksellisen ehdokasasetelman (mies ja nainen, diplomaatti ja poliitikko) vuoksi liukumaa oli tosin niin vasemmalta puolelta porvarilliselle kuin toisinpainkin.

Kansainvalisiin luottamustehtaviin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puolustusministeriyden ja presidenttiehdokkuuden jalkeen Rehn siirtyi Balkanin ihmisoikeusraportoijaksi vuosiksi 1995?1997. Han kavi ensimmaisten tarkkailijoiden joukossa Srebrenican joukkohaudoilla. Vuosina 1995?1996 Rehn toimi myos eduskunnan valitsemana europarlamentaarikkona . Han oli usein kansainvalisessa julkisuudessa YK -tehtaviensa myota. Rehn toimi YK:n paasihteerin erityisedustajana Sarajevossa 1999, YK:n alipaasihteerina, Bosnia ja Hertsegovinan erityislahettilaana 1998?1999 ja UNMIBH:n poliittisena johtajana. [17]

Presidentinvaalit 2000 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

RKP asetti Rehnin presidenttiehdokkaakseen uudelleen vuoden 2000 vaaleissa . Talla kertaa Rehn jai ensimmaisella kierroksella neljanneksi ja sai 7,9 % aanista. [18]

Huomionosoituksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rehn on myos saanut toisena naisena Suomessa ensimmaisen luokan Vapaudenristin rintatahdella YK-valtuutetun ansioistaan. Tama kunniamerkki on myonnetty ilman miekkoja, nykyaikaisella niin sanotulla naisten nauhalla (eli vasemmalla olkapaalla kannettavalla, keltaisesta eli rauhanajan mitalinauhasta tehdylla ruusukkeella). Edellinen saman kunniamerkin saanut nainen oli ”lottakenraali” Fanni Luukkonen .

Oma televisio-ohjelma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Elisabeth kohtaa

Syksylla 2012 Rehn sai Yle Fem -kanavalle oman keskusteluohjelman Elisabeth kohtaa ( ruots. Elisabeth moter ). Siina han haastatteli tapaamiaan mielenkiintoisia ihmisia. Rehnin vieraina nahtiin muun muassa hanen vanha kilpakumppaninsa Martti Ahtisaari , YK:n entinen paasihteeri Kofi Annan ja Afrikan ensimmainen naispresidentti, ja Rehnin ystava, Ellen Johnson Sirleaf . [23] [24] [25] Rehn sai myos yllattavan haastattelun Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin veljenpojalta. Tama kuvaili ohjelmassa setaansa ” diktaattoriksi ”, mika heratti huomiota maailmalla. [26] [27]

Kesalla 2013 Rehnin keskusteluohjelma jatkui viela kolmella jaksolla. Kauden avausjaksossa han sai haastatella kuningatar Silviaa , joka ei yleensa myonny haastatteluihin. Sarjan kymmenennessa ja viimeisessa osassa vieraili puolestaan Serbian entinen presidentti Boris Tadi? . [23]

Populaarikulttuurissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elisabeth Rehn mainitaan Popeda -yhtyeen vuoden 1992 singlekappaleella Kersantti Karoliina . Kappaleessa viitataan Rehnin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen mahdollistaneeseen toimintaan puolustusministerina: ”Kuulin Karoliinan lahteneen, / jatti tanne vaikeroimaan kotipiiakseen. / Syytan sua, Elisabeth Rehn, / mun naiseni on kapiainen.” [28]

Ajatushautomo [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elisabeth Rehniin liittyy ajatushautomo Elisabeth Rehn Bank of Ideas . [29]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Hinkkala, Marjatta:  Leijona-areena: Suomalaiset rauhanrakentajina Balkanilla . Paiva Oy, 2006. ISBN 952-47-5101-1 .
  • Korppi-Tommola, Aura: ”Rehn, Elisabeth (1935?)”,  Suomen kansallisbiografia, osa 8 , s. 181?182. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 . Teoksen verkkoversio .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Henley, Jon: Europe's defence minister roles become female stronghold The Guardian . 19.5.2017. Viitattu 6.2.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Erjonsalo, Anne: Nain minusta tuli Elisabeth. Ilta-Sanomat Plus , 2009, nro 23.12.2009, s. 23.
  3. ↑ a b Korppi-Tommola, Aura: Rehn, Elisabeth (1935?) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen) . 9.10.2006 (paivitetty 12.6.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ a b Muistot: Ove H. Rehn Helsingin Sanomat . 28.11.2004.
  5. ↑ http://veronicarehn-kivi.sfpval.fi/ ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  6. ↑ http://fi.linkedin.com/pub/joakim-rehn/6/29/4b6 [ vanhentunut linkki ]
  7. ↑ http://www.interbrands.fi/yhteystiedot ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  8. ↑ Kotiliesi: Elisabeth Rehn vaihtoi Kirkkonummen Kauniaisiin Lansivayla . 1.11.2019. Viitattu 25.12.2022.
  9. ↑ a b Elisabeth Rehn Suomen kansanedustajat . Eduskunta. Viitattu 6.2.2020.
  10. ↑ http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Lillan+ja+Bimba++Elisabeth+Rehnin+69+nykyinen+titteli+on+Kaakkois-Euroopanvakaussopimuksen+demokratia-+ja+ihmisoikeusp%C3%B6yd%C3%A4n+puheenjohtaja+H%C3%A4nenvanhin+lapsensa+Veronica+Rehn-Kivi+48+on+arkkitehti+jakunnallispoliitikko/KL200404031881n ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  11. ↑ a b Tepponen, Marja: Soihdunkantajasta moraaliseen selkarankaan: Elisabeth Rehnin retoriset vaikutuskeinot vuoden 2000 presidentinvaaleissa (pdf)  (Pro gradu -tutkielma) 2003. Jyvaskylan yliopisto. Viitattu 6.2.2020.
  12. ↑ Sairaan viihde (.pdf) uljas . Viitattu 10.3.2023.
  13. ↑ Dokumentti: ”Vaikuttaja: Mina, Elisabeth Rehn Osa 2/6.” T: Peik Henrichson. Fri film, 2011, esitetty FST5:lla 8.10.2011 klo 15:25. Lainaus: "JAS ei ensinnakaan ollut valmis. Luojan lykky, etta valinta ei osunut JASiin, silla heti sen jalkeen JAS-kone putosi koelennolla. Sama lentaja onnistui putoamaan toisenkin kerran. ? ? Ainakin minulla oli voimakas tunne, etta nyt me tunnustamme varia. Nyt me naytamme kuuluvamme lansimaailmaan. Minulle se merkitsi lahentymista Natoon. Olen aina ollut Naton kannalla. Ehdolla oli myos F-16 havittajakone, mutta se ei ollut hyva. Sitten oli ranskalainen Mirage 2000."
  14. ↑ TV-Nytt-uutislahetys 5.6.1992
  15. ↑ Erjonsalo, Anne: Nain minusta tuli Elisabeth. Ilta-Sanomat Plus , 2009, nro 23.12.2009, s. 25.
  16. ↑ Nykanen, Harri: Rehn jarjesti somaleja Suomeen vastoin muiden viranomaisten kantaa Turistiviisumin saanut perhe haki heti turvapaikkaa Helsingin Sanomat . 21.1.1994. Viitattu 9.10.2019.
  17. ↑ Hinkkala, Marjatta:  Leijona-areena: Suomalaiset rauhanrakentajina Balkanilla , s. 120?121. Paiva Oy, 2006. ISBN 952-475-101-1 .
  18. ↑ Ehdokkaiden vaalimenestyksen kuvaus presidentinvaaleissa 2000 ensimmaisella kierroksella Tilastokeskus. Viitattu 10.3.2023.
  19. ↑ Paivaa! | Uhkarohkea puurtaja sai tunnustusta Helsingin Sanomat . 10.12.2009. Viitattu 10.3.2023.
  20. ↑ Elisabeth Rehn valittiin vuoden Lotaksi Yle Uutiset . 6.12.2011. Viitattu 6.2.2020.
  21. ↑ Kortelainen, Kai: [seurakuntalainen.fi/uutiset/elisabeth-rehnille-tunnustus-arkkipiispa-kari-makiselta/ Elisabeth Rehnille tunnustus arkkipiispa Kari Makiselta] Seurakuntalainen.fi . 23.4.201. Viitattu 6.2.2020.
  22. ↑ Vuoden 2013 kunniatohtorit Maanpuolustuskorkeakoulu. Viitattu 6.2.2020.
  23. ↑ a b Virtanen, Leena: Keskusteluohjelma Helsingin Sanomat . 13.6.2013. Helsinki. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 8.8.2014.
  24. ↑ Elisabeth Rehnin keskusteluohjelma alkaa syyskuussa Helsingin Sanomat . 7.8.2012. Helsinki. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 8.8.2014.
  25. ↑ Elisabeth Rehn Ihmisoikeustaistelija. 77 vuotta, Kirkkonummi. Apu . 24.5.2012. Viitattu 7.10.2023.
  26. ↑ Tuohimaa, Pasi: Harvinaista viestia Pohjois-Koreasta Helsingin Sanomat . 20.10.2012. Helsinki. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 8.8.2014.
  27. ↑ Turtiainen, Suvi: Brittilehti: Kim Jong-unin veljenpoika erityissuojelukseen Helsingin Sanomat . 18.12.2013. Helsinki. Arkistoitu 24.6.2014. Viitattu 8.8.2014.
  28. ↑ Popeda LP Svoboda (Poko Rekords PALP 127), 1992, kappaleiden sanoitukset.
  29. ↑ http://www.bankofideas.fi/

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisabeth Rehn .
Edeltaja:
Ole Norrback 		Suomen puolustusministeri
1990?1995 		Seuraaja:
Jan-Erik Enestam
Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajat
RKP:n ehdokkaat Suomen presidentinvaaleissa

Eduskunnan suorittama vaali
1919 : C. G. E. Mannerheim
Valitsijamiesten vaali
1925 : Karl Soderholm | 1950 : J. K. Paasikivi | 1956 : Ralf Torngren | 1962 : Urho Kekkonen (vahemmisto)| 1968 : Urho Kekkonen | 1978 : Urho Kekkonen | 1982 : Jan-Magnus Jansson
Suora kansanvaali
1994 : Elisabeth Rehn | 2000 : Elisabeth Rehn | 2006 : Henrik Lax | 2012 : Eva Biaudet | 2018 : Nils Torvalds

Kansainvaliset
Kansalliset
Henkilot
Muut

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elisabeth_Rehn&oldid=22085400 ”