Elisabet de Bourbon ( esp. Isabel de Borbon ) ( 22. marraskuuta 1602 Fontainebleu'n linna , Ranskan kuningaskunta ? 6. lokakuuta 1644 Madrid) oli Ranskan prinsessa ( Fille de France ), Asturian ruhtinatar vuoteen 1621 asti, josta tuli Filip IV:n ensimmaisena puolisona Espanjan kuningatar. Han toimi myos valtionhoitajana puolisonsa ollessa hoitamassa Katalonian kapinoita vuosina 1640-1642 ja 1643-1644. ^[1]

Elisabet oli Ranskan kuninkaan Henrik IV:n ja taman toisen puolison, kuningatar Maria de’ Medicin vanhin tytar. ^[2]

Hanella oli viisi sisarusta, joita vanhin veli oli Ranskan kuningas Ludvig XIII , nuorempi sisar Christine (1606?1663) avioitui Savoijin herttua Victor Amadeus I:n kanssa; nuorempi veli Gaston (1608?1660) Orleansin herttua ja nuorin sisar Henrietta Maria (1609?1669) avioitui Englannin kuningas Kaarle I:n kanssa. Han kuului Bourbon -hallitsijasukuun.

Vuonna 1610 leskeytynyt Maria de' Medici pyrki saamaan lapsensa naitetuiksi mahdollisimman poliittisesti edullisesti. Ranskan monarkian taytyi puolustautua lukemattomilta sisaisilta taisteluilta, jotka ruokkivat sita seka sisalta etta ulkoa. ^[1] Osana tata avioliittostrategiaa Elisabet ja hanen veljensa Ludvig kihlattiin 25. helmikuuta 1612 virallisesti tulevalle Filip IV: lle ja hanen sisarelleen Anna Itavaltalaiselle Pariisin ja Madridin hovien valisten pitkien neuvottelujen jalkeen, keskella intensiivista diplomaattista toimintaa, jossa Mediceilla oli johtava rooli. Taman liiton myota Henrik IV:n Flanderissa ja Italiassa yllapitama Espanjan vastainen politiikka paattyi valiaikaisesti, mika aiheutti itavaltalais-espanjalaisen Habsburgien blokin hajoamisen Euroopassa. Kaksoishaaneuvottelujen reitti oli pitka ja tapahtumarikas johtuen seka hugenottien ja useiden ns. veriprinssien eli Bourbon-sukuisten aatelismiesten (Nevers, Humena, Bouillon ja Conde) vastustuksesta Ranskassa etta valtioneuvoston varauksellista asenteesta Madridssa. ^[1]

Avioliitto noudatti perinnetta, jolla vahvistettin sotilaallinen ja poliittinen liitto Ranskan ja Espanjan katolisten voimien valilla kuninkaallisilla avioliitoilla. Perinne juontaa juurensa vuoteen 1559, jolloin Espanjan kuningas Filip II avioitui Ranskan prinsessa Elisabet de Valois 'n, Ranskan kuningas Henrik II:n tyttaren kanssa osana Cateau-Cambresisin rauhaa. Peter Paul Rubens maalasi teoksen Prinsessojen vaihto Espanjan rajalla osana Maria de' Medicille tekemaansa 21 muotokuvan sarjaa.

Elisabet de Bourbon avioitui 13-vuotiaana tulevan Espanjan kuningas Filip IV:n, 10-vuotiaan kruununperillisen ja Asturian ruhtinaan kanssa vuonna 1615. ^[2] Vaikka haat pidettiin jo marraskuussa 1615, avioliitto pantiin taytantoon vasta marraskuussa 1620, kun Filip oli tayttanyt viisitoista vuotta. ^[1]

Elisabetille ja Filipille syntyi kahdeksan lasta, ^[3] joista kuusi kuoli aivan pienina:

• Maria Margarita de Austria, Espanjan infanta (14. elokuuta 1621 ? 15. elokuuta 1621), kuoli vuorokauden ikaisena
• Margarita Maria Catalina de Austria, Espanjan infanta (25. marraskuuta 1623 ? 22. joulukuuta 1623), kuoli alle kuukauden ikaisena
• Maria Eugenia de Austria, Espanjan infanta (21. marraskuuta 1625 ? 21. elokuuta 1627), kuoli alle 2-vuotiaana
• Isabel Maria Teresa de Austria, Espanjan infanta (31. lokakuuta 1627 ? 1. marraskuuta 1627), kuoli vuorokauden ikaisena
• Balthasar Carlos, Espanjan infante, kruununperija, Asturian ruhtinas (1629?1646), kuoli 16-vuotiaana kuumeeseen, ^[3] todennakoisesti isorokkoon
• Francisco Fernando de Austria, (12. maaliskuuta 1634 ? 3. joulukuuta 1634), kuoli alle vuoden ikaisena
• Maria Ana Antonia Dominica Jacinta de Austria, Espanjan infanta (17. tammikuuta 1636 ? 5. joulukuuta 1636), kuoli alle vuoden ikaisena
• Maria Teresa , Espanjan infanta (1638?1683), avioitui vuonna 1660 Ranskan kuningas Ludvig XIV: n kanssa, heilla oli jalkelaisia. ^[3]

Elisabet karsi myos ainakin kolme (jopa viisi) ^[1] keskenmenoa: kuolleena syntynyt tytar (16.11.1626), tytar (1640), poika (kevattalvi tai 6. lokakuuta 1644). Viimeisesta keskenmenosta (kevatalvi 1644) toipuminen kesti kuukausia aina kesaan asti ja han sairastui uudelleen lokakuussa. ^[1] Toisten tietojen mukaan kuningatar Isabel de Borbon kuoli juuri tahan keskenmenoon lokakuussa.

Elisabet tunnettiin kauneudestaan, alykkyydestaan ja jalosta persoonallisuudestaan, mika teki hanesta erittain suositun Espanjassa. Vuonna 1621 alle 20-vuotiaat Asturian ruhtinas ja ruhtinatar nousivat hallitsijaparina Espanjan valtaistuimelle Filip III :n kuoltua. Espanjan uusi kuningatar oli tietoinen siita, etta hanen puolisollaan oli rakastajattaria. Filip IV:lla tiedetaan olleen ainakin 30 aviotonta lasta lahinna nayttelijattarien kanssa, joista kaksi han tunnusti omikseen.

Elisabet itse oli huhujen kohteena suhteestaan ??tunnettuun runoilijaan Peraltaan, Juan de Tassisiin Villamedianan kreiviin, joka oli hanen hovimiehensa. 14. toukokuuta 1622 syttyi tulipalo, kun Peraltan teosta La Gloria de Niqueaa esitettiin hovissa. Peralta kantoi kuningattaren turvaan, mika sai epailykset heidan suhtestaan heraamaan. Peralta jatti huomiotta tarkean varoituksen, etta hanen henkensa oli vaarassa, ja "hanet murhattiin, kun han astui ulos vaunuistaan". Vastuu hanen kuolemastaan ??jaettiin Filip IV:n ja kreivi-herttua Olivaresin (Gaspar de Guzman y Pimentel, Sanlucarin herttua, Olivaresin kreivi, 1587?1645) kesken, joka oli silloinen paaministeri ja kuninkaan suosikki). ^[1]

Elisabet oli Espanjan valtionhoitaja Katalonian kapinan aikana ja tuki Nocheran herttuaa Olivaresin kreivi-herttuaa vastaan ??kunniallisen vetaytymisen puolesta Katalonian kapinasta. ^[1]

Ennen vuotta 1640 kuningattarella ei nayttanyt olleen suurta vaikutusvaltaa valtion asioihin, mitka oli suurelta osin uskottu Olivaresille. Elisabet ei tullut toimeen Olivaresin kanssa, joka kuulemma auttoi Filip IV:ta taman aviorikoksessa ja esti Elisabetia saavuttamasta poliittista vaikutusvaltaa ja mainitsi kerran kuuluisaksi tulleella lausahduksella Elisabetin esitellessaan poliittista nakemystaan kuninkaalle, etta "pappeja on olemassa rukoilemaan, samoin kuin kuningattaria on olemassa synnyttamaan". ^[1]

Vuosina 1640?1642 Elisabet toimi valtionhoitajana kuninkaan poissaollessa Katalonian kapinan aikana ja sai erittain hyvat arvosanat ponnisteluistaan. Hanen kerrottiin vaikuttaneen Olivaresin kukistumiseen osana "naisten salaliittoa" Mantovan herttuattaren Ana de Guevaran, Maria de Agredan ja hanen paahovirouvansa Luisa Manrique de Laran, kreivitar Paredes de Navan kanssa. ^[1]

Olivaresin kukistuminen sai kuninkaan pitamaan hanta ainoana poliittisena kumppaninaan, ja kun kuningas lahti jalleen rintamalle vuonna 1643, Elisabet nimitettiin jalleen valtionhoitajaksi Juan Chumacero Carrillo y Sotomayorin avustamana. Myos hanen toinen hallintonsa sai hyvat arvostelut, ja kuningas kiitti hanta hanen ponnisteluistaan ??tarjota joukkojen elintarkeita tarvikkeita seka neuvotteluista pankkien kanssa armeijan rahoituksesta tarjoten omia korujaan vakuutena. Huhuttiin, etta han aikoi seurata kuningatar Isabella Katolilaisen esimerkkia ja johtaa omaa armeijaansa valloittamaan Badajozin . ^[1]

Kuningatar Elisabet de Bourbon kuoli 42-vuotiaana Madrissa 6. lokakuuta 1644 sairasteltuaan viimeisimman keskenmenonsa jalkeen. Hanen leskensa nai vuonna 1649 sisarentyttarensa, 14-vuotiaan Maria-Anna Itavaltalaisen (1634?1696).

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Katalonia Saksa Yhdysvallat Ruotsi Alankomaat Puola Vatikaani Henkilot Deutsche Biographie Muut RISM SNAC IdRef