Elamanfilosofia
on
filosofiaa
, joka keskittyy kysymykseen ”miten pitaisi elaa?”. Erityisesti elamanfilosofia tarkoittaa saksalaisella kielialueella vaikuttanutta ajatussuuntausta (
Lebensphilosophie
).
Elamanfilosofia painottaa filosofian
teoreettisen
puolen sijaan tekemista ja henkista toimintaa. Elamanfilosofia on usein hyvin henkilokohtaista ja
subjektiivista
. Elamanfilosofiaan kuuluu keskeisena ajatus, etta ajattelu on elettava itse kaytannossa todeksi.
[1]
[2]
Vaikka lahes kaikki filosofit ovat sivunneet kysymysta siita, miten ihmisen tulisi elaa, jotkut ovat omistautuneet sille kokonaan.
[2]
Antiikin filosofiassa
monet filosofit ja koulukunnat keskittyivat lahes pelkastaan
etiikkaan
ja
hyvaan elamaan
.
Sokrateelle
”
tunne itsesi
” oli keskeinen ajatus: han sanoi, etta elama ei ole elamisen arvoista, jos sen tarkoituksena ei ole selvittaa itseaan itselleen.
[1]
Usein elamanfilosofialla viitataan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella erityisesti saksalaisella kielialueella vaikuttaneeseen ja koko filosofiaa vallinneeseen ajattelusuuntaukseen. Siihen vaikuttivat muun muassa saksalaiset
Friedrich Nietzsche
ja
Wilhelm Dilthey
seka ranskalainen
Henri Bergson
, ja sita edustivat muun muassa
Ludwig Klages
,
Theodor Lessing
,
Max Scheler
ja
Georg Simmel
.
[3]
Periaatteessa koko
mannermaista filosofiaa
voidaan luonnehtia elamanfilosofiseksi, verrattuna enemman johdonmukaisuuteen ja tarkkuuteen pyrkivaan
analyyttiseen filosofiaan
.
[4]
Elamanfilosofit suosivat usein
kaunokirjallista
esitystapaa. Elamanfilosofia kytkeytyy usein muutenkin
taiteisiin
ja
kulttuurikritiikkiin
.
[2]