Elamanfilosofia on filosofiaa , joka keskittyy kysymykseen ”miten pitaisi elaa?”. Erityisesti elamanfilosofia tarkoittaa saksalaisella kielialueella vaikuttanutta ajatussuuntausta ( Lebensphilosophie ).

Elamanfilosofia painottaa filosofian teoreettisen puolen sijaan tekemista ja henkista toimintaa. Elamanfilosofia on usein hyvin henkilokohtaista ja subjektiivista . Elamanfilosofiaan kuuluu keskeisena ajatus, etta ajattelu on elettava itse kaytannossa todeksi. ^{[1] [2]}

Vaikka lahes kaikki filosofit ovat sivunneet kysymysta siita, miten ihmisen tulisi elaa, jotkut ovat omistautuneet sille kokonaan. ^[2] Antiikin filosofiassa monet filosofit ja koulukunnat keskittyivat lahes pelkastaan etiikkaan ja hyvaan elamaan . Sokrateelle ” tunne itsesi ” oli keskeinen ajatus: han sanoi, etta elama ei ole elamisen arvoista, jos sen tarkoituksena ei ole selvittaa itseaan itselleen. ^[1]

Usein elamanfilosofialla viitataan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella erityisesti saksalaisella kielialueella vaikuttaneeseen ja koko filosofiaa vallinneeseen ajattelusuuntaukseen. Siihen vaikuttivat muun muassa saksalaiset Friedrich Nietzsche ja Wilhelm Dilthey seka ranskalainen Henri Bergson , ja sita edustivat muun muassa Ludwig Klages , Theodor Lessing , Max Scheler ja Georg Simmel . ^[3] Periaatteessa koko mannermaista filosofiaa voidaan luonnehtia elamanfilosofiseksi, verrattuna enemman johdonmukaisuuteen ja tarkkuuteen pyrkivaan analyyttiseen filosofiaan . ^[4] Elamanfilosofit suosivat usein kaunokirjallista esitystapaa. Elamanfilosofia kytkeytyy usein muutenkin taiteisiin ja kulttuurikritiikkiin . ^[2]

• Hannah Arendt
• Henri Bergson
• Wilhelm Dilthey
• Hans Driesch
• Søren Kierkegaard
• Ludwig Klages
• Theodor Lessing
• Friedrich Nietzsche
• Jean-Paul Sartre
• Max Scheler
• Arthur Schopenhauer
• Georg Simmel

• Eksistentialismi
• Elamankatsomus
• Elaman tarkoitus
• Hyva elama