Eklektisyys ( kreikan kielen ?κλεκτικ?? eklektikos 'valikoiva') kuvaa suuntausta tai teoriaa , joka yhdistelee vaikutteita eri suuntauksista tai teorioista. Eklektisyytta voi esiintya esimerkiksi filosofiassa ja taiteessa .

Eklektismi on suuntaus, esimerkiksi taidesuuntaus, joka yhdistelee eri suuntauksia. Eklektikko on henkilo, joka yhdistelee eri suuntauksia.

Filosofiassa eklektismi tarkoittaa parhailta tuntuvien osien valitsemista eri filosofisten koulukuntien opeista. Eklektismi oli yleista antiikin filosofiassa , erityisesti hellenistisessa filosofiassa seka myohaisantiikin aikana, silla ajatusten poimiminen yhta lailla esimerkiksi seka platonistisesta , stoalaisesta etta aristotelisesta ajattelusta oli mahdollista ja yleista. Tunnettuja eklektikkoja ovat muun muassa Panaitios , Poseidonios , Cicero ja Plutarkhos seka monet uusplatonismin edustajat. Diogenes Laertios mainitsee Potamon Aleksandrialaisen perustaneen eklektisen koulukunnan. ^[1]

Maailmankatsomusten suhteen eras esimerkki eklektisyydesta on eklektinen pakana , joka muodostaa maailmankuvansa pakana- tai muiden uskontojen osista ja/tai omista kokemuksistaan. Esimerkiksi eklektinen wicca muodostaa maailmankuvansa osin traditionaalisen wicca-perinteen mukaan, osin omien kasitystensa mukaan.

Psykologia jakautuu erilaisiin koulukuntiin, joita harva psykologi suoraan edustaa. Moni heista kuvaa omaavansa eklektisen nakemyksen eli pyrkii yhdistamaan eri koulukuntien nakemyksia toisiinsa. Mm. terapeuttisessa tyossa toisen koulukunnan tekniikoita kaytetaan, vaikka itse edustaisi puhtaammin kilpailevaa koulukuntaa. Vastaavia ilmioita on myos muissa tieteissa.

Taiteessa eklektismi tarkoittaa eri suunnista saatuja vaikutteita yhdistelevaa tyylia tai toisilta taiteilijoita saatuja tyyleja tai muita lainoja yhdistelevaa tekotapaa. Antiikin reetorien mukaan mestariteos voidaan luoda yhdistelemalla suurten mestareiden teosten parhaita piirteita. Giorgio Vasari toisti saman Taiteilijaelamakerroissaan . Eklektismi oli suosittua 1800-luvun lopulla varsinkin arkkitehtuurissa, jossa saatettiin yhdistella varsinkin eri kertaustyyleja , kuten uusgotiikkaa , uusklassismia tai uusrenessanssia . ^[2]

Taiteessa eklektikko on taiteilija, joka yhdistelee eri taiteilijoiden tyyleja. Sanan kayttoon liittyy usein taiteilijan omaperaisyyden puutetta korostava savy. ^[2]

• Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): Eclecticism The Internet Encyclopedia of Philosophy . (englanniksi)
• Zeller, E.: A History Of Eclecticism In Greek Philosophy Longmans, Green, And Co. 1883. (englanniksi)