Eira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kertoo Helsingin kaupunginosasta. Eiralla on myos muita merkityksia, katso tasmennyssivu Eira .
Eira
Eira
Kaupungin kartta, jossa Eira korostettuna. Helsingin osa-alueet
Kaupungin kartta, jossa Eira korostettuna.
Helsingin osa-alueet
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Etelainen suurpiiri
Kaupunginosa nro 06
Pinta-ala 0,19 [1]   km²  
Vakiluku 1 105 [2] (31.12.2020)
Vaestotiheys 5 816 as./km²
Osa-alueet -
Postinumero(t) 00150
Lahialueet Punavuori , Ullanlinna , Lansisatama ( Hernesaari )

Eira on pieni kaupunginosa etelaisessa Helsingissa . Sita rajoittavat Merikatu ja Telakkakatu lannessa, Tehtaankatu pohjoisessa, Laivurinkatu idassa seka Sirpalesalmi etelassa. [3] 0,19 km² kokoisella alueella on noin 1 000 asukasta. [4] Eiran naapurialueita ovat kaupunginosat Ullanlinna ja Punavuori seka Lansisataman osa-alue Hernesaari . Helsingin piirijaossa se lasketaan osaksi Ullanlinnan peruspiiria , joka puolestaan kuuluu Etelaiseen suurpiiriin . Eira on tunnettu huvilakaupunginosana. [4]

Muista lahistolla olevista kaupunginosista, kuten Punavuoresta ja Ullanlinnasta Eira (yhta alueen luoteiskulmassa sijaitsevaa korttelia lukuun ottamatta) eroaa selvasti siina, etta siella kadut ovat kapeita ja yleensa kaartuvia, eivatka rakennukset yleensa ole kadun varressa vaan keskella tonttia.

Kaupunginosassa on lukuisia suurlahetystoja . Eiran ohi kulkevat raitiolinjat 1, 3 ja 6 seka bussilinjat 20 ja 30.

Eiran rakentamatonta kalliomaastoa vuonna 1909. Taustalla Laivurinkatu .

1800-luvun lopulla Eira oli viela rakentamatonta aluetta. Sita pidettiin liian syrjaisena kaupunkiasutukseen, minka vuoksi sinne suunniteltiin teollisuusaluetta . Tasta suunnitelmasta on muistona Tehtaankadun nimi. [5] Suunnitelma kuitenkin hylattiin, ja Eirasta alettiin aluksi suunnitella huvilakaupunginosaa. Vuonna 1907 Eiralle vahvistettiin arkkitehtien Bertel Jungin , Armas Lindgrenin ja Lars Sonckin uusi asemakaava, joka mahdollisti huvilakaupunkisuunnitelmaa tiiviimman rakentamisen. [6] Suurin osa Eiran rakennuksista on jugendtyylisia , enimmakseen kolmikerroksisia kerrostaloja , jotka rakennettiin muutaman vuoden kuluessa asemakaavan vahvistamisen jalkeen. Eirasta tuli Helsingin ensimmainen maastoon mukautuva kaupunginosa ilman ruutuasemakaavaa . Tiiviydesta ja rakennusten epasaannonmukaisista muodoista ja korkeuksista huolimatta alueesta tuli arvostettu ja selkeasti ruotsinkielinen. [6]

Eira sai nimensa viereiseen Ullanlinnan kaupunginosaan vuonna 1897 rakennetulta Eiran sairaalalta , joka taas oli saanut nimensa Tukholmassa vuosina 1816?1955 toimineelta samannimiselta sairaalalta. Tama sairaala taas oli saanut nimensa pohjoismaisen muinaistaruston laakintataidon jumalattarelta, Eirilta . [7]

Eiran lansirajalla sijaitseva Speranskintie on nimetty venalaisen valtiomiehen Mihail Speranskin mukaan; Speranski vaikutti merkittavasti Suomen asemaan Venajan keisarikunnan osana ja toimi Suomen sodan jalkeen Suomen ensimmaisena valtiosihteerina. Alkujaan Speranskintie oli nykyisen Merikadun lansipaan nimena. [8]

  1. Helsinki alueittain 2014  (Ullanlinnan peruspiiri PDF:n sivuilla 34-37) 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 9.5.2015.
  2. Taulukko: Helsingin vaeston ennakollinen ikarakenne neljannesvuosittain ja alueittain alkaen 31.12.2015. Lopullinen tieto 31.12.2020  (Tilastokanta > Paakaupunkiseutu alueittain > Vaesto > Ennakkovakiluku) aluesarjat.fi . Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 29.7.2021.
  3. Helsingin kaupungin paikkatietopalvelu ( Arkistoitu ? Internet Archive) (kiinteistorajakartta, johon myos kaupunginosien rajat on merkitty)
  4. a b Helsinki alueittain 2008  (Ullanlinnan peruspiiri PDF:n sivuilla 40-43) Helsingin kaupungin tietokeskus. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 9.12.2009.
  5. Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja Nro 24/1970
  6. a b Klinge, Matti:  Eurooppalainen Helsinki , s. 205. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISSN 2323-7392 . ISBN 978-951-858-185-0 .
  7. Jantti, Jarna:  Helsingin Korttelielaimet: Kantakaupungin Kuvitettua Historiaa , s. 122. Espoo: Myllylahti, 2017. ISBN 978-952-202-846-4 .
  8. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet , s. 137. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]