Berndt Eino Edvard Polon ( 29. joulukuuta 1892 Helsinki ? 14. joulukuuta 1975 ) ^[1] oli suomalainen jaakarieversti ja Mannerheim-ristin ritari numero 80. Mannerheim-ristin ritarin arvon han sai 23. elokuuta 1942 . ^{[2] [3]}

Perhetausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hanen vanhempansa olivat varatuomari Eduard Polon ja Edith Ahnger . Hanet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Ester (Ettu) Steniuksen kanssa. ^{[2] [3]}

Opinnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Polon kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1911 ja liittyi Hamalais-Osakuntaan ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisella osastolla vuosina 1912?1915. Pro gradu-tutkinnon han suoritti vuonna 1915. Han kavi vuosina 1920?1921 Ranskan armeijassa kapteenien taydennyskurssin ja jalkavaen apuaseiden erikoiskurssin ja oli komennettuna sikalaiseen hyokkaysvaunu- ja jalkavakirykmenttiin, missa han seurasi taisteluharjoituksia leiriaikana. Vuosina 1925?1926 han kavi Kurkijoen maamiesopiston. Kapteenikurssin Suojeluskuntain paallystokoulussa han suoritti vuosina 1936?1937. ^{[2] [3]}

Jaakarikausi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Polon osallistui ylioppilasten aktivistiliikkeen toimintaan olemalla mukana jarjestamassa etappitoimintaa Peramerella ja merenkurkussa ja olemalla toissa Helsingissa Liisankatu 17:ssa ( Karjalaisten talo ) sijainneessa varvaystoimistossa ^[4] . Myohemmin han liittyi itsekin vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jaakaripataljoona 27 :n 2. komppaniaan 31. tammikuuta 1916. Han otti osaa taisteluihin ensimmaisessa maailmansodassa Saksan itarintamalla Misse-joella , Riianlahdella ja Aa-joella . Rintamakomennukseltaan palattuaan han kavi vuonna 1917 Libaussa jarjestetyn sotakoulun B-kurssin. ^{[2] [3]}

Suomen sisallissota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Polon astui Valkoisen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 Saksassa ensin vannottuaan lippuvana ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen armeijalle. Tassa tilaisuudessa hanet ylennettiin Valkoisen armeijan luutnantiksi. Han saapui takaisin Suomeen 25. helmikuuta 1918 jaakarien paajoukon mukana Vaasaan. Vaasasta hanet komennettiin adjutantiksi 9. Jaakaripataljoonaan (sisallissodan aikana Polon kaytti peitenimea Palve ). Polon siirrettiin adjutantiksi 6. huhtikuuta 1918 alkaen 4. Jaakarirykmentin adjutanttina. Sisallissodassa Polon otti osaa taisteluihin Viipurissa. ^{[2] [3]}

Sisallissodan jalkeinen aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Polon siirrettiin sisallissodan jalkeen 1. kesakuuta 1918 alkaen Suomen senaatin sota-asiaintoimituskuntaan, missa han tyoskenteli aluksi toimituskunnan paallikon toisena adjutanttina. Polon siirrettiin 23. heinakuuta 1918 alkaen sotaministerion keskusosaston yleisten asiain toimiston (K 1. ) apulaispaallikoksi ja myohemmin hanet nimitettiin keskusosaston osastopaallikoksi. ^{[2] [3]}

Polon joutui jattamaan 7. huhtikuuta 1919 toimistotyot, kun hanet siirrettiin komppanianpaallikoksi Karjalan kaartin rykmentin 9. komppaniaan. Komppanianpaallikon tehtavasta han lahti vuonna 1920 opiskelemaan Ranskaan (katso opinnot ). Ranskasta palattuaan hanet komennettiin Sotavaen esikuntaan koulutusosaston toimistopaallikoksi (toimisto 1b.). Koulutusosastolla han tyoskenteli noin vuoden paivat ja hanet siirrettiin takaisin Karjalan kaartin rykmenttiin ja talla kertaa 7. komppaniaan paallikoksi. ^{[2] [3]}

Tana aikana Polonin mielenterveys jarkkyi. Han raiskasi ja pahoinpiteli kotiapulaisensa, ja hanet vapautettiin tehtavistaan terveydellisiin syihin vedoten 29. marraskuuta 1922. ^[4]

Armeijasta eronsa jalkeen hanet maarattiin pakkohoitoon. Myohemmin han muutti Kangasalle ja tyoskenteli siella maanviljelijana aina vuoteen 1934 saakka. Tana aikana Polon kutsuttiin kertausharjoituksiin kannakselle vuonna 1931, jolloin hanessa herasi jalleen sotilas ja han paatti anoa paluuta puolustusvoimien palvelukseen, mika hanelle myonnettiinkin vuonna 1935. ^{[2] [3]}

Polon astui ikamiehena uudelleen armeijan palvelukseen 21. maaliskuuta 1935 ja hanet sijoitettiin Keski-Suomen rykmenttiin, niissa han toimi aluksi 28. elokuuta 1936 alkaen 6:nnen ja 16. toukokuuta 1937 alkaen 3. komppanian paallikkona. ^{[2] [3]}

Talvi- ja jatkosota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Polon osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Jalkavakirykmentti 21:n III pataljoonassa (nimi aluksi Jalkavakirykmentti 30). Han otti osaa talvisodan taisteluihin Kiviniemen sillanpaaasemassa ja Taipaleella. Talvisodan ansioista han vastaanotti Suomen Marsalkka Mannerheimin esityksesta ruotsalaiselta Stalhammar-sotilassuvulta suomalaisupseerille lahjoitetun hopeapikarin vuonna 1940.

Valirauhan aikana hanet siirrettiin aluksi linnoitusupseeriksi ja myohemmin pataljoonan komentajaksi 7. Prikaatin I pataljoonaan.

Jatkosodan puhjettua han jatkoi pataljoonan komentajana 7. Prikaatista muodostetussa Jalkavakirykmentti 7:ssa , jonka riveissa han osallistui taisteluihin Tyrjalla. Ensimmaisena sotavuonna hanet siirrettiin Vahvennetun Erillisen Rajajaakaripataljoonan komentajaksi ja otti osaa taisteluihin Kurkijoella. Seuraavaksi hanet siirrettiin Jaakaripataljoona 4:n komentajaksi ja han otti sen komentajana osaa taisteluihin Aunuksessa, Syvarin voimalaitoksella ja Aanislinnassa. Jaakaripataljoonasta hanet siirrettiin Jalkavakirykmentti 44:n komentajaksi Syvarille. Vuonna 1942 hanet komennettiin Jalkavakirykmentti 8:n komentajaksi ja edelleen Ryhma Snellmannin komentajaksi seka Ryhma Polonin komentajaksi. Taman vuonna 1942 tapahtuneen siirtelyn jalkeen hanet komennettiin Jalkavakirykmentti 30:n komentajaksi, missa tehtavassa han oli sodan paattymiseen saakka. Edella mainitun rykmentin komentajana han otti osaa muun muassa torjuntataisteluihin Ihantalassa vuonna 1944. Vihollisuuksien paatyttya hanet siirrettiin rintamalta Kotijoukkojen komentajan kayttoon.

Esitys Mannerheim-ristin ritariksi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kenraalimajuri Taavetti Laatikainen esitti Polonin nimittamista ritariksi jo elokuussa 1941, ilman etta Mannerheim olisi kuitenkaan puoltanut esitysta. Uusintaesityksen teki 2. Divisioonan komentajan, kenraalimajuri Aarne Blick 25.lokakuuta 1941. Tata lausuntoa puolsi VI Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela, mutta vastusti Osasto Laguksen komentaja kenraalimajuri Ruben Lagus. Perusteluina oli esimerkiksi:

- Hyokkayksen 31. heinakuuta 1941 alkaessa sai majuri Polon pataljoonansa kanssa suoritettavakseen sisaanmurron erittain lujasti varustettuun Tyrjan tukikohtaan, joka 4 paivaa yhtajaksoa kestaneiden sitkeiden lahitaistelujen jalkeen paattyi monisatalukuisen vihollisen taydelliseen tuhoon, mahdollistaen jo toisena hyokkayspaivana divisioonalle tilaisuuden suorittaa Laatokan luoteispuolisiin taisteluihin ratkaisevasti vaikuttaneen yli 13 km syvan lapimurron vihollisen selustaan.

- Rajapataljoonan komentajana jatkoi 4. elokuuta 1941 lahtien hellittamatta vihollisen takaa-ajoa, suomatta sille missaan tilaisuudessa asettua vastarintaan ja ottaen silta runsaasti sotasaaliina tykkeja, hyokkaysvaunuja jne. ^[5]

Vasta VI Armeijakunnan v.a. komentajan Aarne Blickin 21. toukokuuta 1942 tekeman uusintaesitus poydalle jaaneeseen ritariesitykseen toi lopullisen paatoksen ritarinimitykselle 23. elokuuta 1942, IV Armeijakunnan komentajan kenraaliluutnantti Lennart Oeschin myotavaikutuksella. ^[5]

Sotien jalkeinen aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Polon erosi sotien jalkeen armeijasta ja siirtyi sosiaalipaallikoksi Suomen Kumitehdas Oy:n tehtaille Nokialle , missa han tyoskenteli vuoteen 1956 saakka. Han toimi vuodesta 1966 alkaen Jaakariliiton hallituksen jasenena ja kokosi yli 400 julkaisua Sota-arkiston Jaakarikirjastoon. ^[3]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Helsingin Reservin Sanomat
• Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka:  Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941?1945 . Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3 .
• Jalonen, Jussi:  Haavoitettu ritari . Tampere: Apali Oy, 2008. ISBN 978-952-5026-75-7 .
• Jalonen, Jussi:  Aseveljeys ja miehinen ystavyys; jaakarieverstit Armas Kemppi ja Eino Polon, teoksessa Ystavyyden monet kasvot (toim. Kari Alenius, Olavi K. Falt, Markus Mertaniemi) . Tornio: Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, 2009. ISBN 978-952-9888-37-5 .
• Porvali, Seppo:  Marskin ritarit - 191 ihmiskohtaloa . Helsinki: Valitut palat, 2001. ISBN 951-584-531-9 .
• Raunio, Ari; Kilin, Juri:  Itsenaisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota . Weilin+Goos, 2005. ISBN 951-593-911-9 .
• Raunio, Ari; Kilin, Juri:  Itsenaisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 2, Jatkosota . Weilin+Goos, 2005. ISBN 951-593-927-5 .
• Puolustusministerion Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jaakarien elamakerrasto , WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jaakarien elamakerrasto 1975 , Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

n k m Mannerheim-ristin ritarit 1941 1. Ruben Lagus 2. Paavo Talvela 3. Erkki Raappana 4. Vilho Ratto 5. Antero Svensson 6. Oiva Tuominen 7. Juho Possi 8. Valde Sorsa 9. Eero Kivela 10. Olli Remes 11. Aarne Blick 12. Aaro Pajari 13. Onni Mantere 14. Emil Pasanen 15. Veikko Vehvilainen 16. Pentti Iisalo 17. Taavetti Laatikainen 18. Carl Gustaf Emil Mannerheim 19. Simo Brofeldt 20. Eino Mallila 21. Kaarlo Heiskanen 22. Einar Vihma 23. Antti Sokka 24. Tauno Savolainen 25. Valdemar Kosonen 26. Matti Varstala 27. Ahti Heino 28. Torsten Korkkinen 29. Arvo Pentti 30. Hans von Essen 31. Soini Mikkonen 32. Oiva Ronka 33. Viljo Salminen 34. Paavo Korpi 35. Tauno Viiri 36. Aarre Voutilainen 37. Veikko Saarelainen 38. Eino Wenalainen 39. Yrjo Tamminen 40. Albert Rasanen 41. Taavi Tormalehto 42. Viljo Laine 43. Arvid Janhunen 44. Viljo Suokas 45. Verner Viikla 1942 46. Toivo Hakkinen 47. Jouko Hynninen 48. Erik Heinrichs 49. Jorma Hamalainen 50. Ilmari Honkanen 51. Pietari Autti 52. Martti Aho 53. Teppo Hirvi-Kunnas 54. Paavo Kahla 55. Rolf Winqvist 56. Ilmari Juutilainen 57. Jooseppi Moilanen 58. Mikko Matilainen 59. Yrjo Kilpinen 60. Valter Nordgren 61. Osmo Laakso 62. Johannes Hartikainen 63. Ahti Vuorensola 64. Jaakko Kolppanen 65. Sauli Kousa 66. Kaarle Kari 67. Reino Lukkari 68. Lauri Skytta 69. Lauri Nissinen 70. Feeli Isosomppi 71. Aarne Ahola 72. Olavi Alakulppi 73. Caj Toffer 74. Reino Korpi 75. Aaro Seppanen 76. Kaarlo Lehtonen 77. Hugo Laukkanen 78. Johan Simila 79. Eino Penttila 80. Eino Polon 81. Paavo Koli 82. Leo Kojo 83. Kaarlo Laitinen 84. Lauri Kokko 85. Paavo Nuotio 86. Kullervo Sippola 87. Arvo Moro 88. Paavo Suoranta 89. Toivo Ovaska 90. Auvo Maunula 91. Yrjo Keinonen 92. Jorma Karhunen 93. Tor Lindblad 94. Toivo Korte 95. Tuomas Gerdt 96. Albert Puroma 97. Sulo Laaksonen 98. Veikko Karu 99. Antti Vorho 100. Toivo Manninen 101. Paavo Paajanen 102. Arvid Nordin 103. Claes Winell 1943 104. Jouko Arho 105. Osmo Kivilinna 106. Birger Ek 107. Niilo Korhonen 108. Toimi Ovaskainen 109. Harald Storbacka 110. Einar Schadewitz 111. Jouko Pirhonen 112. Veikko Leskinen 113. Leevi Moisander 114. Arvi Liikkanen 115. Eino Laisi 116. Hans Wind 117. Timo Puustinen 118. Heikki Nykanen 119. Onni Maattanen 120. Mikko Polla 121. Oiva Tuomela 122. Unto Oksala 123. Lauri Heino 124. Sakari Sandroos 125. Erkki Korpi 1944 126. Kauno Turkka 127. Eino Luukkanen 128. Auno Kuiri 129. Gustaf Magnusson 130. Ilmari Martola 131. Lennart Oesch 132. Carl-Birger Kvikant 133. Olli Aulanko 134. Kauko Tuomala 135. Eero Leppanen 136. Esko Kausti 137. Eino Kuvaja 138. Eero Seppanen 139. Gregorius Ekholm 140. Eino Kiiveri 141. Heikki Karpanen 142. Urho Lehtovaara 143. Veikko Toivio 144. Lauri Torni 145. Ville Vaisanen 146. Eino Ripatti 147. Erkki Oinonen 148. Asser Puolamaki 149. Toivo Honkaniemi 150. Martti Nurmi 151. Tauno Paronen 152. Martti Miettinen 153. Arvo Veikkanen 154. Toivo Kirppu 155. Toivo Ilomaki 156. Pentti Valkonen 157. Wolf H. Halsti 158. Kalervo Loimu 159. Aksel Airo 160. Kustaa Tapola 161. Rudolf Walden 162. Adolf Ehrnrooth 163. Alpo Marttinen 164. Arvo Ahola 165. Allan Anttila 166. Mikko Anttonen 167. Vaino Hamalainen 168. Tauno Iisalo 169. Esa Karjalainen 170. Nils Katajainen 171. Timo Koivu 172. Eino Laihiala 173. Aulis Lehtikangas 174. Vilho Pikkarainen 175. Olli Puhakka 176. Jaakko Rytoniemi 177. Aarne Salonen 178. Valter Sipilainen 179. Tauno Suhonen 180. Pauli Tanttu 181. Viljo Vyyrylainen 182. Lauri Aijo 183. Hjalmar Siilasvuo 1945 184. Vilho Nenonen 185. Antti Hanninen 186. Jouko Kiiskinen 187. Toivo Korhonen 188. Kaarlo Linnakko 189. Kaarlo Kajatsalo 190. Kauko Vilanti 191. Viljo Laakso

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset ISNI VIAF Kansalliset Suomi (KANTO) Ruotsi