Ein deutsches Requiem ( Saksankielinen sielunmessu ) opus 45 on Johannes Brahmsin saveltama teos kuorolle , kahdelle solistille ja orkesterille seka uruille vuosilta 1863 ? 1869 .

Teoksen luonne [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muista sielunmessuista poiketen teos ei perustu latinankieliseen tekstiin vaan saksankielisiin Martti Lutherin kaantamiin raamatunkohtiin (muutama lause on otettu myos apokryfikirjoista ). Vaikka teoksen nimi on sielunmessu , se ei ole hautajaismusiikkia , vaan on se luotu enemmankin elavien lohduksi kuin kuolleiden muistoksi. Brahms korosti teoksen inhimillista luonnetta ja jopa valtti kayttamasta suorasti kristinuskoon viittaavia jakeita, vaikka teksti onkin Raamatusta . Tekstin nahdaan heijastavan Brahmsin syvallista raamatuntuntemusta seka hanen henkilokohtaista uskonelamaansa, joka tahdensi vapaamuotoista uskonnollisuutta. Teos on luonteeltaan kuoroteokseksi varsin melodinen, pitkiin teemoihin perustuva.

Teoksen historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Brahms oli suunnitellut sielumessun saveltamista jo kauan, ja usein arvellaan, etta Robert Schumannin kuolema vuonna 1856 antoi suunnitelmalle lisapontta. Schumann ja Brahms olivat olleet laheiset ystavat. Brahms nayttikin valmiin sielunmessunsa partituurin ensimmaiseksi Robertin leskelle Clara Schumannille , joka oli teoksesta erittain innostunut. Teosta saveltaessaan Brahms menetti myos aitinsa.

Teoksen kolme ensimmaista osaa esitettiin joulukuussa 1867 Wienissa . Savellys ei viela tuolloin saavuttanut mainittavaa menestysta. Seuraavana vuonna teoksen kokonaisesitys (ilman sopraano-osuutta) pitkanaperjantaina Bremenin tuomiokirkossa seuraavana vuonna sai jo enemman suosiota. Teoksen ensimmaisesta versiosta puuttui sopraano-osuus Ihr habt nun Traurigkeit , ja Brahms lisasi sen vuonna 1869. Ensimmainen lopullisen version esitys oli 18. helmikuuta vuonna 1869 Leipzigissa . Kun teos alkoi saada lopullisena versiona suurta suosiota, se nosti Brahmsin saveltajana pian laajemman yleison tietoisuuteen. Tuolloin Brahms ei ollut viela saveltanyt ainuttakaan sinfoniaa, ja laajalle yleisolle sielunmessu oli Brahmsin ensimmainen merkkiteos. Saksankielista sielunmessua esitettiin ensimmaisen kymmenen vuoden aikana jo pelkastaan saksankielisissa maissa yli sata kertaa, ja se kuuluu yha musiikinhistorian suosituimpiin suuriin kuoroteoksiin. Vuonna 1869 Brahms julkaisi teoksesta myos nelikatisen pianosovituksen Lontoon -esitysta varten.

Teoksen osat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1. Kuoro: "Selig sind, die da Leid tragen"
2. Kuoro: "Denn alles Fleisch, es ist wie Gras"
3. Baritoni (soolo) ja kuoro: "Herr, lehre doch mich"
4. Kuoro: "Wie lieblich sind deine Wohnungen"
5. Sopraano (soolo) ja kuoro: "Ihr habt nun Traurigkeit"
6. Baritoni (soolo) ja kuoro: "Denn wir haben hie keine bleibende Statt"
7. Kuoro: "Selig sind die Toten"

Baritonisolisti esiintyy kolmannessa ja kuudennessa osassa. Sopraanosoolo on viidennessa osassa. Teos kestaa noin 65?75 minuuttia.

Levytyksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Teoksen tunnetuin levytys, jota monet klassisen musiikin CD-oppaat yha suosittelevat, on Otto Klempererin vuonna 1962 brittilaisen Filharmonisen kuoron ja orkesterin kanssa tekema levytys, jossa solisteina ovat Dietrich Fischer-Dieskau ja Elisabeth Schwarzkopf .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ein deutsches Requiem .

• Teoksen partituuri kokonaisuudessaan.