Eeva Litmanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eeva Riitta Orvokki Litmanen (ent. Litmanen-Franck , s. 25. helmikuuta 1944 Lappeenranta ) [1] on suomalainen nayttelija .

Litmanen oppi nayttelijan ammatin tyon kautta. Teatteriuransa han aloitti lapsiavustajana Lappeenrannan kaupunginteatterissa ja toimi sen jalkeen kuiskaajana ja puvustajana. Sitten hanet kiinnitettiin nayttelijaksi Joensuun kaupunginteatteriin vuosiksi 1965?1971. Silloin teatteria johti Jouko Turkka , jonka opastusta Litmanen piti omana teatterikorkeakoulunaan. Joensuusta Litmanen siirtyi nayttelijaksi Porin kaupunginteatteriin vuosiksi 1971?1973 ja sielta Yleisradion Radioteatteriin vuosiksi 1973?2004. Litmanen jatti Radioteatterin 60-vuotiaana ja siirtyi nayttamolle, jossa esitti muun muassa monologia Naisen 11 kaskya eli Shirley Valentine yli kymmenen vuotta. [2]

Litmanen on runonlaulaja Larin Parasken jalkelainen suoraan alenevassa polvessa. Paraske, joka oli etniselta taustaltaan inkerikko , oli Litmasen isoisan aidinaiti. [3] Vuosina 1976?1996 Litmanen oli naimisissa nayttelija Kari Franckin kanssa. Avioliitosta syntyi vuonna 1977 tytar Karoliina Franck , joka on myos nayttelija. Vuonna 2006 Litmanen avioitui pitkaaikaisen kumppaninsa juristi Heikki Lammen kanssa. [4] Liitto kesti Lammen kuolemaan 2017 saakka. [5]

Litmanen palkittiin vuonna 2000 parhaan naispaaosan Jussilla paaroolistaan elokuvassa Rakkaudella, Maire . Elokuussa 2007 julkaistiin Litmasen omaelamakerta Saa siina monena olla (Like).

Litmanen oli toiminut aaninayttelijana Kaukametsan pakolaiset -piirrossarjassa vuosina 1992-1995. Vuonna 2005 Litmanen toimi aaninayttelijana Disney-elokuvassa Narnian tarinat: Velho ja leijona ja vuonna 2007 DreamWorks Animation -elokuvassa Mehilaisen elokuva . [6]

Vuonna 2019 Eeva Litmaselle myonnettiin taiteilijaelake . [7]

Televisiosarjat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. Eeva Litmanen Elonetissa.
  2. Kytola, Laura: Komedia on se rakkain laji. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat , 24.2.2024, s. B 46. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 21.5.2024.
  3. Larin Paraske ilmestyy nayttamolle Hameen Sanomat . 3.8.2007. Viitattu 7.1.2015. [ vanhentunut linkki ]
  4. Eeva Litmanen salaa naimisiin Iltalehti . 12.1.2007. Viitattu 18.1.2016.
  5. Puolisonsa menettanyt Eeva Litmanen, 76, opettelee elamaan surun kanssa ? karanteenissa pysytteleminen paljasti tilanteen synkan puolen Ilta-Sanomat . 23.5.2020. Viitattu 23.5.2020.
  6. ”Laitoin kaiken peliin”
  7. Taiteilijaelakkeita jaettiin eniten visuaalisille aloille taike.fi . 15.3.2019. Taiteen edistamiskeskus. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.3.2019.
  8. Tolvanen, Pauliina: Nuoret lupaukset tahdittavat Ylen uutta jannityssarjaa ? kameran edessa suutelu ja kuolleen naytteleminen vaativat heittaytymista Yle Uutiset . 12.6.2021. Viitattu 25.12.2021.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]