Eeva Riitta Orvokki Litmanen
(ent.
Litmanen-Franck
, s.
25. helmikuuta
1944
Lappeenranta
)
[1]
on suomalainen
nayttelija
.
Litmanen oppi nayttelijan ammatin tyon kautta. Teatteriuransa han aloitti lapsiavustajana
Lappeenrannan kaupunginteatterissa
ja toimi sen jalkeen kuiskaajana ja puvustajana. Sitten hanet kiinnitettiin nayttelijaksi
Joensuun kaupunginteatteriin
vuosiksi 1965?1971. Silloin teatteria johti
Jouko Turkka
, jonka opastusta Litmanen piti omana teatterikorkeakoulunaan. Joensuusta Litmanen siirtyi nayttelijaksi Porin kaupunginteatteriin vuosiksi 1971?1973 ja sielta Yleisradion
Radioteatteriin
vuosiksi 1973?2004. Litmanen jatti Radioteatterin 60-vuotiaana ja siirtyi nayttamolle, jossa esitti muun muassa
monologia
Naisen 11 kaskya eli Shirley Valentine
yli kymmenen vuotta.
[2]
Litmanen on
runonlaulaja
Larin Parasken
jalkelainen suoraan alenevassa polvessa. Paraske, joka oli etniselta taustaltaan
inkerikko
, oli Litmasen isoisan aidinaiti.
[3]
Vuosina 1976?1996 Litmanen oli naimisissa nayttelija
Kari Franckin
kanssa. Avioliitosta syntyi vuonna 1977 tytar
Karoliina Franck
, joka on myos nayttelija. Vuonna 2006 Litmanen avioitui pitkaaikaisen kumppaninsa juristi Heikki Lammen kanssa.
[4]
Liitto kesti Lammen kuolemaan 2017 saakka.
[5]
Litmanen palkittiin vuonna 2000
parhaan naispaaosan Jussilla
paaroolistaan elokuvassa
Rakkaudella, Maire
. Elokuussa 2007 julkaistiin Litmasen omaelamakerta
Saa siina monena olla
(Like).
Litmanen oli toiminut aaninayttelijana
Kaukametsan pakolaiset
-piirrossarjassa vuosina 1992-1995. Vuonna 2005 Litmanen toimi aaninayttelijana Disney-elokuvassa
Narnian tarinat: Velho ja leijona
ja vuonna 2007
DreamWorks Animation
-elokuvassa
Mehilaisen elokuva
.
[6]
Vuonna 2019 Eeva Litmaselle myonnettiin
taiteilijaelake
.
[7]