Eerikinkronikka
(
ruots.
Erikskronikan
) on
muinaisruotsiksi
kirjoitettu
keskiaikainen
riimi
kronikka
, joka keskittyy Ruotsin historian
folkunga
-ajan tapahtumiin 1200-luvun alkupuolelta 1300-luvun alkupuoliskolle. Teoksen kirjoittajaa ei tunneta varmasti ja eri arvioiden mukaan se on valmistunut joskus vuosien 1320 ja 1332 valilla. Eerikinkronikka on vanhin sailynyt ruotsalaisperainen kirjallinen teos ja varhaisin Ruotsin historiateos.
Suomen historian
kannalta teos on tarkea, koska siina esiintyvat esimerkiksi ristiretket
Hameeseen
ja
Karjalaan
.
Eerikinkronikka
kuvaa historian tapahtumia kuningas
Eerik Eerikinpojan
(n. 1216?1250) kaudesta lahtien vuoteen 1319 saakka, jolloin
Maunu Eerikinpoika
(n. 1316?1374) valitaan Ruotsin ja
Norjan
kuninkaaksi. Kattavampi kuvaus tapahtumista alkaa 1200-luvun puolivalilta ja suurin osa tapahtumista sijoittuu valtionhoitaja
Birger Maununpojan
(n. 1210?1266) eli Birger-jaarlin kaudelle. Kirjoittajan tarkoituksena on esittaa vuonna 1319 pidetyt kuninkaanvaalit oikeutettuna.
[1]
Eerikinkronikan
kuvaamat tapahtumat sijoittuvat Ruotsin historian poliittisesti vuosien 1250?1389 valiselle sekasortoiselle
folkunga
-ajalle. Teoksen kirjoittaja kuvailee esimerkiksi sotaretkia, sukuriitoja, kapinoita, kruunajaisia, juhla-aterioita ja valtapoliittisia haita. Sen hahmoihin lukeutuu esimerkiksi ritareja, asemiehia, pillipiipareita ja leikareita. Tunnettuja Ruotsin historian henkiloita ja tapahtumia ovat esimerkiksi
Hovan taistelu
,
Nykopingin pidot
,
Hatunan leikki
, Birger-jaarli,
Joar Sininen
ja
Maunu Ladonlukko
.
[1]
Teos kertoo myos ristiretkien ajan Suomesta, seka Suomesta osana Ruotsia. Teoksessa esiintyy
Birger-jaarlin sotaretki
,
Hameen linnan
rakentaminen ja taistelut Karjalassa.
[2]
Eerikinkronikka
sisaltaa 4 543 saetta, joista prologia on 28 saetta. Teos voidaan jakaa eri osiin useammalla eri tavalla. Vanhemman vuosiin perustuvan jaon mukaan se sisaltaa kahdeksan osaa. 1. 1229?1266, 2. 1266?1290, 3. 1290?1301, 4. 1302?1306, 5. 1306?1309, 6. 1309?1313, 7. 1312?1317 ja 8. 1318?1320. Uudemman rakenteen mukaan tehdyn jaottelun mukaan teos sisaltaa viisi osaa, 1. sakeet 67?535, 2. sakeet 536?946, 3. sakeet 950?1805, 4. sakeet 1806?4071 ja 5. sakeet 4072?4543. Retorisesti teos alkaa johdannolla eli prologilla (
exordium
) jonka jalkeen seuraa tekstin kertova osa, seka loppu (
peroratio
). Suurin osa teoksesta on kertovaa osuutta. Johdanto ja loppu ovat melko lyhyita.
[3]
Eerikinkronikka
on vanhin sailynyt ruotsalaisperainen kirjallinen teos ja varhaisin Ruotsin historiateos. Sen syntyhistoria tunnetaan kuitenkin huonosti.
[2]
Lahteet ovat niukkoja ja kronikka itsessaan ei sisalla esimerkiksi kirjoittajan nimea, ainuttakaan vuosilukua ja sen periaatteessa kronologisesti etenevissa kappaleissa on virheita. Tekstin perusteella sen kirjoittajan voidaan kuitenkin olettaa kuuluneen ritaristoon ja herttua Eerikia tukeneeseen ylaluokkaan.
[4]
Nykytutkimuksessa kirjoittajaksi on joskus esitetty
Torkkeli Kristiinanpoikaa
(Tyrgils Kristenson). Torkkeli oli Eerikin ja sittemmin leskikuningatar Ingeborin sihteeri. Teoksen tilaaja olisi talloin ollut uplantilainen
Birger Pietarinpoika
(Birger Persson till Finsta), laamanni ja
Pyhan Birgitan
isa. Kronikan kirjoitusvuodesta on julkaistu eriavaa tutkimusta. Niin sanotun varhaisen ajoituksen mukaan se on kirjoitettu vuosina 1320?1321 ja myohaisen ajoituksen mukaan 1331?1332. Uudessa ruotsalaisessa tutkimuksessa se on ajoitettu vuoteen 1325. Yhta mielta ollaan yleensa ainakin siita, etta teksti ei ole voinut valmistua ennen vuotta 1320, jolloin Maunu Birgerinpoika kuoli.
[4]
Alkuperainen kasikirjoitus ei ole sailynyt nykypaiviin. Teos tunnetaan 1400-luvulla tehtyjen jaljennosten perusteella. Alkuperaisena toimitteena alkuperaisen johdannon kera kronikka on sailynyt kolmessa koodeksina eli kasikirjoitusnidoksena Holm. D 2, D 3 ja D 4 a. Vanhin on D 4 a eli
Codex verelianus
. Sen teksti on peraisin 1440-luvulta. Kaikkia kolmea sailytetaan nykyisin
Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa
Tukholmassa. Kronikasta on sittemmin julkaistu ruotsinkielisia painoksia ja otteita. Ensimmainen tieteellinen editio oli Ruotsin kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoittaja
G. E. Klemmingin
vuonna 1865 julkaistu
Gamla eller Eriks-kronikan, Folkungarnes brodrastrider med en kort ofversigt af narmast foregande tid 1229-1319
. Populaariedition julkaisi kirjallisuustieteilija
Sven-Bertil Jansson
vuonna 1985. Populaariteoksen kielta on normalisoitu alkuperaisen muinaisruotsista.
[5]
Harry Lonnrothin
ja
Martti Linnan
Eerikinkronikan
suomennos julkaistiin vuonna 2013. Se perustuu
Rolf Pippingin
tieteelliseen editioon vuodelta 1921. Lisaksi
Eerikinkronikan
kaansi
venajaksi
A. Ju. ?eltuh vuonna 1994,
ranskaksi
Corrine Peneau
vuonna 2005 ja
englanniksi
Erik Carlquist
ja
Peter C. Hogg
vuonna 2012.
[2]
| ”
|
Silloin kaski kuningas Erik koko valtakuntaansa,
seka ritareita etta ritarien vertaisia,
niin talonpoikia kuin virkamiehia,
kuten herrain tapana on,
sanomaan miehilleen,
etta han tahtoi sotaan lahdettavan;
niin kaski han heita pakanamaalle,
ja antoi vavylleen toimeksi olla heidan johtajanaan
pitaen hanta siihen paraimpana.
Vavy otti toimen mielellaan vastaan,
haluten lisata herransa kunniaa;
panivat kuntoon aseensa ja suojuksensa
uroot reippaat ja karskit;
kyparia, haarniskoja ynna panssareita
jaettiin ja tehtiin paljon lisaa.
Joka mies valmistautui seudullaan,
tayttaen kernaasti kuninkaan kaskyn,
vesille lykattiin laivat ja veneet;
paljon ja isoja rahakaaroja
avattiin ja annettiin niille,
jotka erosivat kodeistaan,
tietamatta takaisintulostaan;
|
”
|
–
Julius Ailion
runonmittaa noudattamaton suomennos vuodelta 1917.
Kohta kertoo toisesta ristiretkesta Suomeen.
[6]
|
Eerikinkronikka
on
riimikronikka
. Riimikronikka oli keskiaikisen
runoepiikan
keskeinen
genre
. Nimen mukaisesti kronikka on kirjoitettu loppusoinnullisin runomuodoin eli
riimein
. Kirjoittamiseen liittyy siis historian kuvailun ohella kaunokirjallinen piirre.
Eerikinkronikan
runomuoto on knitteli eli kalikka- tai ketjusae. Se koostuu loppusoinnun pareittan liittamista sakeista.
[6]
Myos itse teosten historiankertomus on usein propagandista tai jopa vihamielista. Tavallisesti yhta kuvailtua osapuolta puolustetaan (
ars laudandi
) ja toista syytetaan (
ars vituperandi
).
Eerikinkronikan
esikuvia ovat saksalaiset riimikronikat. Se on usein myos rinnastettu
Eufemia-romaaneihin
, toimeksiantajansa Norjan kuningatar
Eufemian
mukaan nimettyyn keskiaikiseen teokseen.
[6]
Eerikinkronikka
on kirjoitettu muinaisruotsiksi. Kielellisesti se on paikallistettu
Lansi-Gootanmaalle
. Sen kieli sisaltaa lisaksi piirteita lantisesta ja itaisesta ruotsista, seka uudempia lainasanoja.
Eerikinkronikassa
on myos muutama
suomenkielinen
sana, jotka kertovat varhaisesta kielikontaktista, kuten
uisko
(
vsko
)
haapio
(
hapa
) ja majapaikka (
maio stadha
).
[7]
- Eerikinkronikka
. sahkokirjalaitos. Suomentanut Harry Lonnroth ja Martti Linna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015.
ISBN 978-952-222-619-8
.
- ↑
a
b
Lonnroth ja Linna 2015, ”Mika Eerikinkronikka on?”
- ↑
a
b
c
Lonnroth ja Linna 2015, ”Sananen suomennoksesta”
- ↑
Lonnroth ja Linna 2015, ”Rakenne”
- ↑
a
b
Lonnroth ja Linna 2015, ”Tekijan, toimeksiantajan ja ajoituksen arvoitus”
- ↑
Lonnroth ja Linna 2015, ”Kasikirjoitukset ja editiot”
- ↑
a
b
c
Lonnroth ja Linna 2015, ”Eerikinkronikka keskiaikaisena riimikronikkana”
- ↑
Lonnroth ja Linna 2015, ”Kieli ja tyyli”