Eepos
(
m.kreik.
?πο?
,
puhe
) on laaja
runomuotoinen
kertova teos
.
[1]
Eepos kertoo tavallisesti
sankarillisten
ja tarumaisten hahmojen elamantarinan. Tyypillisia aiheita ovat
sota
,
rakkaus
seka taistelu
hyvan
ja
pahan
valilla. Nykyisin eepokseksi voidaan kutsua myos laveaa
proosakertomusta
.
[1]
Eepokset jaetaan kansanrunouteen perustuviin kansaneepoksiin ja nimelta tunnettujen kirjailijoiden luomiin taide-eepoksiin. Tiettyja kansallisia tavoitteita ja ajatustapoja ilmentavia eepoksia on alettu kutsua
kansalliseepoksiksi
. Etenkin
renessanssin
ja
romantiikan
aikana eepos oli arvostettu kirjallisuudenlaji.
[2]
Eepoksissa on samantyyppisia piirteita ja perusrakenteita. Monet niista muistuttavat
kansansatujen
perusrakenneosia.
Eepoksen yleisia piirteita:
- Haaste (esimerkiksi
jumala
antaa
sankarille
tehtavan).
- Koe, jossa koetellaan sankarin sopivuutta selviytya tehtavasta.
- Useita myyttisia seka ihmis- ja elainapureita.
- Paavihollinen eli
antagonisti
, joka on usein yliluonnollinen.
- Taianomainen tai epatodellinen maailma, jonne tavalliset ihmiset eivat voi menna, mutta jossa sankari kay (esimerkiksi
manala
tai jumalten valtakunta).
- Tehtavan hylkaaminen (sankari asettaa tehtavansa kyseenalaiseksi ja pyrkii pakenemaan vastuuta).
- Ylosnousemus
(joko kirjaimellinen henkiin heraaminen kuolleista tai sitten heraaminen masennuksesta tai alennustilasta, myos sankarin yllattava paluu, kun hanen on luultu tuhoutuneen).
- Palautus (esimerkiksi sankarin kunnianpalautus tai kuninkaan paluu valtaistuimelleen).
Homeroksen
Iliaan
kahdeksannen laulun rivit 245?253. Kreikkalainen kasikirjoitus 400-500-lukujen vaihteesta.
Beowulfin
kasikirjoituksen ensimmainen sivu.
- ↑
a
b
Aikio, Annukka:
Uusi sivistyssanakirja
. Uusinut Rauni Vornanen. 13. painos. Helsingissa: Otava, 1993.
ISBN 951-1-11365-8
.
168
- ↑
Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 2, Bal?Ene
. Hakusana eepos. Helsinki: Porvoo: WSOY, 1976.
ISBN 951-0-07241-9
.
- ↑
The Lusiads
wdl.org
. 1800-1882. Viitattu 1.9.2013.
