Duan Qirui
(
Wade-Giles
:
Tuan Ch’i-jui
,
Tuan T?i-jui
;
6. maaliskuuta
1865
Hefei
,
Anhui
?
2. marraskuuta
1936
Shanghai
)
[1]
oli kiinalainen poliitikko ja
sotaherra
, joka oli useita kertoja
Kiinan tasavallan
johdossa niin sanottuna
sotaherrojen aikana
. Han oli neljasti paaministerina vuosien 1913 ja 1916?1918 aikana seka toimi valiaikaisena valtionpaamiehena vuosina 1924?1926.
Duan opiskeli sotatieteita
Saksassa
.
[1]
Han toimi vuonna 1901
Zhilin
maakunnan varakuninkaaksi nimitetyn kenraali
Yuan Shikain
sotilaallisena neuvonantajana. Duan ylennettiin 1906 prikaatikenraaliksi ja nimitettiin 1909 divisioonankomentajaksi. Vuonna 1911 han tuli Yuanin tilalle
Hubein
ja
Hunanin
kuvernooriksi ja komensi armeijaa taisteluissa
vallankumouksellisia
vastaan.
[2]
Duan kuitenkin siirtyi Yuanin mukana tammikuussa 1912 vaatimaan keisarin eroa. Presidentiksi kohonnut Yuan nimitti Duanin sotaministeriksi tasavallan ensimmaiseen hallitukseen.
[2]
[1]
Duan oli ensimmaisen kerran Kiinan paaministerina toukokuusta heinakuuhun 1913. Sen jalkeen han toimi Hubein sotilaskuvernoorina ja vuosina 1914?1915 uudelleen sotaministerina. Hanet ylennettiin syyskuussa 1912 kenraaliksi ja vuonna 1915 sotamarsalkaksi. Kun presidentti Yuan kaavaili julistautuvansa keisariksi, Duan vetaytyi palveluksesta terveyssyihin vedoten.
[2]
Vuoden 1916 alussa
Yuanin monarkiasuunnitelmat
saivat useat etelaisista maakunnista nousemaan kapinaan. Duan ja kenraali
Feng Guozhang
kieltaytyivat auttamasta presidenttia kapinan kukistamisessa, jolloin taman oli peruutettava suunnitelmansa keisariksi julistautumisesta. Huhtikuussa 1916 Yuan nimitti Duanin uudelleen paaministeriksi.
[3]
Yuan Shikain kuoltua kesakuussa 1916 uudeksi presidentiksi tuli
Li Yuanhong
. Duan jatkoi paaministerina ja alkoi pian kasata valtaa itselleen. Hanen asemaansa vahvisti useiden
Beiyangin armeijan
kenraalien tuki.
[3]
Duan palautti voimaan vuoden 1912 valiaikaisen perustuslain, jonka Yuan oli kumonnut vuonna 1913.
[1]
Duan kannatti Kiinan liittymista
ensimmaiseen maailmansotaan
ymparysvaltojen
puolelle, mita presidentti Li Yuanhong vastusti. Duan ajoi kevaalla 1917 lapi diplomaattisuhteiden katkaisemisen Saksaan, mutta kun han
Yhdysvaltain
sotaan liittymisen jalkeen yritti toukokuussa painostaa Kiinan kansalliskokousta julistamaan sodan Saksalle, presidentti Li erotti hanet paaministerin paikalta 23. toukokuuta. Kolme viikkoa myohemmin kenraali
Zhang Xun
kuitenkin kaappasi vallan
Pekingissa
ja yritti palauttaa
Qing-dynastian
viimeisen keisarin
Pu Yin
valtaan. Lin pyynnosta Duan valtasi Pekingin takaisin 14. heinakuuta ja pelasti tasavallan. Han palasi samalla paaministeriksi, ja presidentiksi Lin tilalle tuli varapresidenttina toiminut Feng Guozhang. Fengin ja Duanin valille syntyi kilpailuasetelma, jossa kummallakin oli Pekingissa oma armeija tukenaan. Presidentti Fengia tuki niin sanottu
Zhilin klikki
ja Duania
Anhuin klikki
.
[3]
Duan ajoi lopulta lapi Kiinan sodanjulistuksen Saksalle 14. elokuuta 1917. Vallankumousjohtaja
Sun Yat-sen
perusti
Kantoniin
kilpailevan hallituksen, joka antoi oman sodanjulistuksensa syyskuussa.
[3]
Kun presidentti Feng ei halunnut ryhtya sisallissotaan kilpailevan hallituksen kukistamiseksi, Duan erosi paaministerin paikalta. Han sai kuitenkin lopulta painostettua Fengin ryhtymaan sotatoimiin Sun Yat-senin hallitusta vastaan. Fengin vaistyttya Duan palasi paaministeriksi ja sai vallan hallituksessa.
[3]
Uudeksi presidentiksi Fengin tilalle valittiin syyskuussa 1918
Xu Shichang
.
[4]
Duan ja hanta tukenut Anhuin klikki saivat taloudellista ja sotilaallista tukea
Japanilta
vastineeksi poliittisista myonnytyksista. Nojaaminen
imperialistisena
ulkovaltana pidettyyn Japaniin vahensi Duanin hallituksen suosiota Kiinassa, varsinkin kun maailmansodan jalkeen Saksalle Kiinassa kuuluneet etuoikeudet siirtyivat Japanille. Toukokuussa 1919 Kiinassa puhkesi Japanille myonnettyja oikeuksia vastustaneiden opiskelijoiden kaynnistamia mellakoita ja mielenosoituksia, jotka tunnetaan
toukokuun neljannen paivan liikkeena
.
[1]
[3]
Kiinan ajautuessa yha suurempaan sisaiseen hajaannukseen joukko muita sotaherroja liittoutui Duania vastaan. Heinakuussa 1920
Cao Kun
,
Wu Peifu
ja
Zhang Zuolin
loivat taisteluissa Duanin joukot, jolloin han joutui vetaytymaan vallasta seka pakenemaan japanilaisten turviin. Han oli sen jalkeen syrjassa neljan vuoden ajan. Marraskuussa 1924 Pekingin miehittaneet Zhang Zuolin ja
Feng Yuxiang
kuitenkin kutsuivat hanet johtamaan uutta hallitusta ja toimimaan sovittelijana heidan valillaan.
[2]
[1]
Valiaikaisena presidenttina Duan muun muassa valmisteli uuden perustuslain, joka vahensi parlamentin valtaa.
[2]
Kun Zhang Zuolin kukisti Feng Yuxiangin huhtikuussa 1926, myos tarpeettomaksi kaynyt Duan sai myos vaistya, talla kertaa lopullisesti.
[1]
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|