Duan Qirui ( Wade-Giles : Tuan Ch’i-jui , Tuan T?i-jui ; 6. maaliskuuta 1865 Hefei , Anhui ? 2. marraskuuta 1936 Shanghai ) ^[1] oli kiinalainen poliitikko ja sotaherra , joka oli useita kertoja Kiinan tasavallan johdossa niin sanottuna sotaherrojen aikana . Han oli neljasti paaministerina vuosien 1913 ja 1916?1918 aikana seka toimi valiaikaisena valtionpaamiehena vuosina 1924?1926.

Duan opiskeli sotatieteita Saksassa . ^[1] Han toimi vuonna 1901 Zhilin maakunnan varakuninkaaksi nimitetyn kenraali Yuan Shikain sotilaallisena neuvonantajana. Duan ylennettiin 1906 prikaatikenraaliksi ja nimitettiin 1909 divisioonankomentajaksi. Vuonna 1911 han tuli Yuanin tilalle Hubein ja Hunanin kuvernooriksi ja komensi armeijaa taisteluissa vallankumouksellisia vastaan. ^[2] Duan kuitenkin siirtyi Yuanin mukana tammikuussa 1912 vaatimaan keisarin eroa. Presidentiksi kohonnut Yuan nimitti Duanin sotaministeriksi tasavallan ensimmaiseen hallitukseen. ^{[2] [1]}

Duan oli ensimmaisen kerran Kiinan paaministerina toukokuusta heinakuuhun 1913. Sen jalkeen han toimi Hubein sotilaskuvernoorina ja vuosina 1914?1915 uudelleen sotaministerina. Hanet ylennettiin syyskuussa 1912 kenraaliksi ja vuonna 1915 sotamarsalkaksi. Kun presidentti Yuan kaavaili julistautuvansa keisariksi, Duan vetaytyi palveluksesta terveyssyihin vedoten. ^[2] Vuoden 1916 alussa Yuanin monarkiasuunnitelmat saivat useat etelaisista maakunnista nousemaan kapinaan. Duan ja kenraali Feng Guozhang kieltaytyivat auttamasta presidenttia kapinan kukistamisessa, jolloin taman oli peruutettava suunnitelmansa keisariksi julistautumisesta. Huhtikuussa 1916 Yuan nimitti Duanin uudelleen paaministeriksi. ^[3]

Yuan Shikain kuoltua kesakuussa 1916 uudeksi presidentiksi tuli Li Yuanhong . Duan jatkoi paaministerina ja alkoi pian kasata valtaa itselleen. Hanen asemaansa vahvisti useiden Beiyangin armeijan kenraalien tuki. ^[3] Duan palautti voimaan vuoden 1912 valiaikaisen perustuslain, jonka Yuan oli kumonnut vuonna 1913. ^[1] Duan kannatti Kiinan liittymista ensimmaiseen maailmansotaan ymparysvaltojen puolelle, mita presidentti Li Yuanhong vastusti. Duan ajoi kevaalla 1917 lapi diplomaattisuhteiden katkaisemisen Saksaan, mutta kun han Yhdysvaltain sotaan liittymisen jalkeen yritti toukokuussa painostaa Kiinan kansalliskokousta julistamaan sodan Saksalle, presidentti Li erotti hanet paaministerin paikalta 23. toukokuuta. Kolme viikkoa myohemmin kenraali Zhang Xun kuitenkin kaappasi vallan Pekingissa ja yritti palauttaa Qing-dynastian viimeisen keisarin Pu Yin valtaan. Lin pyynnosta Duan valtasi Pekingin takaisin 14. heinakuuta ja pelasti tasavallan. Han palasi samalla paaministeriksi, ja presidentiksi Lin tilalle tuli varapresidenttina toiminut Feng Guozhang. Fengin ja Duanin valille syntyi kilpailuasetelma, jossa kummallakin oli Pekingissa oma armeija tukenaan. Presidentti Fengia tuki niin sanottu Zhilin klikki ja Duania Anhuin klikki . ^[3]

Duan ajoi lopulta lapi Kiinan sodanjulistuksen Saksalle 14. elokuuta 1917. Vallankumousjohtaja Sun Yat-sen perusti Kantoniin kilpailevan hallituksen, joka antoi oman sodanjulistuksensa syyskuussa. ^[3] Kun presidentti Feng ei halunnut ryhtya sisallissotaan kilpailevan hallituksen kukistamiseksi, Duan erosi paaministerin paikalta. Han sai kuitenkin lopulta painostettua Fengin ryhtymaan sotatoimiin Sun Yat-senin hallitusta vastaan. Fengin vaistyttya Duan palasi paaministeriksi ja sai vallan hallituksessa. ^[3] Uudeksi presidentiksi Fengin tilalle valittiin syyskuussa 1918 Xu Shichang . ^[4]

Duan ja hanta tukenut Anhuin klikki saivat taloudellista ja sotilaallista tukea Japanilta vastineeksi poliittisista myonnytyksista. Nojaaminen imperialistisena ulkovaltana pidettyyn Japaniin vahensi Duanin hallituksen suosiota Kiinassa, varsinkin kun maailmansodan jalkeen Saksalle Kiinassa kuuluneet etuoikeudet siirtyivat Japanille. Toukokuussa 1919 Kiinassa puhkesi Japanille myonnettyja oikeuksia vastustaneiden opiskelijoiden kaynnistamia mellakoita ja mielenosoituksia, jotka tunnetaan toukokuun neljannen paivan liikkeena . ^{[1] [3]}

Kiinan ajautuessa yha suurempaan sisaiseen hajaannukseen joukko muita sotaherroja liittoutui Duania vastaan. Heinakuussa 1920 Cao Kun , Wu Peifu ja Zhang Zuolin loivat taisteluissa Duanin joukot, jolloin han joutui vetaytymaan vallasta seka pakenemaan japanilaisten turviin. Han oli sen jalkeen syrjassa neljan vuoden ajan. Marraskuussa 1924 Pekingin miehittaneet Zhang Zuolin ja Feng Yuxiang kuitenkin kutsuivat hanet johtamaan uutta hallitusta ja toimimaan sovittelijana heidan valillaan. ^{[2] [1]} Valiaikaisena presidenttina Duan muun muassa valmisteli uuden perustuslain, joka vahensi parlamentin valtaa. ^[2] Kun Zhang Zuolin kukisti Feng Yuxiangin huhtikuussa 1926, myos tarpeettomaksi kaynyt Duan sai myos vaistya, talla kertaa lopullisesti. ^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Duan Qirui Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Israel Yhdysvallat Taiwan Japani Australia Alankomaat Henkilot Trove Muut IdRef