Dominique Marie Francois Rene Galouzeau de Villepin
kuuntele aantamys
(ohje)
(s.
14. marraskuuta
1953
Rabat
,
Marokko
) on
ranskalainen
diplomaatti
,
enarkki
, poliitikko ja maan paaministeri 31. toukokuuta 2005 alkaen. Han jatti eronpyyntonsa vuoden 2007 presidentinvaalien jalkeen 15. toukokuuta 2007
[1]
.
Villepin syntyi
Rabatissa
Marokossa
ja kasvoi Latinalaisessa Amerikassa. Hanella on kirjallisuuden ja oikeustieteen tutkinto. Han on kirjoittanut runoutta, runoudesta ja poliittisia ja historiallisia esseita. Hanen Napoleonin sadasta paivasta kertova teoksensa
Les Cent-Jours ou l'esprit de sacrifice
(2001) voitti Fondation Napoleonin Grand Prix d'Histoiren ja Prix des Ambassadeurs'n.
Villepin teki uraansa diplomaattina, Afrikan asioiden komiteassa
1980
?
1984
,
Washingtonin
lahetystossa
1984
?
1989
,
New Delhissa
1989
?
1992
ja ulkoministerion konsulttina Afrikan asioihin
1992
?
1993
.
Politiikkaan Villepin lahti 1980-luvun alussa, kun hanesta tuli
Jacques Chiracin
avustaja ulkopolitiikassa. Vuonna 1993 hanesta tuli
Edouard Balladurin
hallituksen ulkoministeri
Alain Juppen
kabinettipaallikko. Chiracin vaalivoiton jalkeen Villepin nimitettiin Elysee-palatsin paasihteeriksi.
Villepin nimitettiin ulkoministeriksi
Jean-Pierre Raffarinin
toiseen hallitukseen toukokuussa 2002. Maailmanpolitiikassa Villepin tuli tunnetuksi Irakin sotaa koskevassa keskustelussa, missa han Ranskan ulkoasiainministerina paattavaisesti vastusti
Yhdistyneissa kansakunnissa
Yhdysvaltain
ja
Britannian
pyrkimysta Irakin sodan aloittamiseen. Ulkoministerina de Villepin toimi maaliskuuhun 2004, jolloin han ministeripaikkojen vaihdon jalkeen toimi sisaministerina Raffarinin hallituksessa. Sisaministerina Villepin kannatti Ranskan valtion ja uskonnon tiukkaa erottamista, jota hanen edeltajansa sisaministerina, Sarkozy oli halunnut lieventaa. Villepin jarjesti lainmuutoksen, jolla karkotettiin kotiinsa naisten kivittamista ja ruoskimista saarnannut imaami Abdelkader Bouziane. Han jarjesti muslimisaarnaajille ranskanopetusta, koulutusta laissa ja tasavallan periaatteissa.
29. toukokuuta
2005
ranskalaiset aanestivat kansanaanestyksessa selvasti
EU:n perustuslakia
vastaan. Taman vuoksi
Jean-Pierre Raffarinin
hallitus joutui eroamaan ja
31. toukokuuta
2005
Jacques Chirac
nimesi Villepinin paaministeriksi.
Villepinin kautta paaministerina ovat leimanneet sisapoliittiset levottomuudet. Lokakuun 2005 lopussa puhkesi useiden kaupunkien
lahioissa laajoja nuorisomellakoita
. Villepinin ajaman pehmean linjan mukaisesti niita yritettiin ensimmaiset 12 paivaa hillita. Sisaministeri
Nicolas Sarkozyn
vaatimuksesta presidentti Jacques Chirac vahvisti voimaan 12 paivaksi hatatilalain vakivaltaisuuksien tukahduttamiseksi.
Villepin pyrki paikkaamaan edellisten mellakoiden osasyyna olevaa Ranskan kroonista nuorisotyottomyytta tekemalla tyonantajille helpommaksi erottaa, ja siten myos palkata nuoria ensikertalaisia tyonhakijoita.
Contrat de premiere embauche
(CPE) salli tyonantajan erottaa alle 26-vuotiaan tyontekija ilman syyta kahden ensimmaisen tyovuoden aikana.
Lauantaina 18. maaliskuuta yli 1,5 miljoonaan opiskelijaa ja lain vastustajaa
osoitti mieltaan lakia vastaan
160 kaupungissa. Pariisissa mielenosoitukset muuttuivat mellakoiksi kahdessa eri tilanteessa, Sorbonnen yliopistolla heiteltiin katukivia ja polttopulloja ja ita-Pariisissa maahanmuuttajien jengit polttivat jalleen autoja ja rikkoivat ikkunoita. Ammattiliitot vaativat yleislakon uhalla hallituksen eroa, etenkin koska Villepin ajoi lain lapi parlamentissa kuulematta tyontekijajarjestoja.
Kaytannossa Villepinin mahdollisuudet vuoden
2007
presidentinvaaleihin tuhosi ns.
Clearstream-skandaali
. Kesalla 2004 nimeton kirje syytti Sarkozyn pitavan pankkitilia luxemburgilaisessa Clearstream-pankissa, jossa olisi sailytetty kahden miljardin euron arvosta voitelurahoja ranskalaisten fregattien myymisesta
Taiwanille
2001. Syytokset osoittautuivat pian vaariksi, mutta huhtikuussa Le Monde julkisti elakkeelle jaaneen tiedustelupalvelun kenraali Philippe Rondotin todistuksen, jonka mukaan De Villepin, presidentti Chiracin maarayksesta, oli kaskenyt kaivaa esiin Sarkozyn mainetta leimaavia asioita.
[2]
Muita vastoinkaymisia ovat olleet valtionyhtio
EADSin
ongelmat uuden
Airbus A380
:n myohastyessa ja
Reunionin
chikungunyavirus
, joka surmasi kansalaisia paaministerin vaarattomuusvakuutteluista huolimatta. Kun sosialistijohtaja
Francois Hollande
arvosteli Villepinia Clearstream-skandaalista kirjoittaneita vastaan nostetuista kunnianloukkausoikeusjutuista ja sen jalkeen valittomasti kysyi luottaako tama EADS:in johtaja Noel Fogeardiin, Villepinia sai raivokohtauksen ja haukkui Hollanden pelkuriksi, mika johti opposition ulosmarssiin parlamenttisalista.
Villepin sai syytteen Sarkozyn herjauksesta Clearstream-jutussa, mutta hanet vapautettiin tammikuussa 2010.
[3]
Toisen vapauttavan tuomion han sai vetoomustuomioistuimesta syyskuussa 2011.
[4]
Maaliskuussa 2010 de Villepin ilmoitti perustavansa uuden keskustaoikeistolaisen puolueen Republique solidairen ja asettuvansa Sarkozya vastaan vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Han ei kuitenkaan onnistunut saamaan tarpeeksi kannatusta ja ehdokkuus ei edennyt pidemmalle.
Vuonna
2014
The Telegraph
uutisoi de Villepinin palanneen diplomaatin tyohon yhden paivan ajaksi
Francois Hollanden
hallituksen palvelukseen, jotta pystyi jaamaan elakkeelle 100 000 euron palkkion kanssa. Nykyaan de Villepin matkustaa ympari maailmaa konsulttifirma Villepin Internationalin johtajan ominaisuudessa.
[5]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|