Dimitrios Ioannidis
(
kreik.
Δημ?τριο? Ιωανν?δη?
,
13. maaliskuuta
1923
?
16. elokuuta
2010
[1]
) oli kreikkalainen upseeri ja yksi
Kreikan sotilasjuntan
(1967?1974) johtohenkiloista. Vuonna 1973 han jarjestin juntan sisaisen vallankaappauksen ja syrjaytti juntan johtajan paaministeri
Georgios Papadopouloksen
, minka jalkeen han kaytannossa johti Kreikkaa ilman virallista asemaa. Tasta syysta hanet tunnetaan myos lempinimella ”nakymaton diktaattori” (”α?ρατο? δικτ?τωρ”).
[2]
Ioannidisin hallinto ja koko Kreikan sotilasjuntta kaatui hanen jarjestettyaan
Kyproksen sotilasvallankaappauksen
vuonna 1974.
Ioannidis syntyi Ateenassa varakkaaseen ylempaan keskiluokkaan kuuluneeseen liikemiesperheeseen, joka oli kotoisin
Epeiroksesta
.
[3]
Vuonna 1940 Ioannidis aloitti
Kreikan sotilasakatemiassa
(
Evelpidon
) ja valmistui luutnanttina vuonna 1943. Taman jalkeen han valmistui jalkavakikoulusta (1952),
ABC
-erikoissotakoulusta (1954) ja sotakorkeakoulusta (1956). Vuonna 1961 han suoritti
Lansi-Saksassa
jalkavaenkursseja.
[2]
Akselivallat olivat
miehittaneet Kreikan
huhtikuussa 1941. Ioannidis aloitti upseerin uransa kenraali
Napoleon Zervasin
johtamassa kansallismielisessa vastarinta-armeijassa (
EDES
,
Ethnikos Dimokratikos Ellinikos Syndesmos
, ”Kansallistasavaltalainen kreikkalainen liitto”)
[2]
, joka oli aatteelliselta linjaltaan kansallismielinen, antikommunistinen, antifasistinen ja tasavaltalainen.
Vuosina 1945?1949 han palveli kansalliskaartin pataljoonissa, 3. kreikkalaisessa vuoristoprikaatissa (”Rimini-prikaati”) ja
Makronisoksen
kommunistivankien internointileirille sijoitetussa erikoispataljoonassa.
[2]
Ioannidis siis osallistui
Kreikan sisallissotaan
(1946?1949) hallituksen joukkojen riveissa. Vuosina 1950?1959 han palveli useissa eri joukko-osastoissa. Vuosina 1959?1961 han palveli maavoimien paaesikunnassa ja vuonna 1963 hanet lahetettiin
Kyprokselle
. Vuonna 1966 hanesta tehtiin sotilasakatemian eli kadettikoulun johtaja.
[2]
Ioannidisin ylennykset:
[2]
- luutnantti (1943)
- kapteeni (1948)
- majuri (1953)
- everstiluutnantti (1964)
- eversti (1970)
- prikaatikenraali (1973)
Jo vuonna 1945 Ioannidis liittyi upseerien antikommunistisen IDEA-verkoston (Ιερ?? Δεσμ?? Ελλ?νων Αξιωματικ?ν,
Ieros Desmos Ellinon Axiomatikon
, ”Kreikkalaisten upseerien pyha side”) jaseneksi. IDEA yritti epaonnistunutta sotilasvallankaappausta 30.?31. toukokuuta 1951. Ioannidis oli mukana tassa hankkeessa. IDEA lakkautettiin kaappauksen jalkeen, mutta sen johtajat armahdettiin. Antikommunistinen upseeriverkosto kehittyi hiljalleen ja vuonna 1956 Ioannidis sai johdettavakseen ryhman, joka sittemmin toteutti vuoden 1967 sotilasvallankaappauksen. Vuonna 1959 Ioannidis luovutti ryhman Dimitrios Pattilisin johtoon. Pattilis luovutti ryhman eversti
Georgios Papadopoulokselle
vuonna 1960.
[2]
Papadopouloksen, prikaatikenraali
Stylianos Pattakoksen
ja eversti
Nikolaos Makarezoksen
johtama upseerijoukko teki Kreikassa sotilasvallankaappauksen 21. huhtikuuta 1967. Papadopouloksesta tuli uusi
Kreikan paaministeri
. Everstiluutnantti Ioannidis oli ollut mukana avainroolissa suunnittelemassa vallankaappausta, jonka tarkoituksena oli torjua kommunismin leviamisen uhka. Itse kaappauksen aikana hanen johtamansa kadetit pystyttivat Ateenan kaduille tiesulkuja ja valtasivat hallintorakennuksia.
[2]
Kaappauksen jalkeen Ioannidis toimi lyhyenaikaa puolustusministerina, kunnes siirtyi lokakuussa 1967 Kreikan sotilaspoliisin (ESA) (Ελληνικ? Στρατιωτικ? Αστυνομ?α,
Elliniki Stratiotiki Astynomia
) johtoon valvoakseen tilannetta. Joulukuussa 1967 kuningas
Konstantin II
yritti vastavallankaappausta vanhojen rojalistikenraalien tuella siina kuitenkaan onnistumatta. Erityisesti taman tapahtuman jalkeen Ioannidis vastasi palveluksessa olevien ja elakoityneiden upseerien valvonnasta. Han oli myos keskeisesti paattamassa siita, ketka upseerit paasivat mihinkin tehtaviin ja virkoihin. Ioannidis oli tarkein tukija, kun juntta pidatytti vuonna 1969 useita elakkeella olleita upseereita vaittaen naiden suunnittelleen hallituksen vastaista salaliittoa.
[2]
Tammikuussa 1968 paaministeri Papadopoulos ilmoitti, etta hallitustoimintaan osallistuneiden upseerien tuli paattaa jaavatko he poliitikoiksi vai armeijan aktiivipalvelukseen. Ioannidis paatti pitaa asemansa ja sotilasarvonsa, mika mahdollisti Ioannidiksen yhteyden sailyttamisen maan upseeristoon, kun taas junttaan jaaneet menettivat sen. Elokuussa 1969 Ioannidis tuli puolustusministerion kansliapaallikko ja seuraavan kolmen vuoden aikana tulivat ylennykset everstiksi ja prikaatikenraaliksi.
[2]
Ioannidis oli juntan sisaisen kovan linjan siiven keskushahmoja. Papadopoulos piti vuoden 1967 sotilasvallankaappausta valiaikaisratkaisuna, eika halunnut muodostaa vallankumousneuvostosta pysyvaa uutta hallintoa. Jo vuonna 1968 Papadopoulos halusi saada yhteyden oikeistolaiseen siviilipoliitiikkoon
Spyridon Markezinisiin
ja pyrkia uudistuspolitiikkaan. Ioannidisin ryhma torjui Papadopouloksen uudistushankkeet vuosina 1969 ja 1970, joista jalkimmaisen epaonnistuttua Papadopoulos uhkasi erota, minka jalkeen kovan linjan kannattajat ilmoitti antavansa luottamuslauseen hanelle.
[4]
Papadopouloksen uusi perustuslaki, joka hyvaksyttiin kansanaanestyksessa 17. heinakuuta 1973, lievensi yhteiskunnallisia oloja verrattuna poikkeustilan aikaan. Poliittiset vangit vapautettiin, sensuuria hollennettiin, parlamenttivaalit luvattiin pidettavan vuoden 1974 lopulla ja lopulta tarkoituksena oli palata siviilihallintoon. Maata johtanut upseerien "vallankumouksellinen neuvosto" hajotettiin ja sosialistien seka muiden oppositiovoimien toiminta sallittiin jalleen. Papadopoulos jai maan presidentiksi laajoin valtaoikeuksin, mutta paaministeriksi tuli Markezinis.
[5]
Opiskelijat nousivat avoimesti vasemmistolaiseen juntan vastaiseen kapinaan
Ateenan teknillisessa korkeakoulussa
14. marraskuuta 1973. Kolmen paivan opiskelijalakon, kapinaradiotoiminnan ja mielenosoittamisen jalkeen panikoiva valiaikaishallitus pyysi Ioannidista lopettamaan opiskelijakapinan. Ioannidis lahetti 17. marraskuuta klo 03:00 aamulla panssarivaunun lapi teknillisen korkeakoulun portin ja sotilaat tunkeutuivat oppilaitoksen alueelle. Hyokkays lopetti vakivaltaisesti ja verisesti korkeakoulukapinan. Myohemmin junttaoikeudenkaynneissa Ioannidiksen katsottiin kannustaneen turvallisuusjoukkoja vakivallantekoihin helpottaakseen omaa tulevaa kaappaustaan. Oikeus totesi Ioannidiksen olevan moraalisesti vastuussa vakivallanteoista.
[6]
[7]
Taman jalkeen sotilasjuntan kovan linjan johtajana taustalla toiminut Ioannidis oli vakuuttunut siita, etta Papadopouloksen liberalisoimispolitiikka oli epaisanmaallista ja johtaisi Kreikan turmioon.
[8]
Markezinis joutui pyytamaan Papadopoulosta maaraamaan poikkeustilan uudelleen voimaan 18. marraskuuta.
[5]
Papadopouloksen politiikka heratti tyytymattomyytta armeijan, erityisesti nuoremman upseeriston, parissa vanhaa junttaa kohtaan. 25. marraskuuta 1973 prikaatikenraali Ioannidis syrjaytti nuorten upseerien tuella Papadopoulosin ja Markeziniksen. Ioannidis nimitti uudeksi Kreikan tasavallan presidentiksi ystavansa kenraali
Faidon Gkizikiksen
ja paaministeriksi taloustieteilija
Adamantios Androutsopouloksen
. Uusi hallinto ilmoitti jatkavansa vuoden 1967 vallankumouksen tiella ja syytti Papadopouloksen hylanneen tuon vallankumouksen periaatteet. Ioannidis jai tapansa mukaisesti vahvaksi taustajohtajaksi ja- hahmoksi. Han hallitsi nakymattomasti, mutta tehokkaasti. Nuoret upseerit valvoivat ylempiaan, ja poikkeuslaki pantiin maassa taytantoon kaikessa ankaruudessaan. Kaikki Papadopouloksen toteuttamat lievennykset kumottiin. Itse hallituksen kokoonpano kasattiin huterasti ESA:n upseereista ja sattumanvaraisista henkiloista, mika oli omiaan huteroittamaan lisaa muutenkin horjuvan juntan asemaa.
Ioannidis paatti ratkaista myos
Kyproksen kriisin
, joka oli vuodesta 1967 lahtien ollut pattitilanteessa. Vuonna 1971
Kyproksen presidentti
, arkkipiispa
Makarios III
paatti luopua
enosis
-ratkaisusta Kyproksen kysymyksen suhteen. Kreikan sisallissodassa monarkistien joukoissa taistellut alun perin
famagustalainen
Kreikan armeijan kenraali
Georgios Grivas
palasi vuonna 1971 Kreikasta takaisin Kyprokselle, josta hanet oli alun perin brittien kanssa tehdyn aseleposopimuksen perusteella karkotettu vuonna 1959. Grivasta raivostutti Makarioksen paatos ja han perusti
EOKA-B
-jarjeston tarkoituksenaan syrjayttaa Makarios. Kyproksenkreikkalaisten kansallissankarina pidetty Grivas kuoli sydanvikaan jo tammikuun lopulla 1974, jonka jalkeen jarjeston uudesta johdosta tuli Ioannidisin juntan alainen. (Grivas taas oli taistellut Kreikan junttaa vastaan vuosina 1968-1969.)
Ioannidiksen organisoimana EOKA-B teki yhdessa saaren asevoimien eli
Kyproksen kansalliskaartin
kanssa sotilasvallankaappauksen 15. heinakuuta 1974 ja syrjaytti Makarioksen. Uusi enosistinen juntta valitsi Kyproksen tasavallan presidentiksi oikeistolaisen Edistyspuolueen (
Proodeftikoi
) puheenjohtajan
Nikos Sampsonin
. Kypros ajautui kaaokseen Sampsonia ja Makariosta tukevien joukkojen ottaessa aseellisesti yhteen. Kyproksen vuoden 1960 itsenaisyyden takaajavaltio
Turkki
vetosi itsenaisyyssopimuksessa kirjattuihin interventio-oikeuksiin Kyproksen perustuslain rikkomistapauksessa ja kaynnisti Attila-suunnitelman 20. heinakuuta. Kolme paivaa myohemmin Kreikan Kyproksen-joukkoja ja enosisteja vastaan kaytyjen ankarien taisteluiden jalkeen Turkki oli miehittanyt Pohjois-Kyproksen. 14. elokuuta Turkin hallussa oli 37 prosenttia Kyproksen pinta-alasta.
Ioannidiksen juntta Ateenassa ajautui kriisiin ja taysimittainen sota Turkin kanssa naytti lahes vaistamattomalta. Kreikkalaiset muun muassa ryostivat kauppoja pelaten Turkin vastaisen sodan syttyvan pian. Armeijan vanhempi upseeristo veti pois tukensa Ioannidikselta ja presidentti Gkizikis kutsui koolle vanhan kaartin poliitikot, kuten Markezinisin,
Panagiotis Kanellopouloksen
,
Stefanos Stefanopouloksen
ja
Evangelos Averofin
. Maan johdossa vallitsi yksimielinen kasitys siita, etta Ioannidiksen politiikka oli johtanut maan syvaan kriisiin, ja etta tama oli menettanyt yleisen luottamuksen.
Juntan hajoaminen alkoi ja alkoi transitiovaihe,
metapolitefsi
. Maahan oli tarkoitus perustaa kansallisen yhtenaisyyden hallituksen, joka johtaisi maan vaaleihin. Gkizikis kutsui Pariisissa vapaaehtoisessa maanpaossa vuodesta 1963 asuneen entisen paaministerin
Konstantinos Karamanliksen
takaisin Kreikkaan hallituksen johtoon. Karamanlis palasi Ateenaan ja vannoi virkavalansa presidentti Gkizikiksen paaministerina. Karamanlisin oikeistolainen
Uusi demokratia
-puolue voitti 17. marraskuuta 1974 ensimmaiset parlamenttivaalit sitten vuoden 1964 ja han jatkoi paaministerina. Kansanaanestys monarkian kohtalosta jarjestettiin 8. joulukuuta 1974, jolloin 69 prosenttia kreikkalaisista antoi aanensa monarkian lakkauttamisen puolesta. Helleenien kolmas tasavalta perustettiin ja tammikuussa 1975 alkoivat televisioidut oikeudenkaynnit junttaa vastaan.
Ioannidis pidatettiin ja asetettiin syytteisiin maanpetoksesta, kapinasta ja tapoista Ateenan polyteknillisen vakivaltaisuuksissa 14. tammikuuta 1975. Ioannidisille todettiin syylliseksi ja hanelle langetettiin
kuolemantuomio
, joka muutettiin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi
Korydalloksen
vankilassa.
Ialtaan 84-vuotias Ioannidis jatti terveyssyihin vedoten vapautusanomuksen 21. heinakuuta 2007, mutta sita ei hyvaksytty. Ioannidis menehtyi 35 vuoden vankeuden jalkeen 16. elokuuta 2010. Hanet oli viety edellisena yona vankilasta sairaalaan hengitysvaikeuksien takia.
[9]
- ↑
Former dictator Ioannidis dies at 87
Kathimerini
. Viitattu 16.8.2010.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
http://www.tovima.gr/relatedarticles/article/?aid=140032&ct=75&dt=03/02/2002
- ↑
Martin, Douglas. "
Dimitrios Ioannidis, Greek Coup Leader, Dies at 87
",
New York Times
, 16 August 2010. Luettu 2010-08-16.
- ↑
Ioannis Tzortzis,
"The Metapolitefsi that never was"
via the Internet Archive Quote: "The Americans asked the Greek government to allow the use of their bases in Greek territory and air space to supply
Israel
; Markezinis, backed by Papadopoulos, denied on the grounds of maintaining good relations with the Arab countries. This denial is said to have turned the US against Papadopoulos and Markezinis." Quote: "Thus the students had been played straight into the hands of Ioannidis, who looked upon the coming elections with a jaundiced eye." Quote: "The latter [i.e. Markezinis] would insist until the end of his life that subversion on behalf… Markezinis was known for his independence to the US interests." Quote: "In that situation Ioannidis was emerging as a solution for the officers, in sharp contrast to Papadopoulos, whose accumulation ‘of so many offices and titles (President of Republic, Prime Minister, minister of Defence) was harming the seriousness of the regime and giving it an unacceptable image, which was not left un-exploited by its opponents". Quote:"The first attempt of Papadopoulos to start a process of reform occurred in the spring of 1968. He was claiming that if the 'Revolution' stayed more than a certain time in power, it would lose its dynamics and transform into a 'regime', which was not in his intentions. He tried to implicate Markezinis in the attempt; however, he met the stiff resistance of the hard-liners. Another attempt was again frustrated in the end of 1969 and the beginning of 1970; Papadopoulos was then disappointed and complaining ‘I am being subverted by my fellow Evelpides cadets!’ As a result of this second failure, he considered resigning in the summer of 1970, complaining that he lacked any support from other leading figures, his own closest followers included. But the rest of the faction leaders renewed their trust to him." Quote: "The 1973 oil crisis finally dealt a real financial shock to the Greek economy, as it did to all non-oil producing countries, and marked the end of inflation-free growth in Greece for more than two decades."
- ↑
a
b
https://web.archive.org/web/20080118223013/http://www.athensnews.gr/athweb/nathens.print_unique?e=C&f=12982&m=A11&aa=2&eidos=A
- ↑
Tsevas report
Quote: "Οι Ιωανν?δη? και Ρουφογ?λη?, δια των ει? αυτο?? πιστ?ν Αξιωματικ?ν και πρακτ?ρων, επηρε?ζουν σοβαρ?? και σαφ?? την ?λην επιχε?ρησιν, εξαπολ?οντε? κ?μα βιαιοτ?των και πυροβολισμ?ν, επ? τω τ?λει τη? δημιουργ?α? ευνο?κ?ν δια την προαποφασισθε?σαν κ?νησιν συνθηκ?ν ασφαλε?α?, αναταραχ?? και συγκρο?σεων."
- ↑
Eleftherotypia
Unrepentant for the Dictatorship Retrieved 15 August 2008 (In Greek)
English translation by Google
- ↑
http://www.independent.co.uk/news/obituaries/brigadier-general-dimitrios-ioannidis-soldier-who-served-life-imprisonment-after-leading-coups-in-greece-and-cyprus-2055147.html
- ↑
"Π?θανε σε ηλικ?α 87 ετ?ν ο δικτ?τορα? Δ.Ιωανν?δη?"
(in Greek), 16 August 2010.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
|